Hyppää sisältöön
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen

Tukea imetysvalinnoille

Imetystauko on osassa työsopimuksia, mutta lain tasolla on parannettavaa

Imetys herättää tunteita ja jakaa mielipiteitä siitä, mikä on oikein. Vanhemmat tarvitsevat tukea, sillä kaikkea ei voi päättää etukäteen. Tässä jutussa ammattiliiton puheenjohtaja Millariikka Rytkönen, tutkija Jenny Säilävaara ja asiantuntijaterveydenhoitaja Nina Kivilaakso kertovat imetyksestä.
Teksti: Kristiina Antell
Kuvat: Saara Partanen/Tehy, Jenny Säilävaaran albumi, Nina Kivilaakson albumi

”Olemme irtaantuneet siitä, mihin upea kehomme on luotu”

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on ärsyyntynyt. Naisen rinnat ovat edelleen objekti, vaikka ne on tarkoitettu imetystä varten.

Rytkönen oli neuvottelemassa siitä, että imetystauko saatiin kunta- ja hyvinvointialan työehtosopimukseen toukokuusta 2025 alkaen. Sopimukseen on kirjattu, että alle 1-vuotiaan äiti saa pitää työpäivän aikana 15 minuutin imetys- tai pumppaustauon.

Rytkösestä vauvan ikä tai imetystauon pituus ei ole olennaista. Tärkeintä on, että imetys on nyt kirjattu työehtosopimukseen.

– Imetystauko ei voi olla yksittäisen työpaikan tai esihenkilön varassa. Imetyksen pitäisi olla kaikissa muissakin työehtosopimuksissa. Kun se on sopimuksessa, työnantaja ei voi kieltää sitä. Vain tällaisin keinoin imetys saadaan yhteiskunnassa näkyväksi.

Suomi on jäänyt muita Pohjoismaita jälkeen imetyksen yhteiskunnallisessa tunnustamisessa. Rytkönen viittaa esimerkiksi Norjaan. Siellä tunnin imetystauko on maan laissa.

– Tämä on lainsäätäjille kuuluva asia. Suomalaiset päättäjät eivät ota tätä vakavasti huolimatta siitä, että imetysasioista on jauhettu kauan.

”Naistyypilliset asiat eivät mene läpi. Joku valtaapitävä voi poistaa ne yhtäkkiä.”

Rytkönen kritisoi sitä, ettei eduskunta ole ratifioinut ILOn äitiyssuojelusopimusta. Se mahdollistaisi äideille imetystauot työpaikoilla ja lyhyemmät työpäivät.

– Asia ei kiinnostanut aiempaa eikä nykyistä hallitusta. Naistyypilliset asiat eivät mene läpi. Joku valtaapitävä voi poistaa ne yhtäkkiä.

Rytkösen mielestä imetystä ei tuoda tarpeeksi esille mediassa ja julkisessa keskustelussa.

– Olemme irtaantuneet siitä, mihin upea kehomme on luotu. Kun olin kätilönä, sain joka työvuorossa todistaa, miten mahtaviin asioihin ihmiskeho pystyy. En tarkoita vain synnyttämistä, vaan myös imettämistä.

Kätilötaustainen Rytkönen täysimetti synnytyssalikätilön työssään oman lapsensa jo 25 vuotta sitten.

– On spesiaalia, että naiset käyvät töissä ja jaksavat imettää samalla.

 

”Imetys tai imettämättä jättäminen ei ole oma valinta”

Tutkija Jenny Säilävaaran kasvokuva

Tutkija Jenny Säilävaaran mielestä suomalainen yksin pärjäämisen eetos näkyy myös imetyskeskustelussa. ”Jos imetys jatkuu yli vauvavuoden, ulkopuoliset saattavat ajatella, että lapsi ei itsenäisty ja äiti uhriutuu.”

 

Jenny Säilävaaran sukupuolentutkimuksen väitöskirja vuodelta 2021 käsitteli pitkään imettäneitä äitejä. Myöhemmin hän on tutkinut esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeen käyttöä.

Kuten Rytkönen, myös Säilävaara korostaa, kuinka imetys nähdään edelleen rintakeskeisenä. Siihen liittyvästä naisen kehon seksualisoinnista on vaikea päästä irti. Ikään kuin imetys olisi miehen katsetta varten. Tästä osoituksena ovat esimerkiksi Instagramissa olevat imetysvideot, joissa Onlyfans-tähdet kiertävät rajoja tekeytymällä imettäviksi äideiksi. Näin he houkuttelevat yleisöä siirtymään eroottista sisältöä tarjoaville sosiaalisen median tileilleen.

