Nuoret saavat huumeita helposti

Useampi kuin joka kymmenes – niin moni lukio- ja ammattikouluikäisistä nuorista on kokeillut kannabista ainakin kerran. Yläkoululaisista samaan kysymykseen vastasi myöntävästi lähes kahdeksan prosenttia.

Lukemat käyvät ilmi syyskuussa julkaistusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisesta Kouluterveyskyselystä (aineistokatalogi.fi).

– Kannabiskokeilut ovat lisääntyneet selvästi. Ennen meille ohjautui nuoria lähinnä alkoholin käytön vuoksi, nyt kannabis on ykkönen, nuorisopsykiatri Jaana Lepistö kuvailee tilannetta.

Hän työskentelee Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks) avopediatrian lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa.

Nuoret ottavat usein pillereitä, joiden sisällöstä heillä ei ole mitään hajua.

Kannabiksen lisäksi Lepistön tiimiä työllistävät pillerikokeilut. Tavallisimmin tableteista löytyy rauhoittavia bentsodiatsepiineja, joita käytetään ahdistuksen ja unettomuuden hoitoon.

– Nuorille on tyypillistä, että he ottavat usein pillereitä, joiden sisällöstä heillä ei ole mitään hajua. Siellä saattaa olla morfiinista ja heroiinista tuttuja opiaattejakin.

Lepistön hoitamista nuorista valtaosa on satunnaisia käyttäjiä tai ensikertalaisia.

A-klinikkasäätiön Nuortenlinkin kehittämiskoordinaattori Taru Hahto vahvistaa, että alaikäisten huumeiden käyttö on pääosin satunnaista tai jää kertakokeiluksi. Toisaalta pieni joukko ajautuu ongelmakäyttäjiksi jo varhain.

Nuorimmat ovat voineet tutustua huumausaineisiin jo 11-vuotiaina.

– Nuorten kehittymättömät aivot ovat alttiita riippuvuudelle. Toisin kuin aikuisilla, nuorilla ongelmakäyttö ei edellytä vuosien huumehistoriaa, Hahto sanoo.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi on saanut valitettavan kärkisijan. Suomi on alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Euroopan ykkönen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 Suomessa menehtyi yliannostukseen 22 alle 20-vuotiasta, joista kuusi oli alaikäisiä.

Kuoleman riskiä lisää suomalaisille huumeidenkäyttäjille tyypillinen sekakäyttö eli tapa käyttää erilaisia aineita samaan aikaan.

Helposti somesta

Huumekokeilujen yleistymisen taustalla on helppo huumausaineiden saatavuus. Kouluterveyskyselyn mukaan ammattiin opiskelevista 63 ja lukiolaisista noin 60 prosenttia oli sitä mieltä, että omalta paikkakunnalta on helppo hankkia huumeita. Peruskoululaisistakin samoin ajatteli hieman yli puolet.

Helpon saatavuuden takaa sosiaalinen media.

– Telegram, Snapchat, WhatsApp, Signal…, Helsingin poliisin rikostarkastaja Kimmo Sainio luettelee sovelluksia, joissa huumekauppaa käydään varsin avoimesti.

Kuka tahansa voi etsiä esimerkiksi Telegramista myyntiryhmiä yksinkertaisella sanahaulla, ja sometuttu saattaa liittää teinin myyntiryhmän jäseneksi pyytämättä ja yllätyksenä.

Sainion mukaan poliisinkin tiedossa on pääkaupunkiseudulla satoja myyntiryhmiä sekä tuhansia ostajien ja myyjien nimimerkkejä.

Tarjonta on sanalla sanoen lavea. Kaupan on niin adhd-lääkkeitä ja kannabista kuin metamfetamiinia ja heroiinia.

Maallikko saattaa ihmetellä, miten näin avoin huumekauppa on mahdollista.

– Poliisin kannalta ongelma on ryhmien anonymiteetti. Myyjät ja ostajat esiintyvät nimimerkeillä, ja usein ryhmiin pääsyä kontrolloidaan. Meillä on kuitenkin keinomme päästä nimimerkkien jäljille, Sainio kertoo.

Samalla hän tähdentää, että poliisin resurssit ovat rajalliset. Mittavana rehottavan somen huumekaupan täydelliseen kitkemiseen poliisilla ei ole riittävästi aikaa ja väkeä.

Vaikka huumeita voi somesta saada parilla klikkauksella, voi etenkin ensikertalainen aristella yhteydenottoa tuntemattomaan huumekauppiaaseen.

