Miten lasta kuullaan oikeudessa? Oikeuspsykologi Julia Korkman kehottaa kuuntelemaan lasta aidosti

Julia Korkman on erikoistunut todistajanpsykologiaan ja erityisesti lasten kertomusten luotettavuuden arvioimiseen epäillyissä rikostapauksissa. Hän myös kouluttaa viranomaisia ja oikeustulkkeja kuulustelemaan lapsia.

Huoltoriidassa hämmentynyt lapsi pohtii, että isä suuttuu, jos sanon näin, ja äiti suuttuu, jos sanon toisin. Nämä ovat Korkmanin mukaan hirveitä tilanteita lapselle.

Lapsen kehitystä vahingoittaa etenkin se, jos on toimittava ristiriitaisesti, riitelevien vanhempien mieliksi. Lapsi on vanhempiensa armoilla.

Korkman sanoo tutkimusten todistavan, että entisen puolison mustamaalaaminen lasten kuullen on lasten psyykkiselle hyvinvoinnille jopa vakavampi isku kuin yksittäinen lyönti.

Myös Korkman ahdistuu. Toisaalta hän tietää, että avioeroista vain pienenpieni osa äityy vuosia kestäviksi huoltoriidoiksi.

Kodinperintönä laulaminen 

Julia Korkmanin oma lapsuus oli turvallinen, kaukana rankkuudesta. 

Äiti Marit Korkman toimi Lastenlinnan sairaalassa neuropsykologina, mikä sai tyttären kiinnostumaan alasta. Äiti menehtyi syöpään vuonna 2012. Isä Sixten Korkman on tunnettu taloustieteilijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. 

Kotoa tuli virikkeitä myös toiseen ammattivaihtoehtoon, sillä perheessä kuunneltiin musiikkia ja musisoitiin runsaasti yhdessä. 

Opiskellessaan psykologiaa Åbo Akademissa Korkman opiskeli myös klassista laulua ja harkitsi ammattilaulajan uraa. Harjoittelupaikka Genevessä YK:n lapsen oikeuksien komitean sihteeristössä varmisti, että hän haluaa toimia psykologina lasten hyväksi. Musiikki jäi intohimoiseksi harrastukseksi. 

Korkman kertoo laulaneensa aina. Hän levytti ja konsertoi (Youtube) muun muassa kirjailija, poliitikko, jazzpianisti Claes Anderssonin kanssa. Viime aikoina Korkman on laulanut ranskalaista jazzia (YouTube) Laura Airolan ja Aki Haurun kanssa.

Korona tyhjensi keikkakalenterin, mutta Korkman toivoo jazz- ja laulelmakeikkailun jatkuvan. Tarkoitus on esiintyä esimerkiksi Baltic Jazzissa 9.–11. heinäkuuta Taalintehtaalla Kemiönsaaressa.

Korona-aikana Korkman on opiskellut soittamaan alttosaksofonia. Nuorena hän opiskeli klassista laulua, mutta aika ei enää riitä treenaamiseen. Niinpä hän tekee jazz- ja laulelmakeikkoja.

Perheitä pitää tukea ajoissa 

Kun Julia Korkman valmistui psykologian tohtoriksi vuonna 2006, hän päätti yhdistää psykologin ja psykologian tutkijan työt.

Viime vuodet hän on ollut tutkimusvapaalla psykologin työstä HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä. Siihen syyttäjä tai poliisi ottaa yhteyttä, kun epäilee, että lapsi on joutunut rikoksen uhriksi tai silminnäkijäksi.

Parhaillaan Korkman tutkii turvapaikanhakijoiden kuulemista, lasten kuulemista oikeusprosesseissa sekä raiskausten uhrien rikosilmoituksia ja niiden tekemättä jättämisiä.

Korkmania innostaa työssään Åbo Akademissa etenkin oikeuspsykologian erikoistumiskoulutus. Se on tarkoitettu esimerkiksi poliiseille, tuomareille, psykologeille ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöille.

Ikäisistäni joka kolmas on saanut piiskaa.

Korkman tähdentää, että lapset ansaitsevat turvalliset kotiolot. Niitä ei kuitenkaan ole kaikilla, ja oikeussaleissa nähdään seurauksia turvattomasta lapsuudesta. Vaikeuksia ehkäistäisiin tukemalla lapsiperheitä ajoissa. 

Perheiden tukeminen ei tule edes kovin kalliiksi. Pienet päiväkoti– ja alakouluryhmät ovat tärkeitä etenkin niille lapsille, joilla on heikot kotiolot. Päiväkotien ja koulujen luotettavat aikuiset tekevät tärkeää, ehkäisevää lastensuojelutyötä. 

– Väkivallan ehkäisy on helpompaa kuin oppia pois väkivallan käyttämisestä. Vangeista valtaosa on elänyt väkivaltauhan alla. 

Medioissa on kerrottu paljon Vilja Eerikan ja Koskelan tragedioista. Silti ne ovat poikkeuksia, sillä lasten ja nuorten kokema ja heidän tekemänsä väkivalta on Suomessa vähentynyt. 

– Pahimmat tapaukset jäävät ihmisten mieliin paremmin kuin tylsät tilastot siitä, kuinka väkivalta, nuorisorikollisuus ja alkoholin käyttö ovat vähentyneet jo vuosikymmeniä. 

Suomessa lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin vuonna 1984, mikä osaltaan selittänee lasten ja nuorten kohentunutta hyvinvointia. 

– Ikäisistäni joka kolmas on saanut piiskaa ja kahta kolmesta on tukistettu. Enää pari prosenttia lapsista ilmoittaa saaneensa piiskaa kotona. Valtava parannus on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä. 

Perheiden ongelmista tehdään liian herkästi rikosilmoituksia 

 Julia Korkman arvioi, että apua tarvitsevien perheiden ongelmista tehdään liian helposti rikosilmoituksia. Hänestä lievien rikkomusten oikeuskäsittely ei usein tuo lapsille eikä heidän perheilleen juuri mitään hyvää. 

– Suomessa on maailman matalin ilmoittamiskynnys lapsiin suuntautuneessa väkivallassa. Esimerkiksi päiväkodin työntekijän pitää ilmoittaa väkivaltaepäilystä lastensuojelun lisäksi myös poliisille, ellei kyseessä ole lievä vaan perusmuotoinen pahoinpitelyepäily. Tuskin kukaan päiväkodin työntekijä silti tietää, mitä tarkoittaa rikoslaissa mainittu perusmuotoinen pahoinpitely.

Korkmanista lakia tulkitaan liian usein siten, että ihan kaikesta on tehtävä rikosilmoitus. 

– Jos vanhempi hakee vaikkapa psykologilta apua uupumukseensa ja sanoo lyöneensä lastaan, psykologin on tehtävä vanhemmasta rikosilmoitus, vaikka pitäisi sitä huonona ratkaisuna. 

Korkman suree, että perheiden mahdollisuus saada apua riippuu asuinkunnasta, sillä käytännöt vaihtelevat. 

Onneksi on myös hyviä yhteistyömalleja. Joissakin kunnissa lastensuojelu, terveydenhuolto ja poliisi kokoontuvat selvittelemään, jos jostakin lapsesta kuulee kerrottavan epämääräistä huolta. Jos viestit kulkevat, lastensuojelu voi kuulla perhettä varhain – ilman oikeusprosessia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimassa Barnahus-hankkeessa pyritään selkiyttämään juuri tätä yhteistyötä. 

Lasta ei saa johdatella oikeusprosessissa  

Julia Korkmanista niin lapsia kuin aikuisia pitää oikeusprosessissa haastatella johdattelematta. Tulee kysyä avoimia kysymyksiä, joiden vastauksista haastattelija tekee jatkokysymyksiä. Haastattelijan on tiedostettava omat ennakkokäsityksensä, jotta osaa välttää niiden esittelyn. On kuunneltava aidosti.

Etenkin pienet lapset ovat helposti johdateltavissa. He haluavat toimia sen mukaan, mitä arvelevat aikuisen haluavan.

– Alle nelivuotiaan tapahtumakuvauksista yleensä korkeintaan tilanteessa mukana ollut äiti tai isä saa oikean käsityksen. Vaikka pikkulapsi kykenee jo muistamaan, on sattumanvaraista, mitä hän pystyy palauttamaan sanallisesti mieleensä. 

Suomessa käytetään lasten kuulemisissa aina haastattelurunkoa, joka tutkitusti auttaa haastattelijaa miettimään vaihtoehtoja. 

– Runko auttaa suunnittelemaan haastattelua esitietojen perusteella. Jo alussa on tärkeää miettiä, mitä kaikkia selityksiä voi olla epäilyn takana, jotta ei vahingossa ohjata kertomusta liikaa. 

Lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä iso osa liittyy digitaaliseen maailmaan. Siksi lasten ja nuorten oikeudessa kuulemisten haastattelurunkoon kehitetään versio myös nettitapahtumista. 

Lasta ei kuormita haastattelu raskaistakaan rikoksista. 

Korkman on nähnyt monia haastatteluja, joissa lapsi pyrkii tuottamaan kertomusta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Tämä voi ilmetä lapsen kertomuksista joskus selvästi.

– Aluksi lapsi sanoo äidin lyöneen, mutta korjaa seuraavalla kerralla, että ei äiti lyönytkään – minulle tuli vain kasvukipuja. 

Usein lapsi myöntää, ettei voinut sanoa, kun vanhempi oli kieltänyt. 

Pienetkin lapset osaavat valehdella, mutta he jäävät helposti kiinni. Lapsi voi väittää naama suklaassa, ettei syönyt suklaata, vaan koira söi sen.

