Kuukauden kirjat: Nuortenkirja vapauden asialla

Pako pienryhmäkodista!

Tuija Lehtisen nuortenkirjan Tyttö elää kesäänsä (Otava) päähenkilö Julia määrittelee itsensä häpeämättömäksi muijaksi, ja sillä linjalla hän aikoo myös pysyä.

Kieltämättä 17-vuotias Julia on kovapintainen ja kekseliäs tyttö, mutta määrätietoisuutta häneltä vaaditaankin, sillä hänen kotiolonsa eivät ole kohdallaan. Julia karkaa pienryhmäkodista maailmalle, ja kesän kuluessa hän vaihtelee identiteettiään sen mukaan, miten aavistelee parhaiten pärjäävänsä. Tyttö kärkkyy asuntoja ja elättäjiä, mutta ronskista road movie -tarinasta ei kuitenkaan ole kyse. Vähän kerrassaan tyttö paljastaa taustaansa ja samalla saa lukijan myötätunnon puolelleen.

Lehtinen tavoittaa osuvasti päähenkilön kiukun, kitkeryyden ja alakulon. Haikeista asioista huolimatta kirjan ilmapiiri pysyy toiveikkaana. Huumoriakin tarinassa on vaikka millä mitalla.

Reija Kaskiahon nuortenkirja Nikottelua (Myllylahti) on 17-vuotiaan Nikon kertomus homoseksuaalisuudesta. Nuorukainen törmää kaikenlaisiin vaikeuksiin ja jopa häikäilemättömään väkivaltaan.

Kaskiaho kirjoittaa tyylikkäästi ja eläytyen, mutta juonenkehittely tuntuu kaikessa riipaisevuudessaankin hiukan asetelmalliselta ja mustavalkoiselta. Kirjassa tutustutaan sekä hyvin pinnalliseen poikaystävään että lutuisen ystävälliseen poikaystävään. Jyrkistä vastakohdista ja tyypittelystä koituu turhaa osoittelevuutta.

Voimakas ongelmallistaminen on tyypillistä Kaskiahon tuotannolle: hän on alusta asti kirjoittanut hyvin keskittyneesti nuoruuden ongelmista. Vaikka mustavalkoinen tyypittely hiukan nujertaa Nikottelun tehoa, korostaa se silti inhimillisyyttä ja avarakatseisuutta. Valoisasti päättyvä nuortenkirja osoittaa, että Kaskiaho on parhaimmillaan tunteiden ja tunnelmien kuvaajana.

Tasapainoinen ongelmakirja

Baletti sysää anoreksiaan.

Briteillä ja amerikkalaisilla on ihmeellinen taito sekoittaa nuortenkirjoissa vakava ja kevyt. Vaikeistakaan aiheista ei synny raskasmielistä.

Cathy Cassidyn Suklaamuruset -sarjassa uusperheen jokainen sisko saa kertoa tarinansa. Kesäunelma-kirjassa (WSOY, suomentanut Ulla Selkälä) säyseäluonteinen Summer pinnistelee balettiakatemian pääsykokeisiin, eikä oikein huomaakaan, miten tulee sairastuneeksi anoreksiaan.

Kunnianhimoinen ja täydellisyyttä tavoitteleva tyttö oppii kovista kokemuksistaan, että elämässä voi sittenkin olla monia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Kurjimpina hetkinä Summerista tuntuu, ettei hänellä ole siskojen kanssa mitään yhteistä, vaan hän on muukalainen, ”joka katsoo kaikkea ulkopuolelta”. Siskosten erilaiset luonteet ja suhtautumistavat Summerin vastoinkäymisiin tulevat hyvin esille. Tytön unelmat särkyvät, mutta tulevaisuuden hyviin asioihin viitataan juuri niin taitavasti, että lukijalle jää hyvä mieli.

