Nuoret miehet pimeässä komerossa
Sekin on jotakin, että ei ole mitään – siitä voi nimittäin rakentaa itselleen identiteetin.
Ajatus ei ole uusi. Jo Karl Marx julisti (marxists.org) , ettei proletaareilla ole muuta menetettävää kuin kahleensa.
Antti Kellokummun väitöstutkimus (helsinki.fi) kertoo nuorista miehistä, joilla ei ole työtä, koulupaikkaa tai seurustelukumppania, eikä juuri toivoakaan. Voimattomuudesta kumpuavaa kohtalonuskoista uhriutta heillä on sitäkin enemmän.
Kieltäytymällä toivosta sosiaalisesti vetäytynyt nuori kieltäytyy osallistumasta yhteiskuntaan hänelle itselleen epäsuosiollisilla ehdoilla. Se on hänen keinonsa säilyttää autonomiansa rippeet, vaikka se ei siltä näyttäisikään, Kellokumpu kirjoittaa.
Tutkimusaineiston Kellokumpu keräsi verkon Hikikomero-keskustelufoorumilta, joka on osa laajempaa Ylilauta-foorumia.
Hikikomero määrittelee itsensä vertaistukiryhmäksi masentuneille ja sosiaalisesti syrjäytyneille. Nimi on humoristinen väännös japaninkielisestä hikikomori-termistä, joka viittaa sosiaaliseen vetäytymiseen. Samaan viittaa foorumille kirjoittavien nuorten itsestään käyttämä nimike hiky.
Kellokumpu pitää näiden nuorten miesten vetäytymistä oireena sosiaalisesti tuotetusta voimattomuudesta, joka tuhoaa nuoren ja yhteiskunnan välisen luottamuksen.
Toisin kuin Marxin ajattelussa, osattomuus ei kuitenkaan käänny politiikaksi. Liittolaisten puuttuessa vetäytyminen on yleensä hikyn ainoa tapa kapinoida. Osa tosin löytää poliittisen kodin laitaoikealta.
Hikyt ovat vieraantuneet työstä ja opiskelusta, ja yhteiskunta näyttää heistä raadolliselta hyväksikäytön, statuskilpailun ja selviytymiskamppailun areenalta. Nuori säätää oman toimintansa tämän näkemyksen mukaiseksi: tärkeintä on turvata oma selusta yhteiskunnassa, joka kulkee vääjäämättä kohti romahdusta.
Seksuaalisten suhteiden solmiminen on hikylle vaikeaa estyneisyyden ja naisia suosivien pariutumismarkkinoiden vuoksi. Naisten koetaan kilpailuttavan miehiä: parhaat valitaan, muut jäävät ilman.
Uhriutuminen on viimeinen jäljellä oleva oma valinta.
Kärsimys kumpuaa voimattomuudesta, mutta samalla se on kapinallinen reaktio voimattomuuteen. Ilman fatalistista kärsimystään hiky ei selviytyisi elämästään, Kellokumpu väittää. Uhriutuminen on viimeinen jäljellä oleva oma valinta.
Tästä havainnosta Kellokumpu hakee suunnan tulevalle sosiaalipolitiikalle: sen tulisi vahvistaa sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten autonomiaa.
Tutkija ei tarkoita autonomialla itseohjautuvuutta tai mitään muutakaan psyykkistä ominaisuutta. Hän tarkoittaa sillä mahdollisuutta toimia tavalla, joka ei edellytä nuoren tahdon täydellistä uhraamista. Nuorella pitää olla oikeus haluta.
Sosiaalipolitiikan tulisi lieventää nuorten riippuvuutta markkinoista takaamalla heille tarpeeksi hyvä toimeentulo, vahvistamalla heidän neuvotteluasemiaan työmarkkinoilla ja vähentämällä sosiaaliturvaan liittyvää kontrollia.
Kellokummun väitös Hikyt – Sosiaalisesti vetäytyneet nuoret yksinäisyyden, työttömyyden ja maskuliinisuuden ristipaineissa tarkastettiin marraskuussa Helsingin yliopistossa.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)