Sitkeyttä ja periksiantamattomuutta
Hanna Heinonen LSKL toiminnan johtaja
Alison Gopnik kuvaa kirjassaan ”Puuseppä vai puutarhuri? – Vanhemmuuden suorittamisesta onnellisen lapsuuden tukemiseen”, että vanhempana oleminen on kuin puutarhan hoitamista. Tavoitteena on muokata maaperää, joka antaa monille erilaisille kasveille tilaisuuden loistaa. Hyvä puutarhuri löytää kullekin kasville sopivan maaperän sekä sopivat lannoitteet ja kasvukumppanit. Vanhempana oleminen vaatii paitsi rakkautta myös sitkeyttä ja periksiantamattomuutta.
Uusia taitoja opetteleva taapero on sitkeydessä ylivertainen. Kävelemään oppiminen vaatii monta kupsahdusta ja kolhua, mutta mikään ei lannista pientä kulkijaa.
Periksiantamattomuus on suurinta kyselykauden aikana, kun lapsen tiedontarve on valtava. Miksi? Mitä? Kuka? Lapsi on suunnattoman kiinnostunut maailmasta ja kanssakulkijoistaan.
Lapsi auttaa myös meitä aikuisia kehittymään. Pukemaan opettelu vaatii kärsivällisyyttä – erityisesti aikuiselta. Monestihan olisi helpompaa tehdä itse kuin antaa lapsen opetella omaan tahtiin. Oma lapseni olisi mieluusti kulkenut t-paidassa ja kumisaappaissa ympäri vuoden.
Myös sote-uudistuksen valmistelijoilta on vaadittu sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Jonkinlaiseen maaliin tai vähintään osatavoitteiseen saatetaan olla pääsemässä tämän vuoden aikana. Nähtäväksi jää, missä määrin uudistus näkyy meidän jokaisen arjessa vuonna 2019.
Kesän kynnyksellä valmistui sote-palvelujen valinnanvapauslainsäädäntö. Olen pitkin matkaa todennut, että valinnanvapaus on äärimmäisen hyvä ja toivottu lähtökohta. Valitettavasti näyttää siltä, että uudistuksessa valittu malli ei täytä soten tavoitteita.
Nyt tulisikin sitkeästi ja periksiantamatta kysyä vielä uudelleen, miksi uudistus tehdään. Mitä sillä tavoitellaan? Kuka tekee mitäkin? Miten tavoitteet saavutetaan? Ja ennen kaikkea: miten ne vaikuttavat yksittäisen ihmisen arkeen?
Lapsuuden kesissä parasta olivat loputtomat vapauden hetket: leikit, uiminen, pyöräily, meren rannassa oleilu – ja myöhemmin pino kirjoja. Vastapainoksi koin myös pitkästymistä, kun ystävät olivat kuka missäkin, eikä pienemmistä sisaruksista riittänyt seuraa.
Kiitos äidin kekseliäisyyden kesäpäivämme täyttyivät monenlaisesta puuhasta. Hän valmisti esimerkiksi aarrekarttoja, joiden monien vihjeiden avulla haimme aarretta, joka oli yleensä jotain pientä herkullista syötävää kuten hedelmiä tai keksejä.
Saimme myös ihan pienestä pitäen ansaita taskurahaa pieniä askareita vastaan. Pidin erityisesti marjojen keräämisestä: vadelmalitralla tienasi markan.
Pääsimme osalliseksi myös Helsingin kaupungin ilmaisesta puistoruokailusta, josta helsinkiläislapset ovat saaneet nauttia jo 75 vuoden ajan.
Kesä tarjoaa mahdollisuuden yhdessäoloon ja rutiineista poikkeamiseen, mutta se voi stressatakin. Miten taata lapselle hyvän kesän eväät, kun oma kesäloma on paljon lyhyempi kuin lapsen? Hyvältä ei tunnu sekään, että vanhemmat venyttävät lapsen loma-aikaa joustamalla yhdessäolosta. Yhden vanhemman perheessä pulmat ovat vielä moninaisemmat. Kutsutaan siis mukaan kesäretkille myös niitä, joilla ei ole mahdollisuutta viettää aikaa oman perheensä kanssa!
Kunpa me kaikki voisimme kesällä rentoutua, palautua, oppia ja innostua sekä uudesta että vanhasta. Tärkeintä on, että saisimme viettää aikaa läheistemme kanssa.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
