Haikaranpesässä alaikäiset äidit saavat kasvaa vauvojensa kanssa
Pikkuinen tyttövauva nukkuu kaikessa rauhassa ohjaaja Emilia Meritähti-Vesalan sylissä. Johtaja Niina Meritähti odottaa nuoria äitejä takaisin kauppareissulta, jotta koko porukalle voidaan keittää kahvit. Kahvinporot kun ovat päässeet loppumaan Haikaranpesän keittiöstä.
Ulvilassa sijaitseva Haikaranpesä on sijais- ja avohuollon palveluja tarjoavan Lehmuskolon sijaishuoltoyksikkö. Se on tarkoitettu 14–22-vuotiaille huostaanotetuille, avohuollon tukitoimena sijoitetulle tai jälkihuollon sijoituksena tulleille äideille tai isille ja heidän lapsilleen.
Haikaranpesässä on seitsemän paikkaa, jotka ovat nyt täynnä. Kodinomaisessa yksikössä asuu yksi alaikäinen raskaana oleva sekä kolme vauvaa äiteineen, joista kaksi on alaikäisiä ja kolmas juuri täyttänyt 18 vuotta.
Seitsemän vakituista työntekijää ja sijaisrinki työskentelevät kolmessa vuorossa, jotta vanhempi saa tukea mihin vuorokaudenaikaan tahansa sitä tarvitessaan. Tulokset ovat hyviä: Haikaranpesän kahdeksanvuotisen historian aikana siellä on asunut noin 30 perhettä. Näistä yli kahdenkymmenen perheen vanhempi on kotiutunut yhdessä lapsen kanssa.
– Meille tulee asiakkaita Helsingistä Ouluun. Emme ole törmänneet toiseen sijaishuoltoyksikköön, joka voi ottaa vastaan huostaanotettuja äitejä, sanoo Lehmuskolon palvelujohtaja Roosa Koivuniemi.
Lehmuskolon palvelujohtaja ja yrittäjä Roosa Koivuniemi sanoo, että huostaanotetut äidit ovat asiakasryhmä, jota ei ole katsottu tarpeelliseksi huomioida oikein missään. ”Tulee semmoinen ajatus, että ikään kuin heitä ei olisi olemassakaan.” Oskaria naurattaa leikki Roosan kanssa.
Suomessa alle kolmevuotiaita lapsia sijoitetaan huostaanoton perusteella, kiireellisenä sijoituksena tai avohuollon tukitoimena esimerkiksi lyhytaikaiseen perhehoitoon, lapsen läheisen luo, päihdekuntoutuspaikkaan, perhe-kuntoutusyksikköön, ensikotiin, perhearviointijaksolle tai lastensuojelulaitokseen.
Erityisasiantuntija Sini Suoramaa Pesäpuusta on perehtynyt siihen, miten vauvojen ja taaperoiden oikeudet ja osallisuus toteutuvat erilaisissa sijaishuoltopaikoissa. Pesäpuu julkaisi viime syksynä kartoituksen 0–2-vuotiaiden osallisuuden esteistä ja mahdollisuuksista lastensuojelussa.
– Tekemämme kartoituksen perustella työstettävää on, Suoramaa muotoilee.
Hänen mukaansa on hyvin työntekijä-, tiimi- ja aluekohtaista, miten lapsilähtöisesti vauva- ja taaperoikäisten asiakkaiden kanssa työskennellään ja minkälaisia työmenetelmiä käytetään.
– Kuitenkin jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, ilmaista itseään ja esittää näkemyksensä heille soveltuvin keinoin riippumatta ikä- ja kehitystasosta. Tämä on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja lastensuojelulakiin.
Suoramaan mukaan puhumattoman lapsen näkemysten selvittäminen vaatii työntekijältä erityistä herkkyyttä. Häntä tulee havainnoida eri vuorovaikutustilanteissa, häneen ja hänen tarpeisiinsa pitää tutustua, on selvitettävä, minkälaisessa kehitysvaiheessa hän on sekä onko lapsella yksilöllisiä tarpeita tai erityisyyttä, joka pitää ottaa huomioon.
Ohjaaja Emilia Meritähti-Vesala hoitaa kuukauden ikäistä tyttöä äidin kauppareissun ajan.
Arki sujuu Haikaranpesässä kuten tavallisessa kodissa: vauvan hoidon ohella äidit siivoavat omia huoneitaan, opettelevat laittamaan ruokaa ja katselevat televisiota.
Haikaranpesässä huolehditaan siitä, että vauvojen ja taaperoiden ääni pääsee kuuluviin. Kaikki alkaa siitä, että alaikäisille vanhemmille annetaan huolenpitoa ja ohjausta, jotta he oppivat ymmärtämään itseään ja tuntemaan vauvansa, jolloin he pystyvät turvalliseen vanhemmuuteen. Koko henkilökunta on koulutettu varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiaan. He sanoittavat äideille vauvojen tarpeita.
– Vauvan itkiessä mietimme yhdessä, voisiko hänellä olla vaikkapa nälkä tai onko hän väsynyt, sanoo Niina Meritähti.
Muualla asuvat isät halutaan pitää mukana vauvan elämässä, jotta voidaan turva-ta lapsen oikeus olla yhteydessä kumpaankin vanhempaansa. Äitejä myös opastetaan vauvalle sopivaan päivittäiseen arjen rytmiin vaipanvaihtoineen, ulkoiluineen, kylvetyksineen, imetyksineen ja nukkumisineen.
Mutta kun asiakkaina on alaikäisiä äitejä vauvoineen, on työskenneltävä rinta rinnan vanhemmuuteen ja itsenäistymiseen liittyvien kysymysten kanssa. Vauvan pitää saada kiintyä vanhempaansa, kun nuori äiti taas kaipaa mahdollisuutta itsenäistymiseen ja nuoruuden elämiseen.
