Hyppää sisältöön

Mitä kuuluu, Pazilaiti?

Lapsen Maailmassa julkaistiin toukokuussa 2019 juttu uiguuriaktivisti Pazilaiti Simayijiangista, joka oli saanut masennusdiagnoosin ja joutui sairauslomalle. Tänä syksynä hän loistaa Passu-dokumenttielokuvan päähenkilönä. Mitä runsaan viiden vuoden aikana on tapahtunut?
Julkaistu
Teksti Anna Pesonen-Smith
Kuvat Jani Laukkanen
Mitä kuuluu, Pazilaiti?

Passu-dokumenttielokuvaan on taltioitu Helsingissä asuvan nuoren uiguurin Pazilaiti Simayijiangin elämää. Elokuva kertoo oman identiteetin ja merkityksellisyyden etsimisestä.

Idea Pazilaiti Simayijiangista, 25, kertovasta dokumenttielokuvasta syntyi, kun ”Passu” aloitteli poliittista uraansa ja kamppaili uiguurien aseman parantamiseksi. Elokuvaohjaajat Mete Sasioglu ja Jussi Lehtomäki näkivät Passussa ja tämän aktivismissa runsaasti potentiaalia.’

–Sehän on kuitenkin ihan eri elokuva kuin mitä lähdettiin tekemään, kommentoi Passu valmista tuotantoa, jonka tekemisessä kesti lopulta seitsemisen vuotta.

Mukaan elokuvaan tuli Simayijiangin jättäytyminen eduskuntavaaliehdokkuudesta ja masennus eri väreineen.

Elokuvaan päätyi Sasioglun ehdotuksesta Passun itse kuvaamaa ja aiemmin sosiaalisessa mediassa julkaisemaa materiaalia. Autenttisuus tekee kokonaisuudesta helposti lähestyttävän ja jopa yllättävän hauskan henkilökuvan, vaikka aihe on vakava.

Identiteettiä koetellaan

Vuonna 2019 Passu oli 20-vuotias ja vietti hiljaiseloa yrittäen päästä sinuiksi identiteettinsä ja elämän kanssa. Masennusdiagnoosin saatuaan hän pääsi lopulta pitkäaikaiseen kuntoutusterapiaan, jossa käy edelleen.

Suurin ristiriita elämässä on vieläkin sama.

Suurin ristiriita elämässä on vieläkin sama. Olipa Passu itse uiguurien sorron sivustaseuraaja tai aktivisti, hän joutuu joka tapauksessa pelkäämään sukulaistensa terveyden ja hengen puolesta.

Passu ja hänen vanhempansa eivät ole vuosikausiin voineet pitää suoraan yhteyttä sukulaisiinsa synnyinmaassaan Kiinassa, vaan he kuulevat hajanaisia tietoja toisen käden lähteistä. Sukulaisia voidaan rangaista jo yhteydenpidosta ulkomaiseen puhelinnumeroon.

Opintojen ja hanketyön pariin

Pazilaiti Simayijiang työskentelee nyt Kansainvälinen solidaarisuustyö ry:ssä (kvsolid.fi), joka edistää tänä syksynä pakolaisvakoilun kriminalisointia. Passu on työntekijä järjestön Kohti uiguurien ihmisoikeuksia -projektissa.

Työpaikka kuulostaa olevan kuin räätälöity Passulle. Hänen ystävänsä antoi vinkkiä avoimesta työstä, joka jatkuu ainakin ensi vuoden alkuun.

Vuonna 2021 Passu pääsi opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa Helsingin yliopistoon. Oma opintosuunta selkiytyi terapian kautta.

Yliopistoympäristö on silti osittain yllättänyt Simayijiangin esimerkiksi valkoisuudellaan.

– Rikas moniäänisyys puuttuu. Ainakin kandiopinnoissa ollaan myös tosi hissukoita, ja kysymisen kulttuuri on jotenkin näivettynyt.

Nykyisen työtehtävänsä jälkeen Simayijiang odottaa opinnoissaan maisterivaiheeseen pääsyä ja sitä, että voi suuntautua terävämmin juuri omiin kiinnostuksen kohteisiinsa.

– Yhteiskunnan muutoksia kuitenkin ajetaan yliopistoista käsin, ja yliopistoympäristössä pitäisi tapahtua pieniä vallankumouksia.

Voimauttava punk!

Ensimmäistä kertaa elämässään Passulla on nyt myös harrastus. Hän soittaa bassoa Poni-bändissä, joka kuuluu feministisen levy-yhtiö Minna Recordsin talliin.

Soittamisen kautta Passu pääsee tyystin uudenlaiseen mielenmaisemaan.

– Siihen ei liity taistelua tai sortoa, vaan yhdessä oloa, musiikin iloa ja uuden oppimista.

Passun bändikuvaus tuo väistämättä mieleen Yle Areenan tv-sarjan We Are Lady Parts (areena.yle.fi), jossa neljä Lontoossa asuvaa musliminaista perustaa asenteellisen bändin.

– On niin freesiä, kun islam yhdistetään punkmusiikkiin! Passu hehkuttaa ja suosittelee sarjaa.

Perhe on Simayijiangille kaikki kaikessa. Omat vanhemmat ja neljä pikkusisarusta ovat tuki, turva ja yhteisö. Heidän puolestaan Passu on valmis suuriin suorituksiin.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

Iloinen nuori, tumma nainen iloitsee ulkona terassilla ilmapallojen keskellä.

Pazilaiti Simayijiang on nyt 25-vuotiaana sinut identiteettinsä kulmakivien kanssa. Hän ei pysty enää kuvittelemaan itselleen elämää, jossa ei toimisi aktiivisesti uiguurien sortoa vastaan. Hänet kuvattiin Helsingissä syyskuussa Kino Konepajan ensi-iltanäytöksessä Vallilassa.

Pazilaiti lähikuvassa.

Passu ei pidä itseään “osa-aikauiguurina”, vaan on aina identiteetiltään uiguuri. Valmius taisteluun oman kansan puolesta ei silti ole hyväksi joka käänteessä, vaan tasapaino muun elämän kanssa on löydettävä.

PS.

Passu-dokumentin voi katsoa Refugee Film Festivalilla Helsingin Kino Korjaamossa perjantaina 15.11. klo 12 maksutta. Lue lisää oppilasnäytöksestä (korjaamokino.fi).

Lue edellinen juttu!

Suomalainen Pazilaiti Simayijiang nousi barrikadeille uiguurien oikeuksien puolesta

Kuva Lapsen Maailman aukeamasta, jossa on vanha juttu Pazilaitista.Lue juttu Pazilaititista vuodelta 2019

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *