Mitä kuuluu, Pazilaiti?
Idea Pazilaiti Simayijiangista, 25, kertovasta dokumenttielokuvasta syntyi, kun ”Passu” aloitteli poliittista uraansa ja kamppaili uiguurien aseman parantamiseksi. Elokuvaohjaajat Mete Sasioglu ja Jussi Lehtomäki näkivät Passussa ja tämän aktivismissa runsaasti potentiaalia.’
–Sehän on kuitenkin ihan eri elokuva kuin mitä lähdettiin tekemään, kommentoi Passu valmista tuotantoa, jonka tekemisessä kesti lopulta seitsemisen vuotta.
Mukaan elokuvaan tuli Simayijiangin jättäytyminen eduskuntavaaliehdokkuudesta ja masennus eri väreineen.
Elokuvaan päätyi Sasioglun ehdotuksesta Passun itse kuvaamaa ja aiemmin sosiaalisessa mediassa julkaisemaa materiaalia. Autenttisuus tekee kokonaisuudesta helposti lähestyttävän ja jopa yllättävän hauskan henkilökuvan, vaikka aihe on vakava.
Identiteettiä koetellaan
Vuonna 2019 Passu oli 20-vuotias ja vietti hiljaiseloa yrittäen päästä sinuiksi identiteettinsä ja elämän kanssa. Masennusdiagnoosin saatuaan hän pääsi lopulta pitkäaikaiseen kuntoutusterapiaan, jossa käy edelleen.
Suurin ristiriita elämässä on vieläkin sama.
Suurin ristiriita elämässä on vieläkin sama. Olipa Passu itse uiguurien sorron sivustaseuraaja tai aktivisti, hän joutuu joka tapauksessa pelkäämään sukulaistensa terveyden ja hengen puolesta.
Passu ja hänen vanhempansa eivät ole vuosikausiin voineet pitää suoraan yhteyttä sukulaisiinsa synnyinmaassaan Kiinassa, vaan he kuulevat hajanaisia tietoja toisen käden lähteistä. Sukulaisia voidaan rangaista jo yhteydenpidosta ulkomaiseen puhelinnumeroon.
Opintojen ja hanketyön pariin
Pazilaiti Simayijiang työskentelee nyt Kansainvälinen solidaarisuustyö ry:ssä (kvsolid.fi), joka edistää tänä syksynä pakolaisvakoilun kriminalisointia. Passu on työntekijä järjestön Kohti uiguurien ihmisoikeuksia -projektissa.
Työpaikka kuulostaa olevan kuin räätälöity Passulle. Hänen ystävänsä antoi vinkkiä avoimesta työstä, joka jatkuu ainakin ensi vuoden alkuun.
Vuonna 2021 Passu pääsi opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa Helsingin yliopistoon. Oma opintosuunta selkiytyi terapian kautta.
Yliopistoympäristö on silti osittain yllättänyt Simayijiangin esimerkiksi valkoisuudellaan.
– Rikas moniäänisyys puuttuu. Ainakin kandiopinnoissa ollaan myös tosi hissukoita, ja kysymisen kulttuuri on jotenkin näivettynyt.
Nykyisen työtehtävänsä jälkeen Simayijiang odottaa opinnoissaan maisterivaiheeseen pääsyä ja sitä, että voi suuntautua terävämmin juuri omiin kiinnostuksen kohteisiinsa.
– Yhteiskunnan muutoksia kuitenkin ajetaan yliopistoista käsin, ja yliopistoympäristössä pitäisi tapahtua pieniä vallankumouksia.
Voimauttava punk!
Ensimmäistä kertaa elämässään Passulla on nyt myös harrastus. Hän soittaa bassoa Poni-bändissä, joka kuuluu feministisen levy-yhtiö Minna Recordsin talliin.
Soittamisen kautta Passu pääsee tyystin uudenlaiseen mielenmaisemaan.
– Siihen ei liity taistelua tai sortoa, vaan yhdessä oloa, musiikin iloa ja uuden oppimista.
Passun bändikuvaus tuo väistämättä mieleen Yle Areenan tv-sarjan We Are Lady Parts (areena.yle.fi), jossa neljä Lontoossa asuvaa musliminaista perustaa asenteellisen bändin.
– On niin freesiä, kun islam yhdistetään punkmusiikkiin! Passu hehkuttaa ja suosittelee sarjaa.
Perhe on Simayijiangille kaikki kaikessa. Omat vanhemmat ja neljä pikkusisarusta ovat tuki, turva ja yhteisö. Heidän puolestaan Passu on valmis suuriin suorituksiin.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.
PS.
Passu-dokumentin voi katsoa Refugee Film Festivalilla Helsingin Kino Korjaamossa perjantaina 15.11. klo 12 maksutta. Lue lisää oppilasnäytöksestä (korjaamokino.fi).
Lue edellinen juttu!
Suomalainen Pazilaiti Simayijiang nousi barrikadeille uiguurien oikeuksien puolesta
Kommentit (0)