– Jokaisella äidillä ja vauvalla on omaohjaajapari, joista toinen painottaa enemmän vanhemmuuden tukemista ja toinen kiinnittää huomiota äidin omaan kasvuun ja itsenäistymistaitojen harjoitteluun, Roosa Koivuniemi kertoo.
Niinpä viikko-ohjelmaan kuuluu perhetyön käyntien ja ohjauksellisen vertaisryhmän lisäksi äideille kaveri- ja kaupunkipäiviä.
– Näillä nuorilla on mahdollisuus myös nuoruuteen. Tuemme heitä siinä, että he pääsevät tekemään yksinäänkin nuoruuteen kuuluvia asioita. Äidit käyvät esimerkiksi ratsastamassa, kuntosalilla, elokuvissa ja Mäkkärissä.
Riippuu paljon työntekijästä, tiimistä ja alueesta,
miten lapsilähtöisesti vauva- ja taaperoikäisten
asiakkaiden kanssa työskennellään.
Sijaishuoltoon siirtyminen tarkoittaa usein sitä, että pieni lapsi kohtaa muutoksia, muuttoja ja vaihtuvia ihmisiä. Erityisesti arviointivaihe saattaa olla vauva- ja taaperoikäiselle vaativa prosessi.
– Tämä on haastava asia. Päätökset on tehtävä huolellisesti, sillä niiden vaikutukset kantavat läpi elämän. Mutta käytännössä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että lapsella voi olla ensimmäisen ikävuoden aikana useita siirtymiä, sanoo Sini Suoramaa.
Tilanne voi kehittyä esimerkiksi siten, että lapsi siirtyy lyhytaikaiseen perhehoitoon, jonka aikana vanhemmalle tarjotaan muuta tukea. Sitten lapsi palaa vanhemman luo, mutta ellei tälle annettu tuki ole riittävää, siirrytään kokeilemaan perhekuntoutusta. Jos se toimii, perhe kotiutuu, mutta jollei arki lähdekään sujumaan, lapsi saattaa siirtyä seuraavaan lyhytaikaiseen sijoitusperheeseen.
Suoramaa muistuttaa, että vauvan ja taaperon hermosto on erittäin herkkä stressille ja muutoksille. Epäsuotuisat kokemukset voivat jättää pysyvän jäljen lapsen aivojen kehitykseen. Pienellä lapsella on myös tarve kiintyä.
– Sijaishuollossa tarvittaisiin arjen ennakoitavuutta, hoivaavien aikuisten pysyvyyttä ja vauva- ja taaperotahtisen arjen rutiineja. Muistammeko sijaishuollon arjessa ja byrokratiassa, minkälaisia vaikutuksia toimillamme on pienen, ainutlaatuisen ihmisen elämään? Suoramaa pohtii.
Haikaranpesässä äiti asuu lyhimmillään kuukauden, pisimmillään jopa yli kolme vuotta. Toiminta tähtää siihen, että äiti voisi täysi-ikäiseksi tultuaan siirtyä omaan asuntoon ja selviytyä arjesta lapsen kanssa itsenäisesti. Tarvittaessa Haikaranpesän omaohjaajat tekevät perhetyökäyntejä uuteen kotiin.
– Me pyrimme antamaan vanhemmuuteen vankan pohjan, vaikka äidin omat lähtökohdat saattavat olla todella haastavat. Vain kahdessa tapauksessa vuosien varrella on käynyt niin, että lapsi on vastentahtoisesti sijoitettu pois äidiltä täällä asumisen jälkeen, sanoo Niina Meritähti.
Jokunen äiti on itse tullut siihen tulokseen, ettei tule pärjäämään lapsen kanssa.
– Sekin on kunnioitettava lopputulema, jota on täällä ollut aikaa käydä lävitse ja pohtia, sanoo Roosa Koivuniemi.
Haikaranpesässä nuorille halutaan antaa mahdollisuus tehdä myös nuoruuteen kuuluvia asioita. Äidit käyvät esimerkiksi ratsastamassa, kuntosalilla, elokuvissa ja Mäkkärissä.
Siiri, 17, kuvaa poikansa Oskarin, 8 kuukautta, värikylpyhetkeä.
Siiri, 17, ja Oskari, 8 kk, ovat saaneet harjoitella turvallista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta sekä vauva-arjen rutiineja rauhassa Haikaranpesässä.
– Olen saanut täällä apua Oskarin päivärytmin muodostamiseen. Juuri nyt on annettu ehdotuksia siitä, pitäisikö pojan lounaan ja päivällisen väliin lisätä vielä välipala, Siiri kertoo.
Ohjaajista on ollut suuri apu esimerkiksi silloin, kun Siiri on tarvinnut hetken kerätäkseen voimia tai nukkuakseen päiväunet. Oskari oli aiemmin myös säännöllisesti ohjaajien hoidossa torstain ja perjantain väliset yöt.
Konkreettisen avun lisäksi Siiri kokee saaneensa Haikaranpesästä hyviä eväitä äitiyteensä.
– Tulen käymään täällä sitten Oskarin kanssa, kun olen muuttanut omaan kotiin.
– Tervetuloo, mää keitän sul sit kahvit, sanoo Roosa Koivuniemi.
Siirin ja Oskarin nimet on muutettu. Heidän henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Sijoitukset Suomessa
- Suomessa oli vuonna 2024 alle 3-vuotiaita lapsia yhteensä 134 000
- Näissä ikäluokissa huostaanotettujen määrä: 259
- Kiireellisesti sijoitettuna oli 390 lasta
Lähde: Tilastokeskus