Rakkauskirjeeseen voi laittaa kukkia

Jonas Jääskeläinen, 6, on kirjoittanut monta kirjettä.

– Hollannista ja Italiasta mummille, vaarille ja kavereille. Oon puoliksi hollantilainen.

Myös Sofia Kekkonen, 6, pitää kirjeistä.

– Mulla on sama sukunimi kuin rehtorilla, Sofia huomauttaa.

Presidentti Urho Kekkosesta kumpikaan haastateltavamme ei sen sijaan ole kuullut. He käyvät esikoulua Kartanorannan päiväkodissa Kirkkonummella.

Kirjoitan suomeksi ja hollanniksi, jota osaan äidin kautta.

Kirjeiden tarkoitus on ilahduttaa, tietävät molemmat.

– En ole kyllä koskaan kirjoittanut Jonakselle, koska en tiedä hänen osoitettaan.

– No en mäkään sulle, koska en tiedä postilaatikkoasi.

– Osaatsä jo kirjoittaa? Jonas kysyy.

– Osaan kyllä. Osaan kirjoittaa Sofia, Sara, Kiira…

– Sä kirjoitat vain nimiä.

Kirjeiden kirjoittamisen päivä 7.12.

– Enkä, osaan kirjoittaa myös pallon! Olen antanut postia myös meidän terassilla. Myin leluja. Nyt säästölipas on ihan täynnä rahaa.

Jonas tietää, että kirje lähetetään kuoressa.

– Sen nurkkaan liimataan postimerkki. Siitä näkee, mistä maasta kirje tulee. Italiassa on hienot postimerkit.

Myös joulupukki on saanut Sofialta kirjeen.

– Ainakin sata kertaa. Se kirje on vain pelkkiä leluja.

– Joulupukille en ole kirjoittanut. Olen leikannut kuvat lehdestä ja liimannut ne paperiin. Sitten vein sen meidän terassille, ja joulupukki haki sen sieltä. Pukin konttori Lapissa on ihan täynnä kirjeitä, Jonas kertoo.

– Joulupukki on 150 vuotta vanha, olen kysynyt sen ikää. Sillä on silmälasit ja luultavasti tekohampaat.

– Pentilläkin on tekohampaat, Sofia muistaa.

– Ja mun mummilla. Se voi ottaa molemmat hampaat pois.

– Tekohampaita ei tarvitse pestä.

– Niin, mutta kyllä nekin kellastuu.

– Hammaspeikko ei ole totta, mutta plakki on ihan totta. Se tulee sokerista, Sofia huomauttaa.

Postinkantaja tuo yleensä kirjeet.

– Mutta mummilassa se toimii silleen, että postinkantaja hakee postit laatikosta ja sitten se tulee antamaan ne myös sinne. Mummi asuu palvelutalossa, jossa palvellaan. Mummi ei jaksa kauheasti kävellä, koska sen jalka on murtunut.

– Mullakin on jalkapallossa kaksi kertaa jalka murtunut. Eilen oli peli, toinen peli voitettiin 5–2 ja toinen hävittiin. Tein kaksi maalia. Huomenna on treenit, Jonas kertoo.

Osaan laskea Kreetan kielellä kymmeneen!

Kirjeitä voi kirjoittaa monilla kielillä.

– Mä kirjoitan suomeksi ja hollanniksi, jota osaan äidin kautta, osaan mä italiaakin: tutti on kaikki ja bambino lapsi, Jonas kertoo.

– Mä osaan laskea Kreetan kielellä kymmeneen! Sofia sanoo.

Kutsukortti on kummallekin tuttu.

– Sain eilen kutsukortin Otson synttäreille, Jonas sanoo.

Kutsukortti on tullut myös Sofialle, koska hän asuu samalla kadulla kuin Otso.

– Ehkä siellä tarjotaan täytekakkua?

– Mun synttäreillä oli muffinsseja kolme pakkausta ja jokaisessa oli neljä muffinsia. Ei voitu tehdä kakkua, kun ei ollut uunia. Nyt meillä on uuni, koska muutettiin just.

– Niitä muffinsseja oli siis kaikkiaan kaksitoista, Jonas lisää.

Kiitoslappujen päivä 26.12.

Kiitoslaput eivät ole kovin tuttuja.

– Olen tehnyt kiitoksen parhaalle ystävälleni Olivialle. Laitoin kirjekuoreen värityskuvan ja kaksi karkkia, Sofia muistaa.

– Isosisko Julia on mun paras kaveri. Hän on mukava sellaisena kuin on, Jonas tuumii.

– Olen vain kerran riidellyt isosiskon kanssa. Tönäisin Saran ponnahduslaudalta alas, mutta onneksi hän osasi uida.

Kissa kiitoksella elää -sananlasku huvittaa keskustelijoita.

– Ruuallahan se elää! Kissanmureke on sen herkkua, Jonas tietää.

– Mua on villikissa raapaissut kantapäähän, Sofia muistaa.

– Mäkin kaaduin kerran hiekalla ja polveen tuli haava. Veri valui ihan crocksiin saakka.

Ei sanottu sana suuhun palaa -sananlasku on varsin selvä.

– Ei tietenkään palaa. Sehän menee toisen korvaan.

Kipinästä tuli syttyy.

– Kipinä on tulikuuma. Olen koskenut kerran sitä kädelläni.

Myös rakkauskirjeessä voi olla kipinää. Asia saa Jonaksen huokaamaan.

– Olen tehnyt Aleksin kanssa rakkauskirjeen. Me laitettiin kirjekuoreen myös vähän kukkia. Veimme sen erään oven eteen ja pimputimme ovikelloa. Menimme nopeasti piiloon ja kun hetken kuluttua tulimme kurkistamaan, kirje oli kadonnut. En voi kertoa, kuka sen sai, mutta se on eräs tyttö.

– Mäkin tein Severille rakkauskirjeen. Laitoin siihen sydämen, joka pussaa. Severi on mun pikkuveli, Sofia sanoo ja nauraa makeasti.