Mukavinta pitkä matka

Meeri Huhtaoja, 7, ja Arttu Rautamäki, 6, ovat perehtyneet kirjaston toimintaan. He käyvät esikoulua espoolaisessa Auroran päiväkodissa, jossa käy ajoittain myös kirjastoauto.

– Käyköhän se aina keskiviikkoisin? aprikoi Meeri.

– Se voi joskus olla mustakin, hän sanoo pohtiessaan kirjastoauton ulkonäköä.

– Tai sininen! Arttu sanoo.

– Siinä on hirveesti kirjahyllyjä ja sellainen ihme sänky.

– Tai se on sohva. Siinä saa maata, mutta pitää ottaa kengät pois, Arttu lisää.

On juhlahetki, kun kirjastoauto porhaltaa päiväkodin pihaan.

– Kirjastonhoitaja ajaa sitä autoa, Arttu sanoo.

Monissa paikoissa on isoja kirjastoja, Meeri ja Arttu tietävät. Meerille tutuin on kauppakeskus Sellon kirjasto.

– Siinä on mukavinta se, että sinne on niin pitkä matka, Meeri sanoo.

Kirjastot ovat täynnä kirjoja, joita tekevät kirjailijat.

– Kannesta näkee, mikä kirjailija on sen tehnyt. Tämän on kirjoittanut kirjailija, jonka nimi on Weilin Göös, sanoo Arttu ja näyttää kädessään olevaa Petteri-kirjaa.

– Astrid Lindgren on kirjoittanut Vaahteramäen Eemeli -kirjat, niitä äiti lukee mulle iltasaduiksi. Luulin ensin, että Astrid Lindgren on mies, mutta se onkin nainen. On se kuitenkin ihan hyvä.

Ystävysten mukaan kirjastolla ja kirjakaupalla on eroa.

– Kirjastosta lainataan kirjoja, mutta kirjakaupasta ne saa ostaa omaksi.

– Olen lainannut Fedja-setä -kirjoja, Arttu kertoo.

Meeri pitää Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoista.

– Paras on Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen.

Arttu muistaa, että kirjojen lisäksi voi lainata myös cd-levyjä ja videoita.

Kirjastokortti on molemmille vähän vieras, mutta muuten kirjaston toiminta on selvää.

He tietävät myös, että kirjastonhoitajalla on paljon tehtävää.

– Hän ottaa viivakoodeja ja sanoo, paljonko se lainaus maksaa, Arttu kertoo.

– Hän myös kysyy ”Kuinka voin auttaa?”, Meeri muistaa.

– Kirjastonhoitaja sanoo, moneksiko päiväksi kirjan voi lainata, Arttu lisää.

Niin mielenkiintoinen kuin kirjastonhoitajan homma onkin, kumpikaan ei sitä ammatikseen suunnittele.

– Haluaisin formula-ennättäjäksi. Se ennättää nopeasti maaliin. Luulen, että yksi semmonen on Kimi Räikkönen, Arttu sanoo.

– Minusta tulee päiväkodin opettaja, koska pidän pienistä lapsista, sanoo Meeri.

– Aiotko mennä pienten puolelle? Sinne, missä vauvat ovat? Arttu kiinnostuu.

– Sinne, missä on niitä kaikkia pieniä. Tykkään lukea niille kirjoja. Vanhassa päiväkodissa luin kuusivuotiaana pienille kirjoja ja ne tykkäs siitä ihan hirveesti.

– Mäkin kyllä tykkäisin lukea pienille, jos ne ei huutaisi niin paljon. Kirjoja lukiessa pitää olla rauhallista, Arttu toteaa.

Kirjastonhoitaja järjestää myös kirjoja hyllyyn. Meerillä ja Artulla kummallakin on oma kirjahylly kotona.

– Mulla on aika paljon kirjoja kirjahyllyssä. Isolla veikalla hylly on pystyssä, mutta mulla sivuttain, Arttu kertoo.

Molemmat kaverukset ovat oppineet itsekseen lukemaan.

– Mä aloin vaan neljävuotiaana lukea aapista, Meeri toteaa.

– Mä opin kuusivuotiaana lukemaan Pupu Tupunaa, Arttu kertoo.

– Makustelin kirjaimia. Siitä se alkoi.

Arttu on huomannut, että kirjoista voi oppia uusia asioita.

– Fedja-setä -kirjoista en hirveesti oppinut, mutta Pupu Tupunoista enemmän, aika monta sanaa.

Kirjastossa on monenlaisia kirjoja, mutta nämä lukijat tietävät, millainen on hyvä kirja.

– Siinä pitää tapahtua jotakin hassua, Meeri sanoo.

– Yks kirja oli semmonen, jossa ne ihmiset luuli menevänsä risteilylle. Niiden piti kiertää joku ihan eri maa. Sit ne menivätkin vahingossa jollekin pikkuristeilylle ja olivatkin koko ajan Helsingissä! Meeri nauraa.

Kun lukee kirjoja, mielikuvitus kasvaa.

– Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voi keksiä itselleen jonkun mielikuvituskaverin, Meeri selvittää

– Niin vaikka jonkun Paavo-nimisen, Arttu sanoo.

Kun lukee paljon, näkee vilkkaita unia.

– Olen nähnyt semmosenkin unen, että sain keltakuorisen puhelimen. Kerran näin unta isosta käärmeestä. Aamulla tarkistin heti, onko pesukaapin alla käärme, Arttu kuvailee.

Lainan päivää eli kirjastojen juhla- ja toimintapäivää vietetään 8.2.