Kuukauden kirjat: Tietokirjoissa tutkitaan Suomea
Päivi Areniuksen kuvitusta kirjassa Päivä Kansallismuseossa – Historia on tässä!
Hieno juhlakirja
Itsenäinen Suomi on saanut hienon juhlakirjan: Kirsti Mannisen kirjoittamassa ja Carlos da Cruzin kuvittamassa Suomen lasten Suomessa matkustetaan ristiin rastiin ja opitaan samalla suomalaisuuden perusasioita.
Manninen on paneutunut maakuntien perinteisiin niin perusteellisesti, että hänellä on varaa ilahduttaa lukijoita myös hauskalla nippelitiedolla. Kokonaisuus on antelias ja jännittävä.
Suomen historia kuvataan usein sotien ja sankarien temmellyskenttänä Säkkijärven polkasta Anni Polvan Tiina-sarjaan saakka. Muuten niin mainion kirjan rakenne kuitenkin mietityttää: teemapaketteja on sijoitettu omituisen epäloogisesti maakuntaesittelyjen lomaan. Vaikutelma tuntuu sekavalta.
Kirjaan mahtuvat luontevasti niin vietnamilaiset kuin somalitkin. Oikeastaan hämmentävää, miten kitsaasti somaleista on näihin päiviin asti kerrottu suomalaisessa lastenkirjallisuudessa. Nyt he sopivat samaan kirjaan kuin pohjalaiset ja savolaiset!
Oman maan herkut
Pahvisivuinen Oma maa mansikka (kuvittanut Anne Vasko, toimittaneet Katariina Heilala ja Leena Järvenpää) tutustuttaa taaperoikäiset suomalaiseen luontoon. Lorut, leikkiohjeet sekä pirteän kirkas kuvitus kertovat samalla, mikä onkaan esim. Suomen kansalliskivi ja kansallispuu. Sisältö on oivasti kaksikielinen ja alleviivaa näin kansalliskieliemme rinnakkaisuutta.
”Luonto luodut yhdistääpi”, runoilee Jaakko Juteini. Ajatus sopii hyvin pienten lasten runokirjaan, joka tutustuttaa sekä suomalaiseen luontoon että vaivihkaa myös kotoiseen runoperinteeseemme.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että lastenkirjallisuus ei unohda juuriaan. Hyvältä tuntuu myös se, että tietopuolisuus ja kaunokirjallisuus lyövät kättä.
Karhun kanssa museoon
Kansallismuseon edustalta tuttu karhupatsas ryhtyy oppaaksi kotimuseossaan Päivä Kansallismuseossa – Historia on tässä! -tietokuvakirjassa (teksti Katariina Heilala ja Maiju Tuisku, piirrokset Päivi Arenius). Aluksi ihastellaan museon kattofreskoja ja sen jälkeen solahdetaan historian pyörteeseen.
Kirjasta saa käsityksen mm. entisaikaisista asumismuodoista ja esinekulttuurista. Samalla museon monipuolisuuskin käy selville. Kertomistapa pysyy helposti seurattavana myös tietolaatikoissa.
Kirjan ansioihin voi laskea rauhallisen taiton: nykyisinhän lasten tietokirjat tuppaavat koostumaan pikkiriikkisistä elementeistä ja mahdollisimman räiskyvästä taitosta.
Teos edustaa modernia ja lapsia houkuttelevaa historiankäsitystä: lapsen näkökulmasta 1950-luvun toimistovälineet ovat vähintään yhtä mielenkiintoisia kuin tuhansia vuosia vanhat kalaverkot. Aikuistakin lukijaa kirja aktivoi: pitäisikö pistäytyä museossa?
Virkistävä vesikirja
Marketta Vaismaan kirjoittamalle ja Carlos da Cruzin kuvittamalle Vesikirjalle on helppo ennustaa vaikka kansainvälistä menestystä. Aihepiiri koskettaa kaikkia, ja 30 sivuun on saatu mahtumaan monta näkökulmaa sateesta veden etsintään saakka.
Oman hauskan mausteensa tuovat yllätykselliset tietoiskut ja pienet puhekuplat. Hyvän mielen tuo esim. Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalla -runon sitaatti, jossa ihastellaan hopeisena hohtavaa Längelmävettä.
Kirjassa kerrotaan aiheellisesti myös kehitysmaiden vesiongelmista ja vedenkulutuksen epätasaisesta jakautumisesta maailman eri kolkilla.
Kehitysmaiden elämän muistaminen ei ole itsestään selvää suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kansainvälisyys on kovaa kyytiä hiipumassa lapsilukijoiden ulottuvilta.
Poikkeuksellista on myös, että Vaismaa uskaltaa paljastaa, millainen ympäristösyöppö on tietokone: tietokoneen valmistukseen hulahtaa 33 000 litraa vettä! Lasten ympäristökirjoissa useimmiten häveliäästi unohdetaan tietokoneet ja kännykät…
Moderni lääkärikirja
Stiina Kiiverin Pienen kulkijan sairauskirja on moderni lasten lääkärikirja, jossa hyvinvointi ja kaikenlainen energisyys ovat esillä yhtä vahvasti kuin sairaudet. Niinpä siinä kerrotaan esim. harrastuksista, huveista ja terveellisistä elämäntavoista.
Kiiveri korostaa, etteivät edes pitkäaikaissairaat lapset ole koko ajan sairaalassa tai lääkärissä. Hän myös vakuuttaa, että leikkimisen ohella ”lukeminen ja etenkin yhdessä lukeminen ovat turvallisia tapoja käydä kokemuksia läpi”.