Vapauden tarina

John Boynen Leijuva poika (Bazar, kuvittanut Oliver Jeffers, suomentanut Laura Beck) sopii yhtä mainiosti lapsille kuin aikuisille. Billyn vanhemmat ovat ikionnellisia normaaliudestaan, mutta mitä tapahtuukaan, kun heille syntyy painovoimaa uhmaava poika. Vanhemmat häpeävät leijuvaa lastaan niin paljon, että päästävät pojan lentämään muihin maihin. Matkoillaan Billy tutustuu toinen toistaan erilaisempiin ihmisiin ja heidän sinnikkyyteensä. Kertomuksissa vuorottelee surua, vaikeutta ja vapauttavaa iloa.

Boyne välttää elämäntaitokirjallisuuteen usein sisältyvän siirappisuuden. Lähestulkoon Roald Dahlia muistuttava huumori tuo kirjaan älyllistä kirpeyttä. Hieman vain harmittaa, että taas kerran aikuiset näytetään mustavalkoisina: hyvinä tai pahoina. Moderni lastenkirjallisuus ilveilee kaikin tavoin hölmöille aikuisille. Joka tapauksessa kirjan huikea loppunäky saa sydämen sykähtelemään inhimillisyydellään ja rohkeudellaan.

Terävää brittiläisyyttä

Isoisänä nariseva rasisti

Brittiläinen Joanna Nadin jatkaa 16-vuotiaan tytön päiväkirjasarjaa Tartu hetkeen, Rachel Riley -teoksessa (Gummerus, suomentanut Terhi Leskinen). Nadin on älykäs ja kirpeän hauska kirjoittaja, jonka ilkeimpiä ja hulluimpia kehittelyjä voi mainiosti verrata koomikko Stephen Fryn kirjallisiin älynväläyksiin.

Rachel raportoi päiväkirjassaan tunne-elämänsä kuohuista sekä ystäviensä ja sukulaistensa yksityiselämän omituisuuksista. Hän päättää olla koko vuoden rehellinen kaikille perheenjäsenilleen, ja vaatii itseltään edistyksellisyyttä, totuudellisuutta ja rakkaudenmyönteisyyttä. Rachel on myös yhteiskunnallisesti äärimmäisen virittynyt; esim. isoisäänsä Rachel luonnehtii narisevaksi rasistiksi. Poliittiset kommentit sopivat kärkkäästi reagoivan nuoren tytön luonnekuvaan.

Älyllisyys ja höttöisät höpsöilyt tekevät nuortenkirjasta kiinnostavan ja uskottavan. Vähän haikeasti sen taas huomaa, miten rohkeita brittiläiset ja amerikkalaiset nuortenkirjat ovat. Suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa politiikkaan suhtaudutaan aristellen.

Sateenkaariperheitä

Kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ei enää hyysätä perinteistä perhemallia, josta tuskin enää kirjoitetaankaan. Tilalle ovat tulleet erilaiset uusperheet sekä vanhempien kuoleman aiheuttamat ongelmat. Kahden äidin perheistä kirjoitetaan yhtä luontevasti niin taaperoikäisille kuin nuorille aikuisille.

Tittamari Marttisen lastenkirja Ikioma perheeni (Pieni Karhu, kuvittanut Aiju Salminen) keskittyy sateenkaariperheiden elämään. Kuu-pojalla on kaksi äitiä ja lähipiirissä on myös kahden isän koti sekä transseksuaali kummi. Kuu ei ihmettele kummiaan, mutta kaverit saattavat joskus miettiä, onko Niki mies vai nainen. Kuu ei haluaisi asiasta kysyä, sillä eihän ”Nikikään koskaan kysynyt minulta, olenko tyttö vai poika.”

Aihepiirit ovat kirjallisuudesta tuttuja, mutta Marttisen lastenkirja on ensimmäisiä näin vahvasti sateenkaariperheisiin keskittyviä teoksia. Tietotekstiä ja kaunokirjallisuutta yhdistelevä Ikioma perheeni näyttää aikuiset ennen muuta yksilöinä ja persoonallisuuksina, joten kalvakan tendenssimäisyyden puolelle ei hoiputa.

