Tästäkin selvitään!

Maailmanlopun jälkeen

Lapsen huostaanotto ei välttämättä merkitse äidille maailmanloppua, mutta aika läheltä se Tarja Hiltusen väitöksen tuloksista päätellen liippaa. Jotkut Hiltusen tutkimukseen osallistuneista äideistä vahingoittivat itseään lisää huostaanoton jälkeen käyttämällä päihteitä entistä rajummin. Jotkut harkitsivat itsemurhaa, ja osa sitä yrittikin. Haastattelussa äidit vertasivat huostaanottoa lapsen kuolemaan.

Äidit jäivät tuen ulkopuolelle sekä ennen huostaanottoa että sen jälkeen.

Alun epätoivon jälkeen seurasi parempaa. Huostaanotto pysäytti ja pakotti katsomaan peiliin. Eheytymisen tarve ja toivo selviytymisestä heräsivät: äidit nousivat kirjaimellisesti sängyn pohjalta ja lähtivät liikkeelle uskoen, että he voivat vaikuttaa asioihinsa.

Voimaantumisen taustalla vaikuttivat menetetyt lapset. Naiset halusivat panna elämänsä kuntoon riippumatta siitä, tulisivatko he saamaan lapsiaan koskaan takaisin.

Eheytyminen paransi usein yhteistyötä sijaisvanhempien kanssa ja mahdollisti äitien kaipaaman osallisuuden lapsen elämässä. Sijaisvanhempien biologisia äitejä arvostava asenne tuli tutkimuksessa esille sanoin ja teoin.

Voimaantumista haittasi merkittävästi se, että äidit varoivat puhumasta ongelmistaan sosiaalityöntekijöille. Pelättiin, että toden puhumisesta saattaisi seurata ikävyyksiä, esimerkiksi rajoituksia lapsen tapaamisiin.

Hiltunen selvitti väitöksessään äitien kokemuksia ennen ja jälkeen lasten huostaanoton sekä sitä, millaiseksi heidän elämänsä jälkeenpäin muodostui. Hän toimii tällä hetkellä lapsi- ja läheistyön koordinaattorina Sininauhaliitossa.

Tutkimus perustuu kahdentoista huostaan otetun lapsen äidin haastatteluihin. Seitsemää äitiä haastateltiin kahdesti, vuosina 2004 ja 2008. Huostaanotot tehtiin äitien päihteidenkäytön, parisuhdeväkivallan, mielenterveydellisten ongelmien tai lasten oireilujen vuoksi.

Ympäristö määrittelee äitien päihteiden käytön yleensä itse valituksi paheeksi. Hiltusen aineisto kertoo päihteitä käyttävien ja väkivaltaisissa suhteissa elävien naisten ongelmien kumpuavan usein niin syvältä, etteivät oma tahto ja henkilökohtaiset päätökset sinne asti ulotu.

Äidit kertoivat jääneensä tuen ulkopuolelle sekä ennen huostaanottoa että sen jälkeen. Ennen huostaanottoa joidenkin luona kävi kodinhoitaja tai äidit itse kävivät vastaanotoilla. Huostaanotoilta ei vältytty, kävipä kodinhoitaja päivittäin, viikoittain tai harvemmin.

Äitejä yritettiin kyllä auttaa, mutta ongelmien juuriin ei päästy käsiksi yhdenkään Hiltusen haastatteleman äidin kohdalla. Auttajat eivät ehkä tienneet tarpeeksi heidän menneistä kokemuksistaan, eivätkä äidit tienneet oikein itsekään, miten heitä olisi voitu auttaa.

>Tarja Hiltunen: Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen. Jyväskylän yliopisto 2015.

Lukihäiriön merkit näkyvät jo vauvana

Puheen havaitsemisen ongelmat ovat merkittävä lukihäiriöön eli dysleksiaan liittyvä tekijä. Dyslektikkojen on vaikea havaita vokaalien ja konsonanttien kestoeroja esimerkiksi sanoissa tuli – tuuli tai aita – aitta. Sanan merkitys muuttuu äänteen keston mukana, joten keston erottaminen on sujuvan lukemisen ja kirjoittamisen kannalta ratkaisevan tärkeää.

