Kun oltiin vielä kaksin
Yksi syy, miksi haluan kirjoittaa blogia on jotta muistaisin paremmin tämän ajan vauvan kanssa. Aiemmin kirjoitin blogia ollessani vaihto-opiskelijana Mosambikissa. En aloittanut raskausblogia mutta kokoan siitä ajasta muutamia ajatuksia. Luin silloin tällöin mielenkiinnolla samoilla raskausviikoilla olleiden kirjoituksia olotilasta ja tunnelmista. Minun raskausblogini olisi ollutkin aika tylsä, sillä olin tyynen rauhallinen (ihme, kun miettii edellistä kirjoitusta ja sekavia tuntojani ennen raskautta) ja hyvinvoiva. Olin hyvin onnekas tässä asiassa! Monet raskausblogit myös loppuvat kuin seinään vauvan synnyttyä ja ajattelin keskittyä teksteissäni vauvaviikkoihin raskausviikkojen sijasta.
RASKAUSOIREET – Ainoat mainittavat raskausoireet olivat lievä anemia ja yöhikoilu. En tarvinnut raskauden aikana edes särkylääkettä ja olin flunssassa vain kaksi päivää.
RUOKAVALIO – Alkuraskauteen kuului etova olo, erittäin huono ruokahalu ja väsymys, mutta ne menivät ohi viikkojen lisääntyessä. Minua ällötti liha, kana ja kananmunat eikä minulla ollut varsinaisia mielitekoja. Ehkä mansikat ja peruna kiinnostivat kesällä aiempaa enemmän. Tallinnan reissun laivan buffetissa nautiskelin lähinnä näitä kahta edellä mainittua. Vauvaa tuli ajateltua ruokahetkinä, että hänkin tarvitsee kehitykseensä sitä, että syön hyvin.
TYÖSTÄ POIS JÄÄMINEN – Olin määräaikaisessa työsuhteessa projektissa, joka loppui kaksi kuukautta ennen äitiysvapaan alkua. Stressasin tästä aluksi, että löydänkö töitä kahdeksi kuukaudeksi ja miten uskallan jäädä työttömänä äitiysvapaalle. TE-toimisto tarjosi minulle kuutta eri koulutusta vastaavaa työpaikkaa, mutta työnantajat eivät kiinnostuneet. Asiakastyössä ehtii tuossa ajassa juuri ja juuri perehtyä tehtäviinsä ja tutustua asiakkaisiinsa, ja sitten pitäisi taas vaihtaa uuteen työntekijään. Pääsin vielä yhteen työhaastatteluunkin… koska rekrytoijat olivat innoissaan jättäneet lukematta viimeisen lauseen perhevapaalle jäämisestä 10 päivän päästä!
NEUVOLA – Luulin, että neuvolassa käydään useammin mutta lopulta minulla oli käyntejä kerran kuussa (ultrat mukaan lukien) ja loppuraskaudessa kahden viikon välein. Kävimme ultraäänitutkimuksissa yhdessä ja myös neuvolassa muutaman kerran. Ultratessa vauva tuntui todemmalta meille molemmille. Koin, että neuvolassa tarkistetaan tietyt mitat ja arvot eli onko mitään riskejä havaittavissa äidin ja vauvan voinnissa. Ymmärrän tämän olevan tärkeää ja tasapuolista kaikille. Se riitti minulle hyvin, mutta jos olisin tarvinnut luottamuksellista suhdetta ja tukea niin se olisi tuskin syntynyt kun aiheita lähestyttiin lomakkeet edellä (minulle toimisi paremmin että kysytään mitä kuuluu tai kertoisitteko, millaiset ruokavaliot teillä on…) ja tapasin neljää eri terveydenhoitajaa.
ÄITIYSVAATTEET – ostin ainoastaan äitiyssukkahousut, jotka ovat niin mukavat ja istuvat, että aion käyttää niitä raskauden jälkeenkin. Muutoin mahduin omiin vaatteisiini hyvin pitkälle, paitsi ekana jäivät pois farkut. Minulla oli kai niin joustavia tai löysiä vaatteita jo muutenkin. Matkustimme Kroatiaan 5. kuulla raskautta, trikoota on yllä!
Edelleen, kun neljä päivää laskettuun aikaan voin todella hyvin. Eilen kävelin viisi kilometriä ostoskeskukseen ja takaisin, kävimme syömässä ja katsoimme elokuvan illalla. Tänään kävimme pariskuntavalokuvauksessa ja näyttää siltä, että raskauden tuomaa turvotusta minulla on vain huulissa. Valokuvaajan mielestä oli parasta tulla näin lähellä laskettua aikaa ja tuntui mukavalta saada tämä vaihe ikuistettua, pian tätä vatsaa ei enää ole!
Nyt alan vasta tajuta, että vauva on todellakin tulossa ja sen on tultava viimeistään parin viikon päästä. Neuvolassa sanottiin, että korkeintaan 12 päivää yli lasketun ajan odotetaan. Mutta edelleen nukun hyvin eikä mihinkään koske. Tällä viikolla olen nukkunut päiväunia, eli unentarve on lisääntynyt.
Vauvan odottaminen oli minulle aika mukavaa ja rauhallista aikaa. Opettelin viihtymään kotona ja rauhoittamaan tahtia, teimme tilaa vauvan tarvitsemille asioille ja teimme hankintoja. Mutta kyllä ajatus vauvasta ja tulevasta, uudenlaisesta arjesta oli minullekin vielä abstrakti.
Joulukortissakin luki perinteisten toivotusten lisäksi ”Vielä vähän aikaa ennen kuin kaikki muuttuu!”
Muuttuuko todella kaikki?! Emmehän voineet tietää, miten synnytys sujuu, millainen vauva meille tulee ja mitä kaikki tämä meissä herättää. Toisaalta vauvat kehittyvät ensimmäisen vuotensa aika samaan tapaan eli jotakin voi ennustaa, vaikka eroja on myös vauvojen välillä, ainakin ajoituksessa. Kolmanteen osapuoleen, uuteen perheenjäseneen ja hänen saapumiseensa keskitytään seuraavissa posteissa! Millaisia odotusajanmuistoja teillä on?
Hyvää viikonloppua!