Vaikka seksuaalisuuteen ei suoraan viitattaisi imetyksestä keskusteltaessa, siihen liittyy kysymys siitä, missä imettävän äidin rinnat saavat näkyä ja miten äiti saa imettää. Näiden teemojen vuoksi imetyksen ulkoiset seikat korostuvat ja sitä käsitellään jonkinlaisena automaationa.

– Imetyksestä puhuttaessa sivutaan harvoin sitä, että se voi olla myös vaikeaa ja kivuliasta. Ei myöskään huomioida, auttaako äidin jaksamista paremmin imetys vai korvikkeen antaminen.

Säilävaara korostaa, että imetys tai imettämättä jättäminen ei ole oma valinta. Vaikka haluaisi imettää, se ei ehkä onnistu. Tilanteisiin ei saa välttämättä riittävästi tukea.

Imetyksestä puhuttaessa sivutaan harvoin sitä, että se voi olla myös vaikeaa ja kivuliasta.

Säilävaaran mukaan myös vanhemmat voivat asettaa itselleen epärealistisia tavoitteita. Joskus ne ovat ylimitoitettuja vauvan ja muun elämän yhteensovittamisen suhteen. Tällainen suunnitelmallisuus ei anna pesimisvaiheelle tarpeeksi aikaa. Hän peräänkuuluttaa vanhanajan rotinaperinnettä ja lähiyhteisön tukea vauvan synnyttyä.

– Äitiys on normitettua. Varsinkin sosiaalisen median keskustelut korostavat sitä, että teki miten tahansa, aina tekee jonkun ulkopuolisen mielestä väärin, hän toteaa.

Pitkäksi imetykseksi Säilävaara luokittelee yli vuoden ikäisen lapsen imetyksen, sillä neuvoloissa imetyksestä kysytään usein tähän saakka.

Kansallinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisema imeväisruokintatilasto on julkaistu viimeksi vuonna 2019. Sen mukaan 58 prosenttia yksivuotiaista imetettiin. Pitkästä imetyksestä ei ole tilastoja.

Pitkään imettäviä äitejä kritisoidaan Säilävaaran mukaan siksi, että suomalaisessa kulttuurissa on vahva yksin pärjäämisen eetos.

– Jos imetys jatkuu yli vauvavuoden, ulkopuoliset saattavat ajatella, että lapsi ei itsenäisty ja äiti uhriutuu. Itsenäisyys on meille tärkeää. Moni ei ajattele yli yksivuotiaan lapsen imetystä kommentoidessaan, että tällainen imetys ei ole täysimetystä. Tämän ikäistä lasta imetetään tyypillisesti esimerkiksi ennen päiväkotia, päiväkotipäivän jälkeen tai ennen nukkumaanmenoa, siis muutaman kerran päivässä.

Käytännönläheiset arkiset asiat voisivat vahvistaa imetyksen julkista hyväksyttävyyttä.

Säilävaara haluaisi, että pitkän imettämisen sijaan puhuttaisiin pelkästään imetyksestä.

– Väitöskirjaan haastattelemani yli vuoden ikäisiä imettäneet äidit totesivat, että asiaa kommentoitiin neuvolassa usein vain lapsen hampaiden osalta. Muualla toivottiin, että imetys tehtäisiin huomaamattomasti. Sukulaiset saattoivat paheksua tilannetta jopa lapselle itselleen.

Säilävaaran mukaan neuvoloissa voisi siirtyä yksilöllisempään äitikeskeiseen puheeseen. Myös imetystiloja pitäisi olla lisää. Säilävaara muistuttaa, ettei Suomi ole sitoutunut ILOn äitiyssuojelusopimukseen. Suomessa ei ole lakia, joka suojaisi julkista imetystä.

– Käytännönläheiset arkiset asiat voisivat vahvistaa imetyksen julkista hyväksyttävyyttä. Toivon myös, että terveydenhuolto tukisi imetystä enemmän. Ei riitä, että haasteita kohdatessa vasta kolmen viikon kuluttua saa ajan imetysohjaajalle. Silloin imetyksen jatkaminen voi olla jo liian myöhäistä.

 

”Nykyisin imettämisestä puhutaan neuvolassa niin kauan kuin lasta imetetään”

Asiantuntijaterveydenhoitaja ja imetysohjaaja Nina Kivilaakso kannustaa imettämään pitkään, jos se on mahdollista.