Valehtelu sinällään on Korkmanin mukaan sosiaalisesti tärkeä taito. Lapsi, joka osaa pienenä valehdella, pärjää yleensä myöhemmin sosiaalisesti. 

– On tärkeää, että osaa muokata puhettaan ympäristön toiveiden tai tarpeiden mukaisesti. Pientä valehtelua kutsutaan usein kohteliaisuudeksi, Korkman naurahtaa. 

Apua tarvitsevien perheiden ongelmia ratkotaan liian usein oikeudessa. Vaikeuksia ehkäistäisiin tukemalla lapsiperheitä ajoissa.

Lapsen sanat voivat yllättää 

Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa poliisi kuulustelee kaikenikäisiä lapsia. Suomessa psykologit haastattelevat lapsia oikeuspsykiatrian yksiköissä ja poliisit kuulevat vanhempia lapsia, ja haastattelut videoidaan aina.  

– Meillä on erinomaisesti koulutetut poliisit, mutta autistisen viisivuotiaan lapsen haastattelu on vaikeaa siihen erikoistuneelle psykologillekin. Tuntemani poliisit ovatkin tyytyväisiä, kun he tietävät voivansa pyytää psykologeilta virka-apua. 

Julia Korkman on toiminut asiantuntijana monissa merkittävissä oikeustapauksissa Suomessa ja Ruotsissa. Hän myös kouluttaa oikeustulkkeja, jotka avustavat lapsirikostutkinnassa. 

– Jos lapsi sanoo, että isä löi mua, spontaanisti moni kysyisi, että löikö se päähän vai mihin. Tämä on väärin. On vain kehotettava kertomaan siitä lyömisestä mahdollisimman paljon. 

Korkman sanoo, että esimerkiksi lyödä– ja pussata-sanojen sekä alastomuuteen liittyvien sanojen merkitys vaihtelee suuresti lapsilla ja erityisesti eri kulttuureissa. Aina pitää selvittää, mitä lapsi tarkoittaa, kun hän puhuu vaikkapa lyömisestä. 

– Lasten kanssa työtä tekevät kertovat lasten sanoneen jonkun lyöneen tai nussineen. Siinä viisastuu, kun kysyy lapselta, mitä hän tarkoittaa sillä sanalla. 

Korkman toimii monissa kansainvälisissä tutkija– ja asiantuntijajärjestöissä. Hänen mukaansa tutkijoita puhututtaa, voiko lapsia kuulla todistajina, kun tutkitaan esimerkiksi rikoksia ihmisyyttä vastaan. 

– Näissäkin tilanteissa lasta voi kuulla, kunhan otetaan huomioon lapsen kehitys. Lasta ei kuormita hyvin tehty haastattelu – siitä voi olla ennemmin hyötyä kuin haittaa. 

Muistamista tutkinut Korkman tietää, että kaikki ihmiset muistavat vaihtelevasti vaikkapa muiden ihmisten tuntomerkkejä. Muistaminen on paljolti ikään ja kiinnostukseen sidottua. 

– Helsinkiläiset poliisit sanovat, että Kallion hipsterit muistavat tarkasti ihmisten vaatemerkit. Tällaiset menevät minulta ja kai muiltakin keski-ikäisiltä täysin ohi. 

Korkman itse ei muista, minkämerkkisessä autossa hän on istunut, mutta kuulemansa musiikin hän muistaa varmasti. 

Lapset voivat painaa mieleensä eri havaintoja kuin aikuiset. Lapsi voi muistaa auton takaikkunasta vaikkapa Mikki Hiiri -tarran, jota aikuinen tuskin muistaisi. Sillä tarralla voi olla iso merkitys rikostutkinnassa. 

Jos lapsi kertoo isänsä lyöneen häntä, aikuinen päättelee lapsen kovasti vahingoittuneen siitä. Korkman kuitenkin sanoo kuulleensa tällaisessa tapauksessa, että lasta harmitti vain se, että isä ei pyytänyt anteeksi. 

Oikeudenmukaisuusasiat ovat pienille lapsille hyvin tärkeitä, ehkä jopa tärkeämpiä kuin aikuisille. On siis oltava reiluja. 

– Ei pidä arvata, miltä lapsesta on tuntunut tai sitä, mikä lapsen mielestä on ollut pahinta. Pitää kysyä lapselta itseltään, sillä hän tietää oman kokemuksensa parhaiten.

Julia Korkman

Asuu Helsingissä kolmen lapsensa kanssa. 

Väitteli vuonna 2006 lasten kuulemisesta, kun lapsen epäillään joutuneen seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. 

Toimii oikeuspsykologian kouluttajana, asiantuntijana ja tutkijana sekä Åbo Akademin oikeuspsykologian tutkimusryhmän toisena johtavana tutkijana sekä monien tutkija- ja asiantuntijajärjestöjen johdossa. 

On oikeuspsykologian dosentti Helsingin yliopistossa. 

Tutkimusvapaalla HUS:n oikeuspsykologian yksiköstä, jossa työskennellyt vuodesta 2006.