Oudot ihmiset

Ihmissatuja pikkukummituksille -kuvakirjassa (Mäkelä) kummitukset, muumit ja ihmissudet innostuvat kertoilemaan kauhujuttuja ihmisistä. Minttu Vettenterä laittaa kammotusolentonsa muistelemaan ihmisten omituisia tapoja ja vuotuisjuhlia. Osansa saavat lapsetkin, joita kummitukset nimittävät mm. pieniksi rääpäleiksi. Kummituksilla teettää työtä pysyä piilossa, kun lapset tonkivat kaikki kolot.

Jutusteleva kirja asettaa ihmiset uuteen valoon, ja Keanne van de Kreeken railakkaissa kuvissa on niin ikään yllätyksellisyyttä. Teksti olisi kaivannut pientä hiomista ja korjaamista, mutta muutoin ihmissadut piristävät.

Riehakas runokirja

Nonsense-huumoria

Suomenruotsalaisen Annika Sandelinin lastenrunokirja Baudeliero ja Mette-rotta (Teos sekä Schildts & Söderströms, suomentanut Henriikka Tavi, kuvittanut Karoliina Pertamo) on kekseliäs ja näkökulmaa kerkeästi vaihteleva kokoelma.

Viime aikoina lastenrunokirjojen määrä on tyrehtynyt entisistä huippuvuosista ja niiden loppusoinnutus on helposti taantunut ikävystyttävän hakkaavaksi. Sandelin ja hänen suomentajansa Tavi sitä vastoin löytävät vaivattomasti rytmejä ja riimejä. Aihevalikoima on laaja: kirjassa on pienen vauvan herättämää hellyyttä, leikkiä ja lastenrunouteen aina kuuluvaa nonsense-huumoria. Kokoelmassa tutustutaan esim. atk-hiireen ja villakoiraan, jotka lemmekkäästi juopuvat toisistaan.

Pertamon kuvitus on huikentelevaisen värikästä ja mielikuvituksellista, mutta vuoronsa saavat myös hiljaisemmat ja herkemmät tunteet.

Maailman ympäri

Viime aikoina on ilmestynyt ilahduttava määrä maailman eri kolkkia esitteleviä kuvakirjoja. Maailma oli päässyt revähtämään jo niin suureksi lastenkirjallisuudessa, että reaktio oli väistämätön.

Tuorein esimerkki avarasta kansainvälisyydestä on Carlos da Cruzin kuvittama ja Anniina Mikaman kirjoittama Täyttä laukkaa maailman ympäri (Tammi), joka vie hevostyttö Niinan lähes 20 maahan tutustumaan hevosiin.

Kirjassa perehdytään mm. marokkolaiseen berberihevoseen, mongolianhevoseen, hollantilaiseen friisiläishevoseen – ja tietysti myös suomenhevoseen. Hevosten ominaisuuksien rinnalla kirjassa kerrotaan myös kansallisista erityispiirteistä.

Aukeamat on taitettu täyteen pieniä faktoja; aikuinen saattaa väsyä pikkupiperryksestä, mutta lapsilukija osaa paremmin nauttia nopeista siirtymistä.

PS

Lapsuuden suuret elämykset

Marjut Hjelt on laatinut houkuttelevan katsauksen lasten- ja nuortenkirjallisuuden vuosisadoista. Lapsuuden sadut ja seikkailut (Into) ammentaa Markus Brummer-Korvenkontion huikeista kirjakokoelmista, jotka on säilötty Kansalliskirjaston luolastoihin.

Hjelt tarjoilee nyt kiehtovia makupaloja ja yllättäviä yksityiskohtia kaikkien ihailtavaksi. Uhkeasti kuvitettu tietokirja osoittaa taas kerran miten nostalgista ja koskettavaa lastenkirjallisuuden lähdekirjallisuus voi olla!