”Olisinko osannut valita oikean neuvolan esikoista odottaessani?”
Hyvä esimerkki oli keskustelu koulujen alkamisajankohdasta. Jo pidempään aikuiset olivat pohtineet, että koulujen alkamisajankohtaa tulisi myöhäistää. Kun asiaa hoksattiin kysyä yläkoululaisilta, tulos olikin päinvastainen: nuoret halusivat koulun alkavan mieluummin kahdeksalta kuin yhdeksältä.
Mitä enemmän ikää tai kokemusta karttuu, sitä vähemmän tunnen kiusausta neuvoa ja tietää muiden puolesta. Tarjoan toki mielelläni tukea ratkaisujen tueksi ja saatan kertoa, mikä minulla on toiminut. Uskon silti, että lapsen kannalta parhaat ratkaisut tekevät he, jotka parhaiten lapset tuntevat eli vanhemmat ja lapset itse.
Perheiden yksilölliset tilanteet määrittävät parhaat ratkaisut, joten standardiratkaisuihin turvaaminen on vaarallista – erityisesti, kun lapsiperheiden arjen ja elämän variaatioiden kirjo kasvaa jatkuvasti.
Kollega opetti minut huomaamaan, kuinka luokittelevasti, sivuuttavasti ja joskus myös epäkunnioittavasti me asiantuntijat toisinaan puhumme lapsista, nuorista ja lapsiperheistä. Ehkä huomaamattamme.
Lastensuojelun työntekijöiden työolosuhteista ja työn kuormittavuudesta on kevään aikana keskusteltu paljon. Asiantuntijat ovat ottaneet kantaa puoleen ja toiseen.
Vaikuttavin puheenvuoro kuultiin nuorilta kokemusasiantuntijoilta, jotka auttoivat näkemään, mitä lasten ja nuorten näkökulmasta tapahtuu, kun lastensuojelun työntekijä kuormittuu. Silloin lapsi ei tule kuulluksi ja kohdatuksi: hän jää työntekijälle etäiseksi, vieraaksi tai vain tekstiksi asiakirjoihin.
Pahimmillaan nuoret joutuvat varomaan työntekijän kuorman lisäämistä, eivätkä tuo esiin niitä asioita, joissa tarvitsisivat kipeästi tukea. Kokemusasiantuntijat osuvat sanoillaan suoraan sydämeen, heidän eletyn elämänsä ja asiakkuutensa jäljet välittyvät vahvoina ja aitoina.
Sote-maratonin viimeisillä metreillä saattavat iskeä maitohapot. Uudistuksen tarvetta kiistää tuskin kukaan, mutta nyt mietitään sen toteuttamistapaa ja esimerkiksi valinnanvapausmallia. Erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta huolettaa, synnytetäänkö uusia raja-aitoja, mikä voi heikentää hallinnonalat ylittävää yhteistyötä ja sitä, että tuen tarpeisiin reagoitaisiin jo perustason palveluissa.
Neuvola jää uudistuksen myötä maakunnan liikelaitoksien vastuulle, jolloin neuvolapalvelua voi saada asiakassetelillä myös yksityiseltä puolelta.
Olisinko minä osannut valita oikeanlaisen neuvolan ensimmäistä lasta odottaessani? Todennäköisesti olisin tehnyt valinnan jonkun ystäväni suosituksen perusteella tietämättä mitään sen neuvolan palvelun laadusta tai vaikuttavuudesta.
Perheiden valmiudet tehdä valintoja ja ratkaisuja poikkeavat toisistaan. Onkin huolehdittava, että kaikilla perheillä olisi riittävästi tietoa asioista – ja vähintään tietoa siitä, mistä tietoa saa.
Lapset luottavat meihin aikuisiin tiettyyn pisteeseen asti lähes rajattomasti, eikä tätä luottamusta saa käyttää väärin arjessa päätöksenteosta puhumattakaan. Lapset uskovat, että me aikuiset teemme mahdollisimman hyviä ratkaisuja heidän tulevaisuutensa puolesta.
Lapsimyönteisten päätöksien toteuttamiseksi on jo hyviä keinoja, mutta ne jäävät valitettavan usein käyttämättä. Vain systemaattinen lapsivaikutusten arviointi päätöksenteossa auttaa meitä rakentamaan entistä lapsiystävällisempää yhteiskuntaa.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
