Naimisiin on pakko mennä

– Tykkääminen tarkoittaa rakkautta, sanoo Saku Tammi, 6.

– Niiskuneiti tykkää Muumipeikosta, lisää Iina Matleena, 6, joka joskus katsoo Muumeja.

– Rakkaus on mukavampaa kuin vihaaminen, toteaa Saku.

– Rakastan koululaista kaveriani Lottaa, hän on ekalla ja Lotan äiti on minun kummini, Saku jatkaa.

– Mäkin rakastan Tuaa ja Sampoa, hekin ovat jo koululaisia. Tua on englanninkielisellä luokalla ja osaa jo lukea.

Iina ja Saku ovat tulleet juuri Mustikoitten esiopetusryhmän aamupiiristä helsinkiläisessä Päiväkoti Vaahterassa.

– Aamupiirissä käydään läpi asioita. Niin kuin viikonpäiviä ja sitä, mitä pitää muistaa tänään ja mitä ei saa rikkoa. Nyt tärkeä asia oli se, että muistetaan laittaa tussien korkit kiinni. Oli löytynyt seitsemän kynää, joissa ei ollut ollenkaan korkkia! eskarikaverukset kertovat.

Iina ja Saku tietävät, että kun kaksi ihmistä rakastaa, he menevät naimisiin ja viettävät häitä. Molemmat ovat olleet joskus häissä.

– En muista niistä kyllä kauheesti, kun olin silloin vasta kaksi, Iina sanoo.

– Mä taisin olla vasta yksi, Saku tuumii ja alkaa muistella, millaista häissä oli.

– Häissä on morsian ja morsiamella on valkoinen puku ja päässä pitsiliina. Mun äidilläkin oli semmonen puku ja sitten tässä sivulla vähän punasta, Iina selvittää.

Samassa Sakunkin muisti virkistyy.

Saku: ”Aviomiehellä ei ole kukkakimppua, mutta sillä on semmonen ruusu kierrettynä nappiin.”

– Häissä on myös aviomies. Sillä aviomiehellä on mustat housut ja musta paita ja sen sisällä vielä valkoinen paita. Aviomiehellä ei ole kukkakimppua, mutta sillä on semmonen ruusu kierrettynä nappiin. Sitten sillä on kravatti, se voi olla kauheen pitkäkin, Saku sanoo ja näyttää sormillaan lattiaan asti.

– Aviomiehellä voi myös olla rusetti, Iina muistaa.

Molemmat tietävät, että häissä tarvitaan sormusta.

– Se pistetään nimettömään sormeen, Iina näyttää.

Sen jälkeen syödään juhlaruokaa.

– Se tarkoittaa, että on vähäsen sellaista kaikkea hyvää ja täytekakkua.

– Victorian kakku oli lattiasta ainakin mun päähän saakka, Iina sanoo.

– Se oli kerroskakku, hän lisää ja kertoo katsoneensa televisiosta Prinsessa Victorian häitä.

– Olenhan minäkin nähnyt teeveessä hääohjelmia ja kaikenlaisia kuninkaallisia häitä, Saku toteaa.

– Katsoin niistä Victorian häistäkin kaiken tarkasti. Jaksan katsoa jo yli tunnin pituisia ohjelmia.

Menettekö itse aikanaan naimisiin?

– On pakko, Saku huokaa.

Siksi aviopuolison valitsemisessa onkin syytä olla tarkkana.

– Pitäisi löytyä semmonen, joka rakastaa sua paljon ja tuo sulle lahjoja – ainakin jotain kivaa silloin tällöin, Saku hahmottelee.

Vaikka saduissa sanotaankin, että ”he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”, Iina ja Saku tietävät, että oikeassa elämässä se ei aina mene niin.

– Ei ole aina mukavaa, vaikka rakastetaankin.

Iina: ”Morsiamella on valkoinen puku ja päässä pitsiliina.”

– Tulee pikkuriitaa, mutta yleensä siinä käy niin, että ne asiat saadaan kyllä sovittua, Saku tuumii.

– Pikkuriidat vähän niinku kuuluu elämään. Välillä täällä Mustikoissakin tulee riitoja. Aikuiset ne yleensä selvittää. Mun kaksi kaveria jätti mut kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä ulos leikistä. Olin siitä surullinen. Yritin koko ajan sanoa:” Ottakaa mut mukaan”, mutta ne vain juoksi pois. Se oli vähän ennen Kreetan-lomaa. Siellä oli kyllä sitten mukavaa. Parasta oli ruoka. Söin ainakin kaksi sangollista spagua.

– Mä olin kesällä kolme viikkoa mökillä. Siellä on järvi ja sauna ja viljapelto, Iina sanoo.

– Meidänkin mökillä on viljapelto. Paitsi että me ei leikata sitä. Yks Aki, jolla on puimuri, leikkaa sen. Siitä viljasta tehdään sit Weetabixiä. Nykyisin kaupasta saa myös sellaista mansikkaweetabixia. Se on vissiin kaikista terveellisintä, Saku tietää.

Avioerokin on Iinalle ja Sakulle tuttu sana.

– Se tarkottaa, että eroaa siitä puolisostaan eikä asu enää samassa kodissa, Saku sanoo.

– Mutta sen eroamisen jälkeenkin voi sen saman puolison kanssa mennä uudelleen naimisiin. Sitten taas juhlitaan ja laitetaan iso kakku, karkit ja kynttilät pyöräytetään siihen päälle, Saku jatkaa.

Saku kertoo harrastavansa jalkapalloa.

– Pelaan HJK:ssa, vuotta vanhempien sarjassa. Oon parhain pakki ja huonoin veska.

Iina käy jumpassa ja uimakoulussa:

– Olen uinut jo aikuisten altaassakin, vaikka jalat ei yletäkään maahan.

Eskarissa Iina leikkii kavereittensa kanssa kotia tai kahvilaa.

– Tai sitten hippaa ja joskus vain keinutaan.

– Mä en niin kauheesti leiki muuta kuin vähän Duudsoneita. Mulla on niin paljon koululaiskavereita, joiden kanssa me hengaillaan ulkona ja kaduilla. Koululaiset eivät enää niin leiki. Pääasiassa mä hengailen poikien kanssa – yleensä, paljastaa Saku.