Lukivaikeus esiintyy noin joka kymmenennellä koululaisella. Lapsen todennäköisyys kohdata koulussa lukemisvaikeuksia on moninkertainen, jos hänen äidillään tai isällään on havaittu dysleksia.

Kaisa Lohvansuun tutkimuksen mukaan lukivaikeutta enteilevät erot aivovasteissa ovat havaittavissa jo vauvaiässä. Lohvansuu tutki väitöksessään lukihäiriön riskiryhmään kuuluvien vauvojen ja kouluikäisten lasten aivojen sähköisiä vasteita puheääniin ja vertasi niitä kontrolliryhmän lasten vasteisiin.

Puolivuotiaille lukihäiriön riskiryhmään kuuluville vauvoille soitettiin nauhalta merkityksettömiä sanoja (ata, atta), tai pelkkiä vokaaliäänteitä (i ja y). Aivojen reagointi äänisarjoihin todettiin aivosähkökäyrää mittaavalla EEG-laitteistolla.

Lukihäiriö on noin joka kymmenennellä koululaisella.

Dysleksian riskiryhmään kuuluvien vauvojen aivovasteet erosivat kontrolliryhmän vauvojen tuloksista. Poikkeavuuden huomattiin lisäksi ennustavan lukemisen nopeutta 8. luokalla. Riskiryhmän vauvojen poikkeava aivoaktivaatio on Lohvansuun mukaan varhainen merkki puutteellisesti kehittyvistä puheäänteiden muistijäljistä aivoissa.

Periytyvää lukivaikeusriskiä on vaikea, mutta ei mahdoton voittaa. Osa riskiryhmän lapsista näyttäisi pystyvän kehittämään vaihtoehtoisia tapoja hyödyntää aivokapasiteettiaan kielen prosessoinnissa, jolloin lukeminen helpottuu. Dysleksian varhainen havaitseminen on tärkeää, sillä lapset tarvitsevat jatkossa paljon tukea ja harjoitusta.

>Kaisa Lohvansuu: Brain responses to speech sounds in infants and children with and without familial risk for dyslexia. Jyväskylän yliopisto 2015.

Lue Helsingin yliopiston Lukivauva-tutkimuksesta s. 43!

Terveystieto ei löydä oikeaan osoitteeseen

Terveystietoon pätee sama lainalaisuus kuin mihin tahansa valistukseen: se tarttuu huonoiten niihin, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Nuorilla miehillä, joilla on runsaasti epäterveellisiä elintapoja, on Noora Hirvosen väitöksen mukaan suuria vaikeuksia löytää, arvioida ja ymmärtää terveystietoa.

Hyvä terveystiedon lukutaito on tavallisempaa lukiolaisilla ja miehillä, joilla on korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleva vanhempi. Hyvä terveystiedon lukutaito näyttäisi kuitenkin edistävän terveellisiä elintapoja sosioekonomisesta asemasta riippumatta.

Kuten arvata saattaa, heikkoon terveystiedon lukutaitoon liittyy vähäinen liikunta, heikko fyysinen kunto, epäterveelliset ruokailutottumukset, tupakointi, humalajuominen ja huono suun hygienia. Hirvosen mukaan vähän liikkuvia nuoria miehiä on turha yrittää motivoida liikkeelle esimerkiksi vertaamalla heidän fyysistä suorituskykyään muiden miesten suorituksiin.

Hirvosen väitös on osa MOPO-tutkimuskokonaisuutta, jonka toteuttivat Oulun yliopisto ja Oulun Diakonissalaitos yhteistyössä Oulun kaupungin, Puolustusvoimien ja Virpiniemen liikuntaopiston kanssa.

Yli 3 000 miehen kysely- ja mittausaineisto kerättiin vuosina 2010–2013 Puolustusvoimien Oulun alueen kutsuntatilaisuuksissa. Uutta tutkimuksessa on erityisesti nuorten miesten arkielämän terveystietoon liittyvien taitojen ja toiminnan tarkastelu sekä kuntomittaustietojen hyödyntäminen.

>Noora Hirvonen: Health information matters. Everyday health information literacy and behaviour in relation to health behaviour and physical health among young men. Oulun yliopisto 2015.