Minkä nuorena oppii…

Aivokuva kertoo alkoholiriskistä

Impulsiivisuus, toiveikkuus tai sen puute, elämyshakuisuus, huolellisuus, perhetausta – mm. nämä ominaisuudet sisältyvät 40 tekijän listaan, jonka perusteella tutkijat pystyivät ennustamaan 70 prosentin osumatarkkuudella, alkaako14-vuotias nuori parin vuoden sisällä käyttää alkoholia humalahakuisesti vai ei.

Erityisen selkeästi tulevia juomatapoja enteilee se, onko nuori 14 ikävuoteen mennessä ehtinyt ottaa ensimmäisen ryyppynsä.

IMAGEN-tutkimushankkeeseen osallistui 2 400 eurooppalaisnuorta. Psykologisten ominaisuuksien ja elämänvaiheiden selvittämisen lisäksi osallistujille tehtiin aivojen magneettikuvaus heidän pelatessaan tietokonepelejä ja katsellessaan testikuvia. Kuvaukset osoittivat, että riskinuoret erottuivat ikätovereistaan myös harmaan aivoaineen jakaumien suhteen.

Varhainen puuttuminen on avainkäsite myös alkoholismin torjunnassa. Nuorena aloitetun alkoholinkäytön tiedetään liittyvän vahvasti aikuisiän alkoholiriippuvuuteen.

Tutkijoiden mukaan jokainen yhden vuoden lykkäys alkoholinkäytön aloittamisiässä laskee myöhemmän alkoholismin riskiä kymmenellä prosentilla. Alkoholismin hoito sairauden jo puhjettua on sitäkin hankalampaa.

Tutkijat eivät väitä runsaan alkoholinkäytön olevan väistämätön seuraus magneettikuvaksissa havaituista ”kytkennöistä”. Kuvauksista voidaan kuitenkin saada tietoa, joka auttaa kohdentamaan ennalta ehkäisevät toimet entistä tarkemmin ja entistä aikaisemmin juuri alkoholismin riskiryhmiin.

>Robert Whelan ym.: Neuropsychosocial profiles of current and future adolescent alcohol misusers. Nature, online-julkaisu 2. heinäkuuta 2014.

Söpöt kasvot eivät kartuta apukassaa

Nuoruudesta, kauneudesta ja vastakkaisesta sukupuolesta voi olla paljon hyötyä silloin, kun on pakko turvautua tuntemattomien apuun. Kauneuden tenho kuitenkin katoaa, kun avun tarpeessa ovat luonnonkatastrofien tai köyhyyden koettelemat lapset, kertoo Kanadassa Albertan yliopistossa tehty tutkimus. Tieto voi olla arvokas lahjoitusvaroin toimintansa rahoittaville kansainvälisille avustusjärjestöille.

Koehenkilöt ohjattiin tutkimusta varten laadituille avustusjärjestöjen keräyssivuja muistuttaville nettisivuille. Tämän jälkeen tutkijat muuttivat asteittain sivuilla esiintyvien lasten kasvokuvien viehättävyyttä ja hädänalaisuuden vaikutelmaa. Muutosten välillä koehenkilöiltä kysyttiin, kuinka valmiita he kulloinkin olivat hellittämään kukkaronsa nyörejä.

Kauniiden lasten uskotaan selviytyvän vähemmän kauniita lapsia todennäköisemmin ilman apuakin.

Kun hätä näytti olevan suuri, lapsen kasvojen viehättävyys ei vaikuttanut avustushalukkuuteen puoleen eikä toiseen. Lievemmissä hätätilanteissa kauneus vaikutti negatiivisesti: vähemmän viehättävän ulkomuodon omaava lapsi herätti aikuisissa enemmän sympatiaa ja auttamishalua kuin viehättävä lapsi.

Tutkijat selittävät jälkimmäistä havaintoa sillä, että koehenkilöt yhdistivät kauneuden ja viehättävyyden vaistomaisesti sellaisiin selviytymistä edistäviin ominaisuuksiin kuten älykkyyteen ja suosituimmuuteen.

Kauneus siis vähensi auttamishalukkuutta ilmeisesti siksi, että kauniiden lasten uskottiin selviytyvän vähemmän kauniita lapsia todennäköisemmin ilman apuakin. Näin siitä huolimatta, että kaikki kuvatut lapset olivat liian nuoria selviytyäkseen lievemmästäkään hätätilanteesta omin avuin, olivatpa he kuinka söpöjä tai älykkäitä tahansa.

Tutkimuksen rohkaisevana viestinä tutkijat pitävät sitä, että kun hätä on suurin, lasta halutaan auttaa ulkonäköön katsomatta ja pelkästään avuntarpeen perusteella.

>Robert J. Fisher, Yu Ma: The Price of Being Beautiful: Negative Effects of Attractiveness on Empathy for Children in Need. Journal of Consumer Research, elokuu 2014.

Luisu syrjään alkaa lapsena

Monen syrjäytyneen nuoren yksinäisyys alkaa lapsuudessa, eikä peruskoulu sitä helpota. Enemmistö huono-osaisista nuorista on kärsinyt koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista, mutta jäänyt oman kokemuksensa mukaan vaille tarvitsemaansa apua.

Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-palvelut julkisti kesäkuussa kaksi huono-osaisten nuorten hyvinvointiin pureutuvaa julkaisua. Diakonissalaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä syntynyt tutkimus kertoo, keitä huono-osaiset nuoret ovat. Etsivän nuorisotyön käsikirjasta puolestaan selviää, miten heitä voidaan tehokkaasti ja kestävästi tukea.

Diakonissalaitoksen Vamos-palvelut haastatteli yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saaren kanssa 120 Vamoksen palveluja käyttävää henkilöä. Haastatellut olivat opiskelu- ja työelämän ulkopuolelle jääneitä, huono-osaisia nuoria.

Tutkimuksen mukaan nuoret kärsivät luottamusvajeesta ja tuntevat arvottomuutta. He ovat usein hyvinvointipalvelujen suurkuluttajia, mutta eivät koe saaneensa apua ongelmiinsa.

Tutkijat löysivät vahvan korrelaation nuorten psyykkisen ja fyysisen terveyden välillä; esimerkiksi suun terveyden todettiin olevan vahvasti yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin.

Ulkonäön ja painon merkitys huono-osaisten nuorten hyvinvoinnille on suuri – ja miehillä selvästi suurempi kuin naisilla. Miesten kuva itsestä on yleensäkin naisten vastaavaa rikkinäisempi sekä psyykkisellä että fyysisellä tasolla.

Etsivän nuorisotyön käsikirjasta löytyvä hyvä uutinen on, että oikeanlainen tuki voi tuottaa hyviä tuloksia nopeastikin.

>Olli Alanen ja Aapo Kotkavuori: Välittämisen ammattilaiset – Vamoksen käsikirja etsivään nuorisotyöhön. Helsingin Diakonissalaitos 2014.

Olli Alanen, Sakari Kainulainen, Juho Saari: Vamos tekee vaikutuksen.Vamos-nuorten hyvinvointikokemukset ja tulevaisuuden odotukset. HDL raportti 1/2014.

Molemmat julkaisut voi ladata os. www.hdl.fi.