Nuoria pitää tukea varhain ja matalalla kynnyksellä

Kesän jälkeen on innostavaa oppia uutta. Se on hauskaa, vaikka vaatiikin aikaa, keskittymistä sekä palautetta. Toivottavasti jokainen lapsi voisi aloittaa syksynsä innostuneessa ja myönteisessä ilmapiirissä. Muistakaamme, että lapsi, joka ei syystä tai toisesta saa kotoa riittävää tukea kasvulleen, kaipaa erityistä huomiota.

Lasten ja nuorten hyvinvointi on polarisoitunut: osa voi entistä paremmin, kun toisessa ääripäässä pahoinvointi kasaantuu. Polarisoituminen ei saisi estää lapsen kokemusta yhteisöön kuulumisesta. Yhteisöllisyys vahvistuu, kun jokainen lapsi kokee kuuluvansa ryhmään ja tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.

Kaikista ei ole helppoa olla osa ryhmää – varsinkaan, jos ei ole päässyt harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita. Vain vuorovaikutuksessa lapsi oppii, miten ryhmässä tulee toimia ja miten palkitsevaa siihen kuuluminen on. Samalla hän ymmärtää, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa vuorovaikutustapaa.

Me voisimme pitää hyvää huolta ihan jokaisesta lapsesta ja nuoresta, mutta olemme silti jatkuvasti tilanteessa, jossa he putoavat palvelujen ulkopuolelle. Mielenterveyspalveluissa on suuria ongelmia, eikä merkittävä joukko lapsia ja nuoria saa kaipaamaansa apua.

Palveluja on kehitetty ja tuen painopistettä siirretty mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen, mutta ne ovat silti perustasolla pirstaleisia. Riittävän intensiivistä varhaista tukea ei aina saa, ja palvelujen tarjonta riippuu alueellisista ratkaisuista. Perustason palveluita, kuten vaikkapa lastenneuvolan sekä oppilas- ja opiskeluhuollon palveluita, tulisi olla tarjolla helposti ja nopeasti jonottamatta.

Kun nuorelta kysyy, millaista tukea hän arkeensa toivoo, kuulostaa ratkaisu yksinkertaiselta. Koulussa tulisi päästä tapaamaan koulupsykologeja silloin kun siltä tuntuu. Näinhän se on: koulupsykologit pystyisivät tarjoamaan juuri niitä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, joiden tarve on ilmeinen.

Sote-uudistus kuljettaa koulupsykologit ja -kuraattorit organisatorisesti uusille hyvinvointialueille, mutta on tärkeää, että koulupsykologit ja muu oppilashuollon henkilöstö ovat läsnä koulun arjessa. Se madaltaa kynnystä hakea apua.

Eikö kuulostakin yksinkertaiselta? Tuetaan ja autetaan siellä, missä nuoret elävät arkeaan, eikä etsitä toista tai kolmatta tahoa, jonka luo nuori lähetetään. Kun puututaan varhain ja matalalla kynnyksellä, tulevat autetuiksi myös he, jotka tarvitsevat vankempaa tukea.

Matalan kynnyksen auttamisessa on hyvä muistaa järjestöt. Hieno tunnustus suomalaisten järjestöjen tekemälle työlle saatiin kesällä, kun Euroopan parlamentti myönsi Euroopan kansalaisen palkinnon MIELI Suomen Mielenterveys ry:lle ja sen valtakunnallisen Kriisipuhelimen 800 vapaaehtoiselle!

Toimiva hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee järjestöjä, jotka auttavat rakentamaan hyvinvointia ja oman elämän merkityksellisyyttä.

PS.

Siirtyessäni kesän jälkeen kohti uusia haasteita, haluan kiittää lämpimästi kaikkia teitä lukijoita yhteistyöstä ja tuestanne lastensuojelutyölle. Teiltä saatu palaute on ollut arvokasta ja se on auttanut tekemään entistä parempaa lehteä.

Valtioneuvosto nimitti Hanna Heinosen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) johtajaksi. Lastensuojelun Keskusliitossa vuodesta 2010 ensin ohjelmajohtajana ja sittemmin toiminnanjohtajana työskennellyt Heinonen aloittaa uudessa tehtävässään 6.9.2021.