– Nuoret saattavat ottaa myyjään yhteyttä porukalla, joka tuo lisää uskallusta, Taru Hahto sanoo.

Kouluissa tiedetään, ketkä siellä huumekauppaa käyvät.

Kynnystä voi madaltaa myös entuudestaan tuttu kauppias, joka voi olla saman koulun oppilas tai vaikkapa koulukaverin vanhempi sisarus.

Kimmo Sainion mukaan huumekauppaa käydäänkin myös kouluissa.

– Uskon, että kouluissa kyllä tiedetään, ketkä siellä kauppaa käyvät, hän sanoo.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Itselääkintää huumeilla

Julkisuudessa nuorista puhuttaessa toistuu usein sana polarisaatio: valtaosa heistä voi hyvin, mutta pahoinvoivat voivat entistä huonommin.

Taru Hahto allekirjoittaa väitteen. Hänen mukaansa nuoren huumeongelman taustalla on usein monimutkainen ongelmien vyyhti, jossa huumeiden käyttö ja mielenterveyden pulmat kietoutuvat valitettavan usein yhteen.

– Nämä nuoret tavallaan itse lääkitsevät pahaa oloaan.

Monilla hyvinvointialueilla nuorten mielenterveyspalveluihin on pitkät jonot. On puhuttu jopa nuorten psykiatrisen hoidon kriisistä.

Myös kaveripiiri ja kasvuympäristö voivat joko altistaa huumekokeiluille tai tarjota suojaa.

– Taustan vaikutus ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Hyvin toimeentulevien ja koulutettujen perheidenkään lapset eivät ole immuuneja huumeille. Huumeet maksavat, ja nuorella pitää olla rahaa käytössään, Hahto huomauttaa.

Ikä voi rajata hoitoon pääsyä

Nuorten päihdehoito on Taru Hahdon mukaan ongelmallista. Alaikäisyytensä vuoksi nuoret putoavat usein erilaisten tukimuotojen ja hoitojen ulkopuolelle.

– Alaikäisten päihdehoito keskittyy lastensuojeluun. Jos alaikäisellä on vakava huumeongelma, hänet ohjataan tavallisesti koulukotijaksolle tai laitossijoitukseen. Kummassakaan ei ole riittäviä resursseja päihdeongelman hoitoon.

Alaikäisten päihdehoito keskittyy lastensuojeluun.

Ongelmallista on myös pakko. Jos lapsi tai nuori on esimerkiksi vastoin tahtoaan sijoituksessa, hänellä tuskin on suurta motivaatiota päästä huumeista eroon. Päihdeongelmien selättämisessä omalla motivaatiolla on kuitenkin aivan olennainen merkitys.

– Laitosjakson pelko voi estää nuorta hakemasta apua ongelmiinsa, Hahto sanoo.

Vakavin puute on hänen mukaansa kuitenkin se, ettei nuorten tai aikuistenkaan päihde- ja mielenterveysongelmia yleensä hoideta samanaikaisesti, sillä päihteettömyys on usein edellytys psykiatriseen hoitoon pääsylle.

Lastensuojelun Keskusliiton vaikuttamistyön ja kehittämisen johtaja Oona Ylösestä oleellista on auttaa nuorta yhdessä ja oikea-aikaisesti.

Lastensuojelun ja siihen kuuluvan sijaishuollon tehtävänä on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

Sen osana tarvitaan tavallisesti monipuolista asiantuntemusta, kuten lääketiedettä. Sijaishuollossa eläminen ei paikkaa sen tarvetta.

– Oleellista on siis monipuolisen osaamisen kerääntyminen lapsen tai nuoren ympärille tavoittelemaan yhteistä päämäärää eli lapsen hyvinvoinnin kohentumista.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Päihde- ja mielenterveysongelmat samalla kuntoon

Turussa on haluttu yhdistää lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Tyksissä työskentelevä nuorisopsykiatri Jaana Lepistö on myös päihdelääkäri, jonka tiimissä työskentelee niin psykiatrisia kuin päihdehoitajiakin.

– Vankka tutkimusnäyttö puhuu sen puolesta, että päihde- ja mielenterveysongelmia pitää hoitaa samanaikaisesti. Meillä se mahdollisuus on olemassa ja siitä pidetään tiukasti kiinni.

Nuoria ohjautuu Lepistön pakeille poliisin, koulujen ja sosiaalitoimen kautta sekä huolestuneiden vanhempien aloitteesta. Joskus nuori tulee hoitoon jouduttuaan ensiapuun yliannostuksen tai myrkytyksen vuoksi.

