Nuori vanhemmuus rikkoo rajoja
Reilusti alle 20-vuotiaat vanhemmat herättävät huomiota: tuntuu kuin jotakin sääntöä olisi rikottu. Ilmassa leijuu kysymyksiä perhesuunnittelusta ja huolettomasta nuoruudesta. Virve Murron tekemät nuorina vanhemmiksi tulleiden naisten ja miesten haastattelut kertovat, kuinka arvolatautuneita nämä käsitteet ovat.
Eräs nuorena äidiksi tullut nainen ilmoitti, ettei koskaan sano kenellekään lapsensa olleen vahinko, koska se vain vahvistaisi stereotyppisiä käsityksiä nuorten raskauksista.
Toinen kertoi, ettei paljastanut edes vanhemmilleen esikoisensa olleen toivottu. Näin siksi, että on helpompaa elää vahingosta vastuuta kantavana vanhempana kuin altistaa itsensä arvostelulle sen takia, että on halunnut lapsia niin nuorena.
Murto selvittää väitöskirjassaan (utupub.fi) nuorten vanhempien kokemuksia ja yhteiskunnallista asemaa vanhemmaksi tulon, vanhemmuuden jakamisen ja kouluttautumisen näkökulmista.
Tutkimukseen osallistui 308 vuosina 1978–1994 syntynyttä, alle 20-vuotiaana esikoisensa saanutta äitiä ja isää. Osallistujat olivat keskimäärin 27-vuotiaita. Tutkimuksessa hyödynnettiin kyselyn ja haastattelujen lisäksi laajoja tilastoaineistoja.
Monet lasta toivoneista halusivat lapsia nuorena.
Monet lasta toivoneista olivat halunneet lapsia nuorena. Nuoruus nähtiin resurssina: lapsen syntymähetki oli oikea niin vanhemman elämäntilanteen kuin iänkin puolesta. Näin perusteltiin usein myös yllätysraskauden jatkamista.
Kyselyyn vastanneista 40 % piti ehkäisyn pettämistä tai unohtumista erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä syynä vanhemmaksi tulolle, ja 8 %:lle se oli ainoa tärkeäksi mainittu syy. Lähes puolelle ehkäisyyn liittyvät syyt eivät olleet vanhemmaksi tulon kannalta tärkeitä.
Syyt jatkaa yllätyksenä tullutta raskautta kytkeytyivät usein vahvasti moraaliin ja haluun toimia vastuullisesti ja oikein. Vastanneista vajaat 40 % selitti raskauden jatkamista vastausvaihtoehdolla ”abortti oli vakaumukseni vastainen”. Osalla päätökseen vaikutti aiempi, henkisesti hyvin raskaaksi koettu raskaudenkeskeytys.
Nuorten vanhempien koulutustaso oli keskimääräistä matalampi. Alle 18-vuotiaana vanhemmaksi tulleista ani harvalla oli lukiokoulutus. 18-vuotiaana esikoisen saaneista ylioppilaita oli viidennes ja 19-vuotiaana vanhemmaksi tulleista joka neljäs.
Nuorimmat äideistä olivat ikäisiään useammin kotona vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa, mutta ero tasaantui iän myötä. Kolmannes tutkituista piti perhe-elämää mielekkäämpänä kuin opintoja, ja neljännes ajatteli näin myös työnteosta.
Syyt matalampaan koulutukseen eivät välttämättä liittyneet lapsen tuloon, sillä nuoreksi vanhemmaksi tullaan yleensä vasta peruskoulun jälkeen, jolloin tärkeitä koulutusvalintoja on jo tehty. Valinnat muistuttivatkin usein omien vanhempien koulutusvalintoja.
Virve Murron Nuoret vanhemmat vuosituhannen vaihteen Suomessa. Vanhemmuuden lähtökohdat, vanhemmuuden jakaminen ja kouluttautuminen alle 20-vuotiaana esikoisensa saaneilla -väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa syyskuussa.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)