Nuorten pitkäaikaistyöttömyyteen eivät auta pakkotoimet
Suomalaista työttömyyskeskustelua ovat 1990-luvulta lähtien hallinneet moralisoivat ja työttömiä syyllistävät painotukset. Työttömyyttä ei nähdä enää niinkään yhteiskunnan rakenneongelmana, vaan kunkin yksittäisen työnhakijan kelpoisuuteen ja moraaliin liittyvänä kysymyksenä.
Sami Ylistö tarkastelee väitöskirjassaan (jyu.fi) aktiivista työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa erityisen heikossa työmarkkina-asemassa olevien nuorten näkökulmasta. Tutkimus perustuu 28 pitkäaikaistyöttömän jyväskyläläisnuoren elämänkulkuhaastatteluihin.
Haastateltujen nuorten työllistymistä vaikeuttavat moninaiset sosiaaliset ongelmat, osaamisen ja koulutuksen puute sekä työ- ja toimintakyvyn vajeet. Heidän lapsuutensa oli usein ollut turvaton ja kouluaikaan oli liittynyt vaikeuksia.
Näiden nuorten näkökulmasta nykyisessä työttömien aktivointipolitiikassa on suuria ongelmia. Jo lähtökohta on väärä: työttömiä koskevia päätöksiä tehdään Ylistön mukaan keskiluokkaisista tai elitistisistä lähtökohdista, joilla on hyvin vähän tekemistä pitkäaikaistyöttömien nuorten elämäntilanteen kanssa.
Toimenpiteet myös kohdennetaan lähes yksinomaan työttömiin nuoriin; esim. osatyökykyisen työvoiman käyttöä ja kysyntää lisäävät ratkaisut ovat jääneet pahasti alamittaisiksi. Velvoitteiden lisääminen ilman realistisia työllistymismahdollisuuksia vain syventää nuorten ahdinkoa.
Nuori tarvitsee onnistumisen kokemuksia työllistyäkseen.
Aktivoinnin työmoraalia tukevat painotukset menevät nekin ohi maalin, sillä näiden nuorten työllistymisen ongelmat eivät johdu työhaluttomuudesta, vaan työ- ja toimintakyvyn haasteista sekä osaamisen puutteesta.
Tuloksettomana toistuvat aktivointiyritykset johtavat usein nuorten laitostumiseen työvoimapoliittisissa toimenpiteisissä. Myös työvoimapoliittiset sanktiot toimivat huonosti. Tavoiteltujen muutosten sijaan ne johtavat usein nuoren vetäytymiseen kaikkien palveluiden ulkopuolelle.
Tutkijan viesti pitkäaikaistyöttömien nuorten parissa työskenteleville työvoima- ja sosiaalipalveluiden työntekijöille on se, että erityisesti koulupudokkaiden ja toimeentulotukiasiakkaana olevien nuorten suora työllistyminen on työskentelyn lähtötavoitteena epärealistinen.
Töihin ei pääse, jos elämän perusedellytykset eivät ole kunnossa. Siksi kuntouttavan työotteen merkitys korostuu. Työvoima- ja sosiaalipalveluiden keskeinen tehtävä on tunnistaa ja lievittää nuorten elämään kasautuvia vastoinkäymisiä.
Aktivointitoimet voivat tuoda positiivisen käänteen nuoren elämään, jos nuorelle kasautuu niiden tuloksena onnistumisen kokemuksia. Tämä taas edellyttää toimenpiteiden suunnittelua hyvässä yhteisymmärryksessä nuoren kanssa.
Sami Ylistön sosiaalityön väitöskirjan Työttömyys, nuoret ja aktivointi – Tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla tarkastettiin marraskuussa Jyväskylän yliopistossa.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)