Televisiolla ei pysty feisbuukkaan

Helsinkiläisen päiväkoti Telkän Siili-eskariryhmän Aino Elisabet Wilhelmiina Setälä, 5, ja Venla Helena Illikainen, 6, viihtyvät television ääressä. Ainakin silloin, kun tulee hyvää ohjelmaa.

– Katson melkein aina teeveetä. Paavo Pesusieni on paras, kertoo Aino.

Hieno ohjelma naurattaa ja saa hyvälle mielelle.

– Paavolle tapahtuu aina kaikenlaisia sattumuksia ja siinä jutellaan hauskasti.

Sopiva jännityskin on hyväksi.

– Mä katson Gladiaattoreita, sanoo Venla.

– Mua kiinnostaa siinä se, kun ne taistelevat vastaan.

– You Tubessa mua naurattaa kaikki ohjelmat, Venla lisää ja tirskahtelee.

– Niitä voi katsoa kännykällä tai tietokoneella.

Tytöt tietävät, että televisio ja tietokone ovat kaksi eri asiaa.

– Tietokoneella pystyy feisbuukkaan, mut televisiolla ei, Aino selvittää.

– Teeveestä näkee leffoi, Venla lisää.

Televisiota tytöt katsovat joskus yksin ja joskus seurassa.

– Katson iskän ja äidin ja mun isonsiskon Veeran kanssa, Venla kertoo.

– Välillä mun isosiko Anni tulee somettaan kännykällä siihen mun viereen, Aino sanoo.

Anni on jotain ”10- tai ehkä 20-vuotias”. Aino ei nyt ihan niin tarkalleen muista.

Molemmat pitävät Pikku Kakkosesta ja katsovat myös uutisia.

– Uutisissa kerrotaan säistä ja siitä, mitä ihmisille on tapahtunut. Näytetään, missä on metsäpaloja ja sen sellaista. Joskus näytetään myös suksihyppyä, Aino on huomannut.

– Mäkin katson uutisista urheilua, esimerkiksi tankohyppyä, Venla muistaa.

– Joo, ja näkee uutisissa myös pituushyppyä ja välillä juoksurataa.

Television terveellisyyttä ystävykset pohtivat jonkin aikaa. Lopulta he päätyvät siihen, että sen katselu on ehkä epäterveellistä.

– Olen kuullut, että jos sitä katsoo liikaa, silmät voi mennä kieroon. Sillä tavoin, että ne silmät tuijottaa vain omaa nenää, eikä näe muuta, Aino kuvailee.

Venla on huomannut, että tyhmät ohjelmat ikävystyttävät.

– Formulat on tosi tyhmä ohjelma, vaikka olen sitä joskus katsonutkin.

Ainon suhtautuminen ei ole yhtä jyrkkä.

– Äiti ja iskä tykkää Kimi Räikkösestä, mutta mä tykkään Hemppa-papan kanssa Valtteri Bottaksesta, kertoo Aino, joka katselee pappansa kanssa autourheilua tämän mökillä.

Mukavaa katseltavaa ovat olleet myös Venlan serkkujen tekemät videot.

– Ja me on tehty Veeran kanssa myös omia.

Se on tytöille selvää, ettei televisio-ohjelmia voi tehdä kuka tahansa.

– Telkkarin tekijät tekevät ne ohjelmat, Aino tietää.

Tavatessaan ystävykset eivät tapita televisiota, vaan leikkivät L.O.L.-yllätyspalloista saaduilla pikkunukeilla ja niiden tarvikkeilla.

– Mulla on niitä vaikka kuinka monta, Venla kertoo.

Niitä hän toivoo myös syntymäpäivälahjaksi, sillä juhlat HopLopissa lähestyvät. Ainokin on kutsuttu.

Tyttöjä yhdistää pitkä historia.

– Me tutustuttiin jo ihan vauvoina, päiväkodin pikkuisissa.

Eskarissa tytöt viihtyvät: siellä oppii melkein joka päivä uusia asioita.

– Olen oppinut jo vähäsen lukemaan. Osaan lukea sanat etana ja Elli, Aino kertoo.

– Niin mäkin ja sitten luen vielä sanat Klaara ja Benkku, Venla lisää.

– Aamuisin ollaan piirissä ja puhellaan asioista.

– Täällä laitellaan myös kaloja paperiin. Se tehdään niin, että niistä tulee sellaisia teräväreunakkaisia, tosi hienoja, Aino kertoo.

Venla vilkaisee rannekelloaan. Hänen lähitulevaisuuden suunnitelmiinsa kuuluu kellotaulun oppiminen. Silloin voi omasta ranteesta tarkistaa, joko Gladiaattorit pian alkaa.