Kuukauden kirjat: Kuvakirjat opettavat suomalaisuutta

Suomessa julkaistaan enää harvakseltaan arjen sattumuksiin keskittyviä lastenkertomuksia. Lämminsävyinen realismi on siirtynyt pienten lasten kuvakirjoihin.

Näin esim. Anneli Kannon moniosaiseen Viisi villiä Virtasta -sarjaan. Perttu Virtanen ja varkaus -kuvakirjassa (kuvittanut Noora Katto) neljävuotias poika kokee kauhunhetkiä, kun hän rikkoo sisarensa rakkaan nuken ja hankaluutta selvittäessään tulee varastaneeksi kaupasta uuden nuken.

Kun vielä 1970-luvulla lasten varastelemisesta kirjoitettiin vailla huumorin häivää, nyt vaikeaan aiheeseen uskalletaan liittää sekä mielikuvitusta että sydämellistä hymyä. Opetus ei kuitenkaan jää hämäräksi, vaan Perttu saa kuulla kunniansa. Katto on kuvittanut modernin kirjan riehakkaasti, liioitellen ja paisutellen.

Juhlakoodeja lapsille

Mummo on kerrankin vanha

Kerttu Ruuskan kirjoittamassa ja Nadja Sarellin kuvittamassa kirjassa Elsa ja Lauri juhlissa opitaan käytöstapoja ja juhlaetikettiä.

Elsan ja Laurin perhe kutsutaan mummun syntymäpäiväjuhliin, mikä merkitsee kuumeista lahjojen puuhaamista sekä parhaimpiin pynttäytymistä. Äiti selvittää Laurille juhlapukeutumisen tärkeyttä, kun poika ihmettelee, miksei voi laittaa jalkapalloshortsejaan. Lapsilla on isoäidin luona maalla hauskaa ja vaivihkaa he tutustuvat käytöskoodeihin.

Teemoja syvennetään kirjan loppuun sijoitetussa tieto-osuudessa.

Sarellin pirteään kuvitukseen mahtuu runsaasti supisuomalaisia yksityiskohtia. Ja mikä ihmeellisintä: mummo on piirretty nykytrendin vastaisesti vanhaksi eikä iättömäksi supermummoksi!

Kirja on julkaistu taitoja ja taiteita opettavassa sarjassa. Joko olisi aika, että Elsa ja Lauri tutustuisivat vaikka kirjastoon tai teatteriin?

Laulu tekee juhlan

Maija Hurmeen kuvitusta Lasten oma lausuvuosi -kirjassa.

2010-luvulla laulu on tehnyt komean paluun. Lasten laulukirjoja ilmestyy hyvää vauhtia, ja lasten perinnetietoisuus kasvaa rallatellen.

Hannele Soljander-Halmeen toimittama Lasten oma lauluvuosi (kuvittanut Maija Hurme) tarjoaa laulettavaa vuodenkierron juhliin ja teemapäiviin. Toimittajalla on valintatyössään ollut apuna Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto, jotka laativat viime vuonna Lasten oman vuosikirjan.

Uusia ja vanhoja lauluja tosiaan tarvitaan, kun vuoteen mahtuu tuttujen juhlien lisäksi mm. Maailman käsienpesupäivä, Kansainvälinen nallepäivä ja Yrittäjäpäivä. Minna Canth olisi varmasti tyytyväinen, kun kuulisi millaisin painotuksin hänen liputuspäiväänsä ja Tasa-arvonpäivää juhlitaan Korolaisen sanoittamassa laulussa:

”Kuopion rouva Minna Kantti, herrojen kauhu ja mahtitantti…”

Merkkituotteita ja muotoilua

Erikoiskoira Affe -kuvakirja on täynnä yksityiskohtia.

Paola ja Pirjo Suhosen kuvakirja Erikoiskoira Affe – Kevätretki kaupungilla perehdyttää Helsingin iloihin. Sisarukset pääsevät koiransa ja Pirkko-tädin seurassa niin ravintolaan kuin kirpputorille. Kaupunkilaisuuteen paneudutaan tällä kertaa sisältä päin ilman ihmettelevää turistinäkökulmaa. Niinpä Helsinki elää kuvakirjassa omaa kuohuvaa elämäänsä, jonka arvaamattomuudesta myös lapset saavat osansa.

Paola Suhosen Erikoiskoira Affe.

Kuvitustyyli on täpötäynnä yksityiskohtia. Pikkiriikkisyyteen ja sullomiseen perustuva estetiikka on sekä levotonta että kaunista. Ehdottoman modernia on se, että kaupunkimiljöössä vilahtelee mm. tuttuja ravintoloita ja tuotemerkkejä: ravintola Sea Horsessa lueskellaan Iltalehteä ja Seiskaa, saunassa käytetään Linna-shampoota.