Kirja perustuu asiallisuuteen, valoisuuteen ja vertaistukeen, mutta hiukan hentoisiksi jäävät rempsakan runomuotoiset tarinat.
Elämänopas lapsille
Avarakatseisuutta on myös brittiläisessä Meidän ja muiden kehot -kirjassa (suomentanut Maisa Tonteri). Mary Hoffman ja Ros Asquith luottavat lämpöön ja hauskuuteen.
He eivät takerru kehon osiin, vaan tärkeintä on tällä kertaa kunnossa pysymiseen kannustaminen sekä yksilöllisyyden ymmärtäminen.
Kuvakirjaikäinen lapsi saa nyt miettiä, onko vaaleanpunainen tyttöjen väri ja sininen poikien.
Lasten terveyskirjat ovat nykyisin elämänoppaita.
Keittiöpuuhissa
Kiihkeä ja korkealentoinen ruokahifistely näkyy myös lasten tietokirjallisuudessa. Kirjoissa ei tyydytä vain keittiöpuuhien alkeisiin, vaan usein jo piperretään pieniä ihmeitä.
Aira Savisaaren ja Hannamari Ruohosen Niilo leipoo -kuvakirjassa palataan juurevasti ihan perustoihin, kun Niilo ja hänen paras ystävänsä Hilla ryhtyvät isän avustamina leipomaan muffinsseja eli muhkuroita.
Pikkuruisessa arkitarinassa päristellään vatkainta, sotketaan keittiötä ja iloitaan hyvästä lopputuloksesta. Vaikka kirjaan sisältyykin Niilon muhkuroiden resepti, pääpaino on silti ilon välittämisessä ja leipomiseen kannustamisessa.
Pirteyttä vahvistaa Ruohosen naivistinen kuvitustyyli.
Tietoa toden teolla
Vuosituhannen taitteessa lastenkirjajärjestöt ryhtyivät nostamaan kuvituksen asemaa entistä näkyvämmäksi. Nyt on lasten tietokirjallisuuden vuoro, ja asialla on mm. Kari Vaijärvi. Toden teolla – Suomalaisia lasten ja nuortenkirjailijoita 2 -kirjassa hän esittelee tietokirjallisuuden tuoreimpia kuulumisia.
Laajassa esipuheessaan Vaijärvi nostaa esiin mm. kotiseutukirjallisuuden, monikulttuurisuuden ja perheteemojen monipuolistumisen. Pirstaleinen nippelitietokin on suosittua, sillä ”aina on olemassa 1 001 asiaa, jotka kaikkien pitää tietää”.
Käyttökelpoisesti ryhmitelty teos antaa käsityksen viimeaikaisista aihevalinnoista sekä käsittelytavoista ja toimii näin hakuteoksenakin.
Ohimennen Vaijärvi viittaa myös ongelmiin näinä aikoina, kun kustantajat harkitsevat ”yhä tarkemmin tuotteen menekkiä”.
Hyppää kyytiin!
Suuri lukuseikkailu kutsuu kaikki mukaan lasten- ja nuortenkirjallisuutta ynnä lukuharrastusta juhlistavaan teemavuoteen. Se nostaa esiin lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja koettaa löytää uusia tapoja, joilla innostaa lapsia kirjojen maailmaan.
Valtakunnallinen tapahtumakiertue matkaa kuuteen lastenkulttuurikeskukseen, mutta kaikkiaan lukemaan innostetaan sadoilla tapahtumilla, joista saa tietoa seikkailun verkkosivuilta. Tapahtumakalenteriin voi ilmoittaa pieniä tai suuria lastenkirjallisuutta tai lukuharrastusta edistäviä tapahtumia ympäri Suomen.
Tänä vuonna on lukujuhlat.Koulujen käyttöön suunnitellut oppituntivinkit sopivat ilmiöpohjaiseen opetussuunnitelmaan.
Kouluun, kirjastoon, kulttuurikeskukseen tai muuhun sopivaan paikkaan voi myös tilata esim. kuvitus- tai lastenkirjanäyttelyn!
Lue sata kirjaa!
Millainen Suomi välittyy kaunokirjallisuudestamme sadan vuoden ajalta? Ylen monikanavainen Kirjojen Suomi -kokonaisuus vastaa kysymykseen ja tarjoaa kirjallisuudesta 101 radio-ohjelmaa, 111 tv-ohjelmaa, podcasteja ja suuren verkkosivuston. Sosiaalisessa mediassa keskusteluun voi osallistu tunnisteella #kirjojensuomi.
Toimittajat Nadja Nowak ja Seppo Puttonen valitsivat kirjan jokaiselta itsenäisen Suomen vuodelta.
Lue vaikkapa Simo Puupposen Aapeli-nimimerkillä kirjoittama romaani Pikku Pietarin piha vuodelta 1958! Se kertoo alkoholiongelmista ja äitinsä ”tuperkkelille” menettäneen Pietarin elämästä Kuopion puutalokortteleissa 1920-luvulla. Romaanin persoonallinen pikkukaupunki- ja lapsuuskuvaus saavutti suuren suosion.
Kaikki sata kirjaa voi lukea Kansalliskirjaston verkkokirjastosta, joko Yle-tunnuksilla tai omalla kirjastokortilla.
Anu Jämsén
