Päivi Alasalmesta kaikki politiikka on lapsipolitiikkaa
Jos olisin yksinvaltainen poliittinen päättäjä, ohjaisin verovaroja seuraaviin kohteisiin.
Rakennuttaisin nuorille perheille edullisia vuokra-asuntoja viihtyisiltä ja turvallisilta asuinalueilta. Nuorten perheiden tukeminen on tärkeää siksi, että nuoret aikuiset uskaltaisivat tehdä hartaasti kaivattuja lapsia tähän maahan ja maailmaan. Heidän pitää pystyä luottamaan tulevaisuuteen.
Suomessa korostetaan koulutusta, ammattiin valmistumista ja työpaikan tärkeyttä ennen lapsentekoa. Kun liikaa odotellaan oikeaa hetkeä, on vaara, että kohta on myöhäistä. Tyhjän sylin surua vältettäisiin ymmärtämällä, ettei kolmekymppinen nainen ole enää synnyttäjäksi nuori.
Nuorten miesten pitäisi havahtua siihen, ettei lapsen tulo tarkoita oman elämän päättymistä. Se voi olla hienointa, mitä elämässä ikinä tapahtuu.
”Nuorten perheiden tukeminen on tärkeää.”
Päiväkotipaikkoja tulisi saada kotien lähelle. Lapsen retuuttaminen tarhaan kukonlaulun aikaan riepoo jokaisen vanhemman sydäntä. Päiväkotien ei soisi olevan ylikansoitettuja. Hoitajien kiireettömyys ja riittävä määrä takaisivat sen, että jokaiselle lapselle jää tarpeeksi aikaa.
Opettajia ja henkilökohtaisia kouluavustajia pitäisi pystyä palkkaamaan tarpeeksi. Näin varmistetaan, että jokainen lapsi pysyy mukana opetuksessa.
Ketään ei saisi kiusata eikä syrjiä. Se tarkoittaa sitä, että valvovia aikuisia olisi tarpeeksi, ettei koulun sisälle tai pihalle jäisi katvealueita eikä aikoja, jolloin pihalla ei ole välituntivalvojaa.
Sosiaalisen median vaaroista on ryhdyttävä puhumaan lapselle varovasti aiemmin kuin vanhempi oikeastaan olisi valmis. Kaikki isät ja äidit toivoisivat, ettei kaikkein ikävimmistä asioista joutuisi edes kertomaan niistä muuten autuaan tietämättömälle lapselle. Vanhemmat haluaisivat suojella lapsensa rauhallista, lapsentahtista kasvamista eivätkä pakottaa häntä heräämään Ruususen unestaan. Mutta kun nykymaailma on mikä on, pelottavaa olisi myös jättää kertomatta.
Kellopuhelin on yksi ratkaisu siihen, etteivät lapset joudu somen armoille turhan aikaisin. Siinä ei ole internetiä vaan puhelin, josta lapsi saa turvaa koulumatkaansa. Hän voi tavoittaa vanhempansa ja päinvastoin, mutta välttyy liian varhaiselta internetin vaikutuspiiriltä.
Lasten ja nuorten psykiatristen hoitomuotojen jonottomuuden pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun lapsi oireilee, hänellä ei ole aikaa odottaa puolta vuotta hoitoon pääsyä.
Syömishäiriöt ovat lisääntyneet valtavasti, koska vaatimusten ristiaallokossa kamppaileva nuori yrittää kontrolloida edes sitä, mihin hän yhä pystyy eli omaa kehoaan. Nuori saattaa oireilla niin näkymättömästi, ettei vanhempi huomaa tapahtunutta ennen kuin tilanne on päässyt hengenvaaralliseksi.
Erityislapsen oireyhtymien diagnosointi takaa suotuisan kehityksen ja tarvittavan koulunkäynnin tuen ennen kuin hän nuorena ajautuu umpikujaan ja napit vastakkain kotiväkensä, opettajiensa ja yhteiskunnan kanssa.
Luonnonsuojeluun ja uusiutuvaan energiaan panostaminen varmistaa puhtaan luonnon, ravinnon ja kasvuympäristön tuleville sukupolville.
Kaikki tämä vaatii rahaa ja poliittista halua satsata näihin asioihin.
Kun katselen lähikaupunkini loputtomia maanrakennustöitä, ratikkalinjoja, uusia katuja ja tietunneleita, monimutkaisia eritasoristeyksiä ja alati vaihtuvia liikennejärjestelyjä, minun on huokaistava pitkään. Ovatko nuo kaikki asfalttiväylät pakollisia tai edes tarpeellisia?
Lapsista ei saa säästää. He ovat maamme tulevaisuus ja toivo; he ovat kaikki, mitä meillä on.
Päivi Alasalmi on akaalainen kirjailija, satukirjailija ja kahden lapsen äiti.
Kommentit (0)