Rakkautta ja probiootteja
Probiootteja koliikki-itkuun
Viidennes imeväisikäisistä kärsii koliikista, mistä seuraa vääjäämättä, että viidennes imeväisikäisten perheistä kärsii unettomuudesta. Koliikkivauvan itku on perheelle iso rasite: vauva itkee yli kolme tuntia päivässä, eikä lohduttelusta ole apua. Koliikki-itku lakkaa yleensä itsestään kolmen kuukauden iässä.
Koliikin syitä ei tunneta, eikä vaivaan ole tätä ennen tunnettu hoitoakaan. Apua on onneksi luvassa: lääketieteen lisensiaatti Anna Pärtty osoittaa väitöksessään, että probioottien eli maitohappobakteerien käyttö ensimmäisten elinkuukausien aikana vähentää koliikkivauvojen päivittäistä itkua.
Tutkimuksessa satunnaistettiin 30 alle kuuden viikon ikäistä koliikkilasta antamalla heille joko Lactobacillus rhamnosus GG -probioottia tai lumelääkettä kuukauden ajan. Maitohappobakteereja saaneiden vauvojen vanhemmat raportoivat tutkimuksen lopussa vauvojensa päivittäisen itkun vähentyneen selvästi enemmän kuin vertailuryhmän vauvoilla.
Tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa juuri kyseisen maitohappobakteerikannan vähentävän koliikki-itkua. Löydökset ovat kuitenkin vasta alustavia; Pärtyn mukaan on vielä liian aikaista suositella maitohappobakteerien rutiininomaista käyttöä koliikin hoidoksi.
Suoliston matalan laktobasillien ja bifidobakteerien määrän havaittiin olevan yhteydessä lisääntyneeseen itkuisuuteen. Probioottien vaikutus suolistomikrobiston koostumukseen oli kuitenkin melko vähäinen. Probioottien tarkka vaikutusmekanismi ja yhteys koliikki-itkun vähenemiseen jäi siis vielä epäselväksi.
Väitös osoittaa myös, että 19 prosentilla keskoslapsista, jotka olivat saaneet kahden ensimmäisen elinkuukauden aikana probioottia, esiintyi koliikki-itkua. Lumelääkettä saaneessa ryhmässä luku oli 47 prosenttia. Probiootit saattavat siis tarjota tulevaisuudessa turvallisen avun myös keskosina syntyneiden itkuisuuteen.
> Anna Pärtty: Infant Colic Crying and Gastrointestinal Tract. Causes, Consequences and Cure. Turun yliopisto 2014.
Kosketuksen jälki ei katoa
Rakastava kosketus on vauvalle lämpöön ja ravintoon verrattava perustarve. Erityisen tärkeä se on keskosvauvoille: vanhemman kosketus tai sen puuttuminen jättää ennenaikaisesti syntyneeseen vauvaan jäljen, joka on havaittavissa ja mitattavissa vielä 10 vuotta lapsen syntymän jälkeen, kertoo Biological Psychiatry -lehdessä tammikuussa julkaistu israelilainen tutkimus.
Kymmenen vuotta kestäneessä tutkimuksessa verrattiin tavanomaisen keskoskaappihoidon tuloksia kenguruhoitona tunnetulla hoitomenetelmällä saavutettuihin tuloksiin.
Kenguruhoidossa vauva laitetaan vaippasillaan vanhemman paljaan rintakehän päälle; vauva lepää kippurassa pää sivulle kääntyneenä aikuisen rintaa vasten. Hoidon uskotaan muun muassa edistävän vanhempien ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta ja tukevan imetystä.
Hoitotavan nimi viittaa pussieläinten tapaan hoitaa jälkeläisiään: pienen pienenä ”keskosena” syntyvä kenguruvauva hivuttautuu heti syntymänsä jälkeen emon pussiin ja viettää siellä elämänsä ensimmäiset kuukaudet.
Kenguruhoitoa saaneiden lasten stressinsäätely toimi paremmin kuin keskoskaapissa hoidettujen.
Tutkimuksessa 73 äitiä antoi keskosvauvalleen ihokontaktiin perustuvaa kenguruhoitoa tunnin ajan 14 perättäisenä päivänä. Vertailuryhmän 73 vauvaa pidettiin lämpimänä keskoskaapissa. Lasten kehitystä seurattiin kymmenen vuoden aikana seitsemässä seurantatutkimuksessa.
Kenguruhoitoa antaneet äidit kohtelivat vauvaansa ensimmäisen puolivuotisjakson aikana vertailuryhmän äitejä hellemmin ja ”äidillisemmin”. Kenguruhoitoa saaneet lapset menestyivät kognitiivisia ja motorisia taitoja mittaavissa testeissä keskimäärin vertailuryhmän lapsia paremmin koko kymmenvuotisen koejakson ajan. Kymmenvuotiaana myös stressinsäätely toimi keskoskaapissa hoidettuja vertailuryhmäläisiä paremmin.
> Ruth Feldmann ym: Maternal-Preterm Skin-to-Skin Contact Enhances Child Physiologic Organization and Cognitive Control Across the First 10 Years of Life. Biological Psychiatry, tammikuu 2014.
Korvatulehduskierre voi vaikuttaa aivoihin
Varhaislapsuudessa podettu korvatulehduskierre voi aiheuttaa muutoksia puhetta käsitteleviin aivotoimintoihin, kertoo Turun yliopiston ja Oulun yliopistollisen sairaalan yhteistyönä syntynyt tutkimus.
Toistuvia korvatulehduksia sairastaneet lapset ovat tutkimuksen mukaan erityisen herkkiä puheäänteissä esiintyville äänenkorkeuden ja -voimakkuuden vaihteluille, kun taas pienten äänne-erojen, kuten konsonanttien, erotteleminen voi olla heillä normaalia kypsymättömämpää.
Tutkimukseen osallistui 20 Oulun seudulla asuvaa 2-vuotiasta lasta, joille oli korvatulehduskierteen vuoksi tehty korvien putkitus. Vertailuryhmän 19 lasta olivat sairastaneet korkeintaan kaksi korvatulehdusta.
Lasten aivovasteita mitattiin, kun he kuulivat suomenkielisiä tavuja. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Ear and Hearing -tiedejulkaisussa.
Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että äidinkielen äänteiden muistijäljet muodostuvat jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Varhaislapsuuden kuuloerottelukyvyn tiedetään ennustavan lapsen kielellistä kehitystä.
Korvatulehduksia sairastaneiden lasten kuuloerottelua aivokuorella ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimustulos on merkittävä lasten kielen kehitykseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämiseksi ja kielellisten vaikeuksien ennaltaehkäisemiseksi.
> Haapala, S. ym: Effects of recurrent acute otitis media on cortical speech-sound processing in 2-year old children. Ear and Hearing, joulukuu 2013.