– Yleensä meille ei tule kaikkien vakavimpia tapauksia, syvästi riippuvaisia nuoria, Lepistö kertoo.

Tyksissä hoidetaan motivoivan haastattelun ja kognitiivisen terapian yhdistelmämallilla, jonka tukena toimivat huumeseulat. Kahdenkeskisissä keskusteluissa pyritään herättelemään nuoren sisäistä motivaatiota, jotta hän pääsisi huumeista eroon. Hänelle tarjotaan myös konkreettisia työkaluja hankalien tilanteiden varalle.

– Opetamme esimerkiksi, miten voi kieltäytyä, jos kaverit tarjoavat aineita, Lepistö kertoo.

Tapaamisten määrä räätälöidään nuoren tarpeiden mukaan.

Jos taustalla on mielenterveyden ongelmia, alkaa myös niiden hoito. Tavallisimpia psyykkisiä sairauksia ovat ahdistus ja masennus. Joskus taustalla voi olla jokin neuropsykiatrinen häiriö kuten adhd.

Turussa hoidon tehoa on seurattu: sen tulokset ovat olleet hyviä.

Parhaimmillaan hoidosta lähtee liikkeelle hyvän kierre: luottamus vanhempien ja lapsen välille palautuu ja perheen sisäiset suhteet paranevat, koulumenestys kohentuu, mielenterveyden ongelmat väistyvät ja kaveripiirikin saattaa vaihtua.

Ennaltaehkäisy paras

Kaikkein onnellisin tilanne on tietenkin se, että nuori jättää kannabiksen kokeilematta ja pillerit ottamatta. Voitto olisi myös se, ettei kokeilu muuttuisi riippuvuudeksi.

Taru Hahto tähdentääkin ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Laajasti ajatellen ennaltaehkäisyä ovat kaikki lapsiperheiden sekä lasten ja nuorten hyvinvointia edistävät palvelut.

Merkittävää on myös tiedon tarjoaminen.

Laitosjakson pelko voi estää nuorta hakemasta apua päihdeongelmiin.

– Ajantasaisen tiedon ja nuoren omien valmiuksien lisääminen on tehokkain tapa ehkäistä ongelmia ennalta. Kun nuori tietää riskit, hän tekee todennäköisesti parempia valintoja. Jos tietoa ei ole tarjolla, saattaa kaverilta kuultu ”tieto” mennä läpi.

Hahto tähdentää myös järjestöjen matalan kynnyksen tarjoamien palveluiden merkitystä.

– Mahdollisuus hakea apua ja neuvoja nimettömänä on tärkeä erityisesti nuorille. Huumeet ovat laittomia aineita, ja laitokseen joutumisen pelossa nuoret voivat jättää hakematta neuvoja ja apua ongelmiinsa viranomaisilta.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Vinkkejä vanhemmille

Huumeita on saatavilla helpommin kuin koskaan ennen. Moni vanhempi pohtiikin, miten pitää oma nuori erossa kielletyistä aineista.

Psykiatrinen sairaanhoitaja Liisi Typpö Helsingin kaupungin Nuorten päihdepalvelu Pysäkistä tähdentää keskusteluyhteyden merkitystä.

– Se, että on jonkinlainen järkevä puheyhteys ja että vietetään edes jonkin verran yhteistä aikaa, on tärkeää. Joskus kommunikaatio teinin kanssa voi olla murahtelua, mutta sekin on jotain. Arvokasta yhteistä aikaa ovat vaikkapa auto- tai bussimatkat harrastuksiin.

Kannattaa myös koettaa vahvistaa nuoren itsetuntoa niin, että hän osaa ja uskaltaa tehdä oikeita ratkaisuja. Itsevarmalla nuorella on rohkeutta kieltäytyä, kun puuha tuntuu arveluttavalta, vaikka kaverit olis29ivatkin siinä mukana.

Typön mukaan pitäisi puhua suoraan siitä, että nuori kohtaa ennen pitkää tilanteen, jossa päihteitä on tarjolla. Kannattaa pohtia yhdessä, miten tuolloin voisi toimia.

Nuoren itsetuntoa tulisi vahvistaa. 

Valistamista ja pelottelua Typpö ei suosittele – varsinkaan, jos aihepiiri on vanhemmalle outo. Ei kannata pelotella, että hunningolle joudut, jos teet sitä tai tätä. Ennemminkin on hyvä kertoa, miten voi käydä ja ettei koskaan etukäteen tiedä, kenelle koituu ongelmia.

Nuoren muuttunut käytös voi saada vanhemman epäilemään huumeiden käyttöä.

