Miksei valinnanvapaus koske lapsia?
Hanna Heinonen LSKL toiminnan johtaja
Syksyn saapuessa muistelen mieluusti monia upeita kohtaamisia kesältä. Yksi mieleenpainuvimmista oli Porissa tapahtunut Satanuorten tapaaminen. Heillä kaikilla on kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta ja heitä yhdistää halu kehittää lastensuojelua.
Erityisen pysähdyttävää oli kuulla näiden nuorten kokemuksia yksinäisyydestä. Heille se tarkoitti suppeita sosiaalisia verkostoja ja puuttuvaa läheistä aikuista.
Mitä omalla kohdallasi tarkoittaisi se, ettei olisi ketään, kenelle soittaa?
Me aikuiset voimme tehdä monenlaisia valintoja. Voimme päättää, millaisen koulutuspolun itsellemme rakennamme, mitä teemme unelmien työpaikan saamiseksi, elämmekö parisuhteessa, miten painotamme työtä suhteessa muuhun elämään, mihin käytämme vapaa-aikamme, saammeko virtaa ja mielihyvää liikunnasta tai muista terveyttä edistävistä asioista. Voimme valita itse paheemmekin.
Lapsi ei voi valita.
Hän ei valitse palveluja, joita käyttää. Hän ei valitse lapsiperheköyhyyttä. Hän ei valitse sitä, että vanhempien alkoholin käyttö värittää perheen arkea. Vanhempien erokin tulee hänelle usein yllätyksenä.
Lapsi ei valitse myöskään lastensuojelun asiakkuutta – puhumattakaan siitä, että hän jättäisi tutun kotimaan taakseen poliittisesti epävakaissa olosuhteissa.
On kohtuutonta, että lapsi joutuu kantamaan vanhempiensa tai yhteiskunnan valintojen aiheuttamaa stigmaa.
Ihmisyyteen kuuluu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Huomata se, kuka tarvitsee kannattelua ja tukea toisia enemmän. Huomata juuri ne lapset, joiden mahdollisuuksien tasa-arvoa meidän aikuisten on lisättävä.
Alkoholilainsäädännön uudistamiseen liittyy lapsen näkökulmasta monia uhkia.
Jokainen aikuinen harkitsee ja valitsee oman alkoholin käyttötapansa. Onkin kummallista, miten helppoa on sivuuttaa alkoholiin liittyvää faktatietoa. Vielä kummallisempaa on, että lasten, nuorten ja aikuisten kasvutarinat alkoholin varjostamasta perheidyllistä eivät tavoita päättäjiä.
Vanhempien liika alkoholin käyttö jättää pitkän varjon lapselle. Ani Kellomäki kuvaa tätä hyvin kirjassaan Kosteusvaurioita. Pelko jää lapselle ikään kuin tehdasasetukseksi. Hän pelkää vanhempiensa käytöstä, väkivaltaa, kuolemaa. Myöhemmin ylipäätään humalaisia, vihaisia ihmisiä ja kaikenlaista. Ehkäpä lapsen yli- tai alisuorittaminenkin juontavat juurensa vanhempien alkoholin käyttöön?
Lapsuudenkokemusten seuraukset ovat pitkäikäisiä. Juuri siksi on ymmärrettävä, millaisia vaikutuksia valitulla alkoholipolitiikalla on lapsiimme.
PS.
Perhevapaauudistuksen aika on nyt. Toivottavasti myös hallitus huomaa sen. Uudistuksen lähtökohtana tulee olla perheiden monenlaiset tarpeet.
On nykyaikaa lisätä isien mahdollisuuksia käyttää perhevapaita. Minua ihmetyttää, miksei osa-aikatyön käyttömahdollisuuksia pystytä lisäämään kiireisessä lapsiperhearjessa. Muutaman vuoden takaisen työolotutkimuksen perusteella kahden aikuisen lapsiperheissä naisista vain 14 prosenttia ja miehistä kolme prosenttia teki osa-aikatyötä.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja.