Tuore lastenkirjallisuus vihkiikin lapset entistä aktiivisemmin arki-ilmiöiden, merkkituotteiden ja muotoilun tarkkailijoiksi.

Perinteet voimissaan

Mennyt elämänmuoto hipaisee Inkan elämää, kun isoäiti vierailee mökillä Lauri Hirvosen kuvakirjassa Inka ja saunaflamingo. Inka pitää yhteisistä köllöttelyhetkistä, sillä mummilla ”on ihan hullut jutut”. Inkasta tuntuu hassulta, että entisaikaiseen lapsuuteen kuuluivat karkailevat lehmät ja televisio, jossa ei ollut värejä.

Kesäpäiviin mahtuu jutustelua ja uusien asioiden oppimista. Suomalainen mielenlaatukin häilähtää tarinassa, kun mummi ei haikeudeltaan saa unta. Hän miettii ”sellaista, mitä ei enää ole”. Koreilemattomassa kuvituksessaan Hirvonen tavoittaa apeankin tunnelman. Sukupolvien ketju ja perinteen luonteva siirtäminen ovat kirjan valoisaa antia.

Sakea yökirja

Metsäpissa pelottaa

Syksyinen yö mökillä elää mustana ja mystisenä Lena Frölander-Ulfin raapetöinä ja akvarelleina työstetyssä kuvakirjassa Minä, Muru ja metsä.

Pikkutyttö on mökillä äidin ja koiran kanssa, mutta yksinäiseltä tuntuu, kun pitää mennä metsäpissalle ja pimeys pelottaa. Mustaa uhkuvassa kuvituksessa häivähtää pieni aavistus värejä ja valoa, muutoin ollaan yön armoilla: lepakot, rääkyvät linnut, lonkeroiset puut ja mielikuvituksen esiin manaamat hahmot luovat tunnelmaa. Onneksi tyttö kokee myös tähtitaivaan – ja selviää voittajana takaisin mökin suojiin.

Kirjassa yhdistellään tehokkaasti yön ilmapiiriä, suomalaista mytologiaa sekä arkirealistista mökkielämää. Lukijan kulttuuritietämys kasvaa seikkailun lomassa.

Yllätyksiä kotipihalla

Marika Maijalan kuvitusta Kaikkien juhla -kuvakirjassa.

Miikka Pörstin esikoisteos Kaikkien juhla (kuvittanut Marika Maijala) on hauskuudessaankin vähän surullinen lastenkertomus kahdeksanvuotiaasta Kettu-Petteristä. Pojan maailma nimittäin vavahtaa paikoiltaan, kun rivitaloon muuttaa irakilainen Muhis. Uusi poika on Ketun mielestä raivostuttavan kiva ja vielä taitava jalkapallossakin. Kettu tekee kaikkensa turvatakseen asemansa kavereiden silmissä. Mustasukkaisuus ja pelko jäytävät niin tolkuttomasti, että poika ryhtyy kurjiin temppuihin. Kirjailija ei vähättele Ketun katalaa käytöstä, mutta lukijan on silti helppo ymmärtää hänen tunteensa.

Syvästi inhimillinen lastenkirja kertoo erilaisista kulttuureista – ja ennen muuta yksinäisyyden ja erilaisuuden peloista. Myös mielikuvitus pääsee esille, ja Maijala tarttuu oivaltavasti tekstin tarjoamiin yllätyksiin. Onpa hienoa, että lastenromaani on saanut yltäkylläisen ja värikkään kuvituksen!

Kun kuvakirja normit ylitti

Missä kulkevat hienotunteisuuden rajat lastenkirjallisuudessa? Sitä ihmetellään Ruotsissa, kun kustantamo Bonnier Carlsen haluaisi maailmankuulun Jan Lööfin piirtävän vanhat kuvakirjansa uuteen uskoon. Kustantamo ei halua enää ottaa uusintapainoksia klassikoista, joissa se näkee vieraiden kulttuurien stereotyyppistä kuvaamista.

Peppi Pitkätossun isän ammatin ruotsalaiset ovat jo vaihtaneet, mutta nyt halutaan isompia muutoksia vanhoihin kuvakirjoihin.

Dagens Nyheterin kulttuuritoimittaja Lotta Olsson pohdiskelee, mitä ”mahdottomille” lastenkirjoille pitäisi tehdä. Varmoja vastauksia hän ei löydä, mutta rivien väleistä saattaa lukea, ettei hän pidä Bonnier Carlsenin ankaraa linjausta ongelmattomana.

Suomessa ei parane naureskella ruotsalaisten herkkänahkaisuudelle. Meillä samanlaista keskustelua ei ole vielä käyty, sillä suomalaisen 1960-luvun tai sitä vanhemman kuvakirjallisuuden perinteeseen ei vieraiden kulttuurien kuvaaminen juuri kuulunut. Se ei ole mikään ylpeydenaihe!