– Joskus epävakaa ja vetäytyvä käytös on synonyymi murrosiälle. En heti ajattelisi pahinta, Typpö kuitenkin toppuuttelee.

Hälyttävää on, jos ongelmat alkavat kasautua: nuori lopettaa harrastuksen, vaihtaa kaveripiiriä, koulumenestys laskee, ja velvollisuudet sekä itsestä huolehtiminen jäävät hoitamatta.

Jos nuori jää kiinni huumekokeilusta, on vanhemman syytä ottaa selvästi kantaa ja kertoa, että kokeilukin voi olla vaarallista ja riskialtista

– Vanhempien sanoilla on suuri paino.

Joskus aikuisen pelko ja pettymys voi purkautua suuttumuksena. Liisi Typpö korostaa, ettei tolaltaan meneminen tee vanhemmasta huonoa. Tilanteen rauhoituttua on kuitenkin tärkeää selittää nuorelle, miksi vanhempi menetti malttinsa.

Ammattilaisiin, sosiaalityöntekijöihin, lastensuojeluun ja alan järjestöihin Typpö kehottaa olemaan yhteydessä matalalla kynnyksellä, jos vanhempi kokee tarvitsevansa apua tai haluaa ammattilaisen neuvoja.

Apua matalalla kynnyksellä

• Sekasin-chat on avoinna arkisin klo 9–24 ja viikonloppuisin klo 15–24.
• MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa arkisin klo 14–20 ja viikonloppuisin klo 17–20 puh. 116 11 ja ruotsiksi puh. 0800 96 116.
• Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää 24/7 puh. 09 2525 0111.
• A-klinikkasäätiön Nuortenlinkin nettineuvonta opastaa nimettömästi ja maksuttomasti.
• MLL:n Lasten ja nuorten chat on auki joka päivä klo 17–20.

Lastensuojelu ja päihdehuolto

Alla Lastensuojelun Keskusliiton vaikuttamistyön ja kehittämisen johtaja Oona Ylösen ajatuksia lastensuojelun ja päihdehuollon yhteistyön järjestämisestä.

Nuoret kokevat auttamisjärjestelmän monimutkaisena ja avun hakemisen vaikeana. Lapsen ja nuoren elämään haitallisesti vaikuttavia asioita on pyrittävä hoitamaan samanaikaisesti siten, että nuori on omassa asiassaan aktiivinen toimija eli mukana pohtimassa vaihtoehtoja.

Myös ammattilaisten osaava yhteistoiminta on ratkaisevaa. Näin myös silloin, kun nuori tarvitsee apua päihteiden käytön lopettamisessa.

Nuorta auttavien ammattilaisten on hyvä osata korjata nuoren ehkä vääristyneitäkin käsityksiä lastensuojelusta. Koska lastensuojelu käyttää julkista valtaa, se saattaa herättää nuoressa pelkoa. Silti viimesijaiset sijoituspäätöksetkään eivät ole välttämättä nuoren tahdon vastaisia.

Lastensuojelun tulee huolehtia lapsen oikeuksien toteuttamisesta silloin, kun on vaara, etteivät ne muutoin toteudu. Toisin sanoen lastensuojelun tehtävä on suojella lasta ja nuorta.

Yhteistoiminta päihdeongelmasta kärsivän nuoren auttamiseksi on välttämätöntä. Lastensuojeluorganisaatioiden johdon on huomioitava se palveluja järjestettäessä ja toteutettaessa. Se ei siis voi jäädä yksittäisten työntekijöiden ratkaistavaksi.

Huumeslangia

Amfetamiini

amffe, piri, virta, vauhti, lirpakka, amfe, sulfa, amfesulfa, spiidi, spiidi gonzales, nopsa, zygy, pore, pöhinä

Heroiini

kola, herska, hepo, polle, äiti

Kannabis

paja, mari, budi, ruoho, heinä, tötsy, blosse, pilvi, ganja, savu yrtti, hasa, hiivu, huja, dulla, dänkki, kukka, bubu, hitti, setti

Ksalol

äksä, lolit, xalol, lolli, LOL

MDMA eli ekstaasi

mälli, mände, mäiske, mämmi, esso, emppu

PVP

pv, peukku, pevekki

Subutex

peli, mopo (myydään subuna, mutta on morfiinia vahvempaa), subu, kasi(pallo), 8bolts, pallo, subupallo ja subutexin annokset pökä, nelkku, puokki, nele, nappi

*Tiedot on saatu A-klinikkasäätiön kohtaavan työn yksikön työntekijöiltä.