Piknikillä elämästä tulee mukavampaa

Kirkkonummella Kirkkoharjun koulun ensimmäistä luokkaa käyvät Wilma Ratcliff, 7, ja Liam Matthiesen, 8, ovat molemmat olleet piknikillä Englannissa.

– Koska minä olen puoliksi englantilainen ja puoliksi suomalainen, Wilma kertoo.

– Ja minä olen puoleksi englantilainen ja puoleksi saksalainen, mutta suomea osaan parhaiten, Liam sanoo.

Piknikillä istuttiin viltillä ja syötiin eväitä.

– Omenoita, leipää ja vähän keksejä. Oli kaunis päivä, Wilma kuvailee.

– Joo, niin meilläkin. Puisto oli mutta ei järveä, Liam lisää.

Mitä enempi eväitä, sitä parempi, Wilma pohtii.

Riippumattoa ei kummallakaan ollut mukana.

– Vaikka riippumatossa on kyllä tosi mukava lekotella, sanoo Liam ja nostaa kätensä niskan taakse.

– Piknikille otetaan mukaan kori, jonne eväät laitetaan. Mitä enempi, sen parempi, Wilma hymyilee.

Roskaruokaa ei piknikillä syödä.

– Roskaruokaa ovat hampurilaiset, ranskalaiset ja hodarit, Wilma luettelee.

– Miksi niillä on semmoinen nimi? Eihän niitä ole tehty roskista? Liam ihmettelee.

– Koska roskaruoka ei ole terveellistä, Wilma tietää.

– Porkkana on, hän lisää.

– Ja spagetti, Liam sanoo.

– Eikä ole! Wilma torjuu.

Onneksi jäätelö ei ole roskaruokaa, Liam huokaa.

– Mutta siinähän on vihanneksia, Liam hämmästyy.

– Onneksi jäätelö ei ole roskaruokaa, hän sitten huokaa.

– Sitäkään ei voi syödä joka päivä, koska siinä on sokeria. Mä en muista ihan aina pestä hampaita ja mulla on yksi reikä. Se tuntuu vähän oudolta, Wilma selittää.

Piknikillä käydään silloin tällöin, ei joka päivä.

– Sinne mennään sen takia, että elämä olisi mukavampaa, Wilma arvelee.

Molemmat ovat olleet retkellä niin pitkään, että ovat yöpyneet teltassa.

– Siellä nukkui isi, minä, isoveli ja isosisko. Teltan pystytyksessä ei ollut ongelmia. Yöllä yksi tappi irtosi ja telttaan tuli sieltä alta aika lailla vettä. Teltassa ei olisi kiva aina asua, koska ei pysyisi kuivana, Liam tuumii.

Retkeily voi toisinaan olla myös vaarallista.

– Nukutun yön jälkeen menimme autolle. Puu oli kaatunut auton päälle. Se oli kyllä jo nostettu pois ja siihen oli jätetty pieni lappunen. Nyt meillä on uusi auto, Liam kertoo.

Kummatkin ovat sytyttäneet nuotion.

– Olen raapaissut tulitikulla. Se onnistui helposti.

Liam ja Wilma arvelevat, että tulitikku ei ole kovin vanha keksintö. Siinä he ovat oikeassa.

”Tämän päivän retkeilijän on vaikea tajuta, kuinka lyhyt historia tulitikulla on. Se kehitettiin vasta 1800-luvun kuluessa.”

– Milläs nuotio sytytettiin ennen tulitikkuja? Liam pohtii.

– Sytkärilläkö?

– Ehkä sitäkään ei ollut vielä silloin keksitty, Wilma tuumii.

– Nuotiolla voi paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja ja muurinpohjalettuja. Ne ovat ihania. Mutta nuotiota ei voi sytyttää minne sattuu. Ja se pitää muistaa sammuttaa, kun lähtee kotiin, Wilma sanoo.

Siinäpä pulma: miten nuotio saadaan sammumaan.

– Ei sitä voi ainakaan puhaltaa sammuksiin, Liam miettii.

– Eikä sitä voi kantaa veteenkään, Wilma jatkaa.

– Nuotiosta voi tulla vaikka metsäpalo, jos sen sytyttää, eikä ole lupaa siihen, Liam tietää.

Wilma nyökyttelee.

– Oikein iso nuotio on juhannuskokko, hän lisää.

Mistä tuli oikein tulee?

– Ainakaan ihminen ei ole sitä keksinyt, Wilma sanoo.

”Ihminen on voinut ottaa tulen haltuunsa salaman sytyttämästä kannosta ja alkanut säilyttää sitä antamatta siementulen sammua. Tuli on voinut myös syttyä vahingossa, kun kivityökalusta on singonnut kipinä kuiviin, helposti syttyviin heiniin.”

Tämän kesän retkistä ja reissuista ystävykset eivät vielä tiedä.

– En oikein tiedä etukäteen, mihin milloinkin mennään. En edes ikinä kysy sitä, Wilma sanoo.

– Matkustan mieluummin laivalla kuin lentokoneella.

– Niin minäkin! Laivalla syön aina liikaa. Syön aikuisten pöydästä, koska on enemmän valikoimaa, Liam kertoo.

Tiedättekös, mikä on mätäkuu?

– Ehkä jotakin huonolaatuista, arvelee Liam.

>Kursivoidut lainaukset Pekka Laineen ja Pertti Rovamon Nuotiolla-kirjasta (Gummerus 2014).

Kansainvälinen picnic-päivä 18.6.
Roskaruuan päivä 21.7.
Riippumattopäivä 22.7.
Mätäkuu 23.7.–23.8.