Tärkeissä asioissa on vähintään kaksi puolta

Maalla on mukavaa, vaikka bensaa palaa

”Katson maalaismaisemaa, ja ymmärrän”, lauloi Petri Pettersson yli 40 vuotta sitten, sanoittajanaan Jukka Virtanen.

Laulussa kaupan luona nähty, ”pieniin päin” ollut Lindin Kaisa saattaa asua seudulla edelleen, mutta se kyläkauppa lienee lyönyt lapun luukulle ja laudat ikkunoihin jo kauan sitten.

Palvelujen kaikkoamisesta huolimatta maaseutuelämä on perheenäideille yhä arjen hyvinvointia lisäävä tekijä, sanoo etnologi Pilvi Hämeenaho. Hän tutkii väitöskirjassaan keskisuomalaisella maaseudulla asuvien lapsiperheiden arkea ja palvelujen käyttöä äitejä ja sosiaalitoimistojen henkilöstöä haastattelemalla.

Äidit arvostivat erityisesti rauhaa ja turvallisuutta, jota kaukana keskuksista asuminen tarjoaa. Pitkien välimatkojen edellyttämä liikkuminen oli luonteva osa arkea: matkat kotoa töihin, kouluun ja mihin tahansa palveluun tehdään autolla.

Välimatkat toki myös vaikeuttavat elämää. Lasten koulumatkat voivat venyä hyvinkin pitkiksi koulutaksien kiertäessä kylillä. Erityisen ikäväksi pitkien etäisyyksien merkitys muuttuu nopeaa apua tai hoitoa vaativissa tilanteissa. Poliisi on kaukana, samoin lääkäri.

Tieto siitä, että apu on kaukana, syö rauhallisen asuinpaikan tuomaa turvallisuuden tunnetta. Samalla naapureista muodostuvan turvaverkoston merkitys korostuu.

Kotiin saatavien palvelujen kehittäminen ei hyödyttäisi pelkästään maaseutua, väittää Hämeenaho. Jos ja kun hyvinvointipalvelujen kustannuksia pyritään leikkaamaan toimipaikkoja vähentämällä, ongelmat siirtyvät maalta kaupunkeihin – etenkin, jos joukkoliikennettä ei samaan aikaan kehitetä.

Riski on todellinen, sillä Suomessa kaupungeissakin asutaan harvassa. Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingin ja Tukholman yhdyskuntarakenteet ovat kehittyneen 2000-luvulla aivan eri suuntiin: Tukholma tihenee, Helsinki laajenee.

Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvun väestönkasvusta sijoittui kahdeksan kilometrin säteelle keskustasta. Helsingissä samalle alueelle mahtui vain 15 prosenttia kasvusta.

>Pilvi Hämeenaho: Hyvinvoinnin verkostot maaseudulla asuvien äitien arjessa. Etnologinen tutkimus palvelujen käytöstä ja hyvän arjen rakentumisesta. Jyväskylän yliopisto 2014.

Iloa ja häpeää liikuntasalissa

Koululiikuntatunneissa on jotain, joka mietityttää ja puhuttaa vielä kouluvuosien jälkeenkin. Opetuksen kehittämisen kannalta olisi tietenkin parempi, jos oppilaiden tuntemukset tulisivat opettajan tietoon jo koulua käytäessä.

Opettajankouluttaja Kirsti Lauritsalo löysi tietoverkosta reaaliaikaisen ikkunan oppilaiden koululiikuntaa koskeviin kannanottoihin. Lauritsalon väitöksen aineisto koostuu netin avoimilta keskustelupalstoilta vuosina 2007 ja 2012 kootuista viesteistä.

Keskustelupalstojen käyttö tietolähteenä edellyttää, että niiden erityislaatu ymmärretään ja niitä luetaan oikein. Lauritsalo muistuttaa, että nettikeskustelun puheenvuorot voi rinnastaa vain toisiin vastaaviin puheenvuoroihin. Kirjoittelun nimettömyys kärjistää ilmaisutapaa; jos asioista kirjoitettaisiin omalla nimellä, kirjoitettaisiin toisin.