Nina Kivilaakso työskentelee Helsingin neuvoloiden asiantuntijaterveydenhoitajana ja imetysohjaajana. Hänellä on imetyskouluttajan ja kansainvälinen imetyksen erityisasiantuntijan IBCLC-tutkinto.

Kivilaakson mukaan uusien vanhempien voi olla vaikea hyväksyä raskaudessa, synnytyksessä ja imetyksessä näihin liittyvää ennustamattomuutta ja hallitsemattomuutta. Hetkiä ja tilanteita on voinut suunnitella etukäteen, mutta ne menevät harvoin niin kuin on kuvitellut. Vauvan kanssa oleminen on jatkuvaa muutosta.

– Suurin osa raskaana olevista sanoo, että he haluavat imettää, jos se onnistuu. Imetyksen alun intensiivisyys yllättää monet tuoreet vanhemmat. Mukana ovat kaikki emootiot ja hormonaaliset tekijät. Ihmisellä on primitiivinen tarve, että jälkeläinen täytyy ruokkia ja pitää hengissä.

Vielä reilu kymmenen vuotta sitten neuvoloissa annetut neuvot olivat strukturoidumpia.

Kivilaakson mukaan Helsingin neuvoloissa näkyy, ettei ensimmäisen lapsensa saavilla perheillä ole välttämättä turvaverkkoja tai esimerkkejä vauvan kanssa elämisestä. Voi olla vaikeampaa luopua omasta itsenäisestä elämästä ja olla kiinni vauvassa, jos on vahva oman tilan tarve. On kuitenkin biologisesti perusteltua ja tärkeää, että pieni vauva on aluksi paljon lähellä vanhempiaan ja kiinni iholla.

Vielä kymmenen vuotta sitten uusille vanhemmille annetut neuvot olivat strukturoidumpia.

– Ohjattiin siihen, että lasta pitää tiettyyn aikaan vieroittaa ja pitää unikouluja. Nyt on sallivampaa. Perheitä huomioidaan yksilöllisemmin. Ei tarvitse yövieroittaa tai lopettaa imetystä, jos se sujuu. Nykyisin imettämisestä puhutaan neuvolassa niin kauan kuin lasta imetetään.

Hän korostaa, että terveydenhuollossa on myös koulutettu työntekijöitä siitä, ettei imetystä ja taaperon hampaiden hyvinvointia aseteta enää vastakkain. Vauvaiän jälkeenkin voi imettää, kunhan huolehditaan lapsen terveellisistä ruokailutottumuksista ja hampaat pestään hyvin.

Luotettavia tilastoja ei kuitenkaan ole, kuinka paljon vuoden ikäisiä tai kaksivuotiaita pääkaupungissa imetetään.

”Vauvan imetykseen verrattuna taaperoimetyksessä on enemmän joustoa, se muuttuu elämäntilanteen mukaan.”

Imettipä lasta vuoden tai kauemmin, ovat imetyksen hyödyt kiistattomat. Imetettyjen lapsuus- ja aikuisiän ylipainon ja kakkostyypin diabeteksen riski pienenee. Heillä on vähemmän infektioita ja vanhemmilla ei ole lapsen sairastelun vuoksi niin paljon poissaoloja töistä.

Imettävän rintasyöpä- ja gynekologisten syöpien sekä diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riski vähenee. Rintamaidossa on myös erityistä, että se muuttuu koostumukseltaan kasvavan lapsen tarpeisiin.

Kivilaakso kannustaa imettämään pitkään, jos se on mahdollista. Hän painottaa, että imetys on erilaista lapsen kasvaessa.

– Vauvan imetykseen verrattuna taaperoimetyksessä on enemmän joustoa, se muuttuu elämäntilanteen mukaan.

5.3. Korjattu sitaattia ja poistettu lause imetyksen kirjauskäytännöistä Helsingin neuvoloissa.

Laadukas journalismi ei synny itsestään

Toivottavasti pidit tästä jutusta! Sait lukea sen ilmaiseksi tukitilaajiemme ansiosta. Tilaamalla Lapsen Maailman mahdollistat luotettavan ja laadukkaan sisältömme jatkossakin. Tukitilaus maksaa vain viisi euroa kuukaudessa. Tilaajanamme saat Lapsen Maailma -lehden kotiisi kannettuna.

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi