Onko lapsesi aggressiivinen?

Käytöshäiriö on lastenpsykiatrian diagnoosi, mutta termiä käytetään myös laajemmin kuvaamaan lievempääkin ongelmakäyttäytymistä. Käytöshäiriö tarkoittaa väkivaltaisuutta, taipumusta kiusata muita, vaikeuta hallita omaa käytöstään ja normien rikkomista – kuten varastelua.

Häiriö on yleisempi pojilla, mutta ennuste on huonompi tytöillä.

Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Sourander kehittää verkkotukipalvelua käytöshäiriöisten pikkulasten vanhemmille, koska tärkeintä on oppia pärjäämään oman lapsen kanssa.

Mutta miksi käytöshäiriöisen lapsen vanhempia pitäisi kouluttaa? Onko vika muka heissä?

– Voimaperheet-hoito-ohjelma ei kohdistu syihin tai ota kantaa niihin. Se, mistä ongelmat johtuvat, ei ole yhtä tärkeää kuin se, että arjessa voi oppia pärjäämään ympäri vuorokauden. Emme voi muuttaa lapsen perimää tai temperamenttia, mutta tiedämme, että vanhemmuuteen voidaan vaikuttaa ja vanhemmille voidaan antaa voimavaroja. Kun vanhemmat tekevät asioita uudella tavalla, se muuttaa lapsen käyttäytymistä. Vanhemmuudessa on mahdollisuus! Sourander sanoo.

Se, mistä ongelmat johtuvat, ei ole yhtä tärkeää kuin se, että arjessa voi oppia pärjäämään ympäri vuorokauden.

Verkkoon on menty, koska perheiden osallistumiskynnystä on haluttu madaltaa.

– Yleensä vanhemmille tarjotaan vanhempainryhmiä, joihin joutuu jonottamaan, ja jotka riippuvat ammatti-ihmisten työajoista. Osallistuminen niihin vaatii isoa satsausta, jopa poissaoloa työstä. Perheet eivät yleensä lähde niihin, ellei lapsella ole vakavia ongelmia.

Alkaviin käytöshäiriöihin tulisi Souranderin mukaan kuitenkin reagoida.

– Suomessa on ainutlaatuinen tutkimuskohortti, jonka avulla on seurattu 8-vuotiaita aikuisuuteen. Monet lasten käytöshäiriöt ennustavat nuoruus- ja aikuisiän mielenterveyshäiriöitä, varhaista alkoholin tai huumausaineiden käyttöä, rikollisuutta, itsemurhia ja terveysriskejä, kuten varhaista tupakointia, lihavuutta ja huonoa fyysistä kuntoa. On erittäin suuri kysymys, voidaanko tätä kehitystä ennaltaehkäistä.

– Voimaperheet-ohjelman kokonaiskustannus perheen osalta vastaa lapsen kahta sairaalapäivää, kertoo Sourander.

Myönteisyys tepsii

Verkkotukea kokeillaan Turun seudulla yhteistyössä neuvoloiden kanssa vuosina 2011–2014. Apu suunnataan 4-vuotiaiden vanhemmille, jotka täyttävät kyselylomakkeen nelivuotistarkastuksen yhteydessä. Jos lapselle katsotaan olevan verkkotuesta hyötyä, vanhemmille lähetetään kutsu kahden viikon kuluttua. Eronneet vanhemmat voivat osallistua koulutukseen erikseen.

– Mielenterveystoimiston asiakkuutta ei tarvita, ja toimintaan voi halutessaan osallistua myös täysin anonyymisti, mikä vähentää leimautumisen pelkoa.

Vanhempainkoulu etenee portaittain. Vanhemmuuden tekniikoita opetellaan kolmen kuukauden ajan viikko / uusi teema -vauhdilla verkkotehtävien, kirjallisuuden ja arjen haasteita ruotivien videoiden avulla. Jokainen osallistuja saa etävalmentajan, jonka kanssa teemoista keskustellaan myös puhelimessa viikoittain. Halutessaan vanhemmat saavat olla toistensa kanssa yhteydessä netin kautta.

Toiminnassa pyritään myönteisyyteen, sillä sen on huomattu tepsivän parhaiten. Vanhemman tulee huomata lapsessaan hyvä, eikä kiinnittää huonoihin puoliin liikaa huomiota.

Opetusohjelman verkkosivut eivät ole julkisia, mutta Voimaperheet-hankkeen sivuilla on joitakin vinkkejä, miten jokainen vanhempi voi kannustaa lastaan käyttäytymään hyvin.

– Pohjana on kanadalainen Parents Training -ohjelma, joka on parhaiten dokumentoitu hoitomenetelmä käytöshäiriöisten lasten hoidossa. Siinä on saatu erittäin hyviä tutkittuja tuloksia jo 20 vuoden ajan.

Sourander korostaa vielä uudestaan, että verkkotuki on ennaltaehkäisyä. Se ei korvaa erikoissairaanhoitoa tai psykoterapiaa, eikä se sovi, jos perheessä on lastensuojelutilanne tai lapsella on vaikea psykiatrinen häiriö.

– Tällainen perhevalmennus sopii esimerkiksi silloin, kun lapsi on haastava vanhemmuudelle temperamenttinsa vuoksi. Tai kun vanhemmilla on vähän omia verkostoja tukena tai he ovat uusavuttomia. Jos lapsella on ADHD-diagnoosi, tämäntyyppinen perhevalmennus on erittäin tärkeää.

Alku on ollut lupaava.

– Lähes kaikki vanhemmat lähtevät mukaan ja heistä vain alle 10 prosenttia keskeyttää. Se on ollut vähän yllätyskin, koska perinteisiin vanhempainryhmiin saadaan yleensä vain 60 prosenttia kutsutuista, ja heistä 30–40 prosenttia keskeyttää, Sourander vertaa.

Hoitokäytäntöjen teho harvoin tutkittu

Sourander korostaa, että Voimaperheet on tutkimushanke, jota rahoittavat muun muassa Suomen Akatemia ja Canadan Institutes of Health Research. Vaikuttavuus lopulta ratkaisee, onko siinä aineksia neuvoloiden uudeksi työkaluksi.

Jako psykiatrisiin ja neurologisiin syihin lasten käytöshäiriöiden taustalla on usein keinotekoinen ja epätieteellinen.

Souranderista on ongelmallista, että suomalainen mielenterveyskenttä on täynnä hoitokäytäntöjä, joiden tehoa ei ole tieteellisesti tutkittu. Eli ei tiedetä, onko niistä todellista hyötyä vai ei.

– Myös jako psykiatrisiin ja neurologisiin syihin lasten käytöshäiriöiden taustalla on usein keinotekoinen ja epätieteellinen. Neurologista syytä pidetään ei-psykologisena, siis ei vanhemmista johtuvana, mutta elämä on paljon monimutkaisempaa kuin tällaiset kategoriat. Aivot vaikuttavat ympäristöön ja ympäristö aivoihin. Kahtiajaosta tulisi luopua, tulisi siirtyä poliklinikoihin ja kuntoutuksiin, jotka ovat kokonaisvaltaisia.

Sourander johtaa Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskusta, jossa tutkitaan myös raskausajan tekijöiden yhteyksiä lasten käytöshäiriöihin, ADHD:hen ja autismiin sekä Touretten syndroomaan, skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

– Aivot muotoutuvat raskauden viimeisellä kolmanneksella, mutta vasta nyt selvitetään, mitä merkitystä on infektioilla, ympäristömyrkyillä, raskauskomplikaatioilla, äidin depressiolla, depressiolääkityksellä sekä näiden tekijöiden ja perimän yhteisvaikutuksilla.

Lasten ja nuorten ADHD-tyyppinen oireilu ja käytöshäiriöt eivät ole Souranderin mukaan yleistyneet, vaikka mediasta voi saada sen kuvan.

– Nuoret ovat nykyään sosiaalisesti taitavampia. Se on ymmärrettävää, koska lapsiin satsataan paljon, palveluja on lisätty, koulut ovat lapsiystävällisempiä, äitien koulutustaso on noussut ja lapsiin liittyvät asiat ylittävät uutiskynnyksen aivan toisin kuin aikaisemmin.

Mutta totta on, että lasten ja nuorten käytöshäiriöt ovat entistä räikeämpiä ja kasautuvat pienelle joukolle.

– Syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan strategia, joka kohdistuu eri ikävaiheisiin. Minä uskon, että vaikean syrjäytymisen ennaltaehkäisy on tuloksellisinta, kun se tehdään mahdollisimman varhain.