Vuonna 2007 kerätyssä aineistossa koululiikunnasta kirjoitettiin vahvoin, useimmiten kielteisin viestein. Kannanottojen kohteena olivat lähinnä opettajat, muut oppilaat ja liikuntalajit. Myönteisiä viestejä oli paljon kielteisiä vähemmän.

Viisi vuotta myöhemmin viestit sisälsivät yleensä samaan aikaan sekä positiivisia että negatiivisia arvioita. Opetussuunnitelma eri liikuntalajeineen mainittiin entistä useammin, ja se oli myös yleisin mielipiteiden jakaja.

Opettajista kirjoitettiin yleensä joko hyvin myönteisesti tai sitten voimakkaan kielteisesti. Keskustelun pääosassa oli vastuun jakaminen eli se, missä määrin opettaja antoi oppilaiden itse päättää liikuntatuntien sisällöstä.

Koululiikunnan pahimpina puolina pidettiin kilpailullisuutta, nöyryyttämistä ja pakottamista. Usein kuvattuja negatiivisia tunteita olivat häpeä ja pelko. Pelkoa ilmeni varsinkin silloin, kun käsitys omasta liikunnallisuudesta oli heikko.

Lauritsalon mielestä opettajankoulutuksessa olisi kiinnitettävä entistäkin enemmän huomiota opettajiksi opiskelevien kykyyn tunnistaa oppilaiden erilaisuus ja ottaa huomioon heidän herkkyytensä.

>Kirsti Lauritsalo: ’Usually I like school PE, but…’ School physical education described in internet discussion forums. Jyväskylän yliopisto 2014.

Ihminen rakastuu, luonto laskelmoi

Lisääntyminen lähisukulaisten kanssa heikentää jälkeläisten elinkykyä. Siksi ihmisille ja muille eläimille on kehittynyt joukko keinoja tunnistaa lähisukulaiset ja välttää sisäsiittoisuus.

Toisaalta miesten tiedetään ihastuvan äitinsä näköisiin naisiin. Eikö tämä ole ristiriidassa sisäsiittoisuuden välttämisperiaatteen kanssa?

Urszula Marcinkowska osoittaa väitöksessään, että miehet todella suosivat parinvalinnassa naisia, joiden kasvonpiirteet muistuttavat omia sisaria ja äitiä. Naisilla suunta on kuitenkin täsmälleen päinvastainen: naiset välttävät veljiensä tai isänsä kasvonpiirteiltä omaavia miehiä.

Sukupuolet eroavat siis selvästi sen suhteen, miten lapsuuden elinympäristö vaikuttaa parinvalintaan. Tämän eron evoluutiobiologinen ”järki” – miten se lisää elinkelpoisten jälkeläisten lukumäärää – ei Marcinkowskan väitöksestä kuitenkaan täysin selviä.

Yhden selityksen mukaan poika saattaa periä isänsä arvostukset mitä naiskasvojen viehättävyyteen tulee ja hakee siksi äitinsä näköistä puolisoa.

Tytöllä taas ei ole ”varaa” periä äitinsä makua mieskasvojen suhteen, sillä se kasvattaisi sisäsiittoisuuden riskiä, ja sisäsiittoisuuden lisääntymistaloudelliset kustannukset ovat naiselle paljon raskaammat kuin miehelle.

Ajatuskulku tuntuisi selittävän sen, miksi naisten kannattaa välttää omia sukulaisiaan muistuttavia lisääntymiskumppaneita, muttei sitä, miksi miesten kannattaa niitä suosia.

Marcinkowskan tutkimuksesta selviää sekin, että mies ihastuu helposti korkeasta estrogeenitasosta kertoviin kasvonpiirteisiin, kuten täyteläisiin huuliin, sillä estrogeeni lisää naisen hedelmällisyyttä.

Naiselle tilanne on mutkikkaampi. Miehen maskuliininen olemus kertoo korkeasta testosteronitasosta ja hyvistä lisääntymisgeeneistä. Maskuliiniset miehet panostavat kuitenkin suhteeseen muita miehiä vähemmän ja pettävät todennäköisemmin. Siksi naiset eivät pyri maksimoimaan kumppaninsa maskuliinisuutta vaan suosivat naisellisempia miehiä.

>Urszula M. Marcinkowska: Evolution and sources of individual variation in mate preferences in humans. Turun yliopisto 2014.