Matematiikkaa kaikille
Lapsi laskee luonnostaan
Jos lapsi on kiinnostunut havainnoimaan määriä ja niiden suhteita ympäristössään, hän menestyy luultavasti hyvin myös koulumatematiikassa. Hyvää matikan numeroa enteilevät sellaiset huomiot kuin ”nyt on kolmasosa matkasta ajettu” ja ”minulla on kaksi kertaa enemmän kakkua kuin sinulla”.
Monilla peruskoululaisilla on vaikeuksia ymmärtää rationaalilukuja eli murto- ja desimaalilukuja, eivätkä niitä hallitse kaikki korkeakouluopiskelijatkaan. Jake McMullen esittelee väitöksessä uuden tekijän, joka selittää näiden lukujen oppimiseen liittyviä valmiuksia.
Matematiikan oppimista on ollut tapana tutkia panemalla oppilaat ratkomaan matemaattisia tehtäviä. McMullenin ja Turun yliopiston tutkimusryhmän tutkimukset osoittavat, että olennaista tutkittavaa löytyy siitäkin, millainen rooli matemaattisella hahmotuksella on lasten matikantuntien ulkopuolisessa elämässä.
Aiemmissa Turun yliopiston tutkimuksissa on löydetty eroja sen suhteen, miten kouluikää nuoremmat lapset kiinnittävät puuhissaan huomiota lukumääriin, ja asian on useissa tutkimuksissa todettu liittyvän matemaattisten taitojen varhaiseen kehitykseen.
McMullenin tutkimus kertoo, että määrällisiin suhteisiin ei-matemaattisissa tehtävissä runsaasti huomiota kiinnittävä alakoululainen ymmärtää vanhempana rationaaliluvut muita lapsia paremmin. Spontaani määrällisten suhteiden havainnointi 3.–5.-luokalla selitti myöhempää rationaalilukujen oppimista.
Kun oppilas kiinnittää huomiotaan määriin ja niiden suhteisiin ”luonnostaan”, hänen matematiikan harrastuksensa laajenee kauas kouluajan ulkopuolelle. On luonnollista, että näin suuntauneen lapsen lukukäsite on harjaantumisen jäljiltä kehittyneempi kuin niillä, joiden huomiot eivät painotu yhtä paljon ilmiöiden määrällisiin suhteisiin.
>Jake McMullen: Spontaneous Focusing on Quantitative Relations and the Development of Rational Number Conceptual Knowledge. Turun yliopisto 2014.
Äidin diabetes vaikuttaa lapseen
Äidin sokeritaudin tiedetään voivan aiheutua monenlaisia terveysongelmia syntyvälle vauvalle. Terveyshaitoista yleisimpiä ovat vauvan verenkiertoon ja keuhkojen toimintaan liittyvät häiriöt.
Lääketieteen lisensiaatti Anna Koskisen väitöstutkimus valaisee ongelmien aiemmin tuntemattomia syntymekanismeja. Väitös on kokeellista perustutkimusta, joka pyrkii luomaan pohjaa soveltavalle, hoitomuotoja etsivälle tutkimukselle.
Kysyntää hoidoille riittää, sillä diabeetikkoäitien määrä kasvaa. Sairaus muodostaa siis kasvavan riskin vastasyntyneiden ja vanhempienkin lasten terveydelle.
Tutkimus osoittaa äidin diabeteksen muuttavan vastasyntyneen lapsen napanuoran geenien toimintaa. Diabeteksen vaikutus näkyi napanuoran geeniaktivaatiossa, ja erityisesti napanuoran verisuonten kehitystä säätelevissä geeneissä. Koskinen päättelee, että samanlaisia geenien ilmentymismuutoksia voi esiintyä vastasyntyneen muissakin kudoksissa.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa kerättiin tyypin 1 diabetesta sairastavien äitien synnytyksissä lasten napanuorakudosnäytteitä. Verrokkeina oli joukko diabetesta sairastamattomia äitejä vauvoineen.
Toisessa tutkimusosiossa selvitettiin keuhkomuutosten mekanismeja eläinmallilla. Emon diabetes näytti kiihdyttävän sikiön keuhkojen kehitystä siten, että syntymän jälkeen rakenteet olivat osin edellä normaaliaikataulua ja solujen jakautuminen ja solukuolema olivat kiihtyneet.
Syntymän jälkeinen lisähapen anto vaurioitti diabeetikkoemojen poikasten keuhkoja selvästi. Tulokset viittaavat siihen, että vastasyntyneen lapsen tehohoidossa keuhkojen kehittyminen voi häiriintyä runsaan hapetuksen vaikutuksesta.
>Anna Koskinen: The effects of maternal hyperglycemia on human umbilical vascular gene expression and neonatal rat lung development. Turun yliopisto 2014.
Äitiys voi olla riski työuralle
Taloudellinen vakaus on tärkeä tekijä vanhemmaksi haluaville naisille ja miehille, mutta vakituista työsuhdetta ei välttämättä haluta jäädä odottelemaan. Lasten hankintaan ollaan valmiita, kunhan perheen talous on muuten riittävän vakaalla pohjalla. Naiset, joiden odotetaan hoitavan lasta pitkään kotona, haluavat lapsentekoa suunnitellessaan turvata tulevat työllistymismahdollisuutensa edes seuraavaan määräaikaiseen työsuhteeseen.
Korkeasti koulutettujen naisten työurille äitiys näyttäytyy riskinä.
Puolison usein vakaampi työura tuo perhetukien ohella naisille taloudellista vakautta. Naisten – erityisesti korkeasti koulutettujen – omille työurille äitiys näyttäytyy kuitenkin riskinä. Omistautumista vaativa määräaikainenkin työ ja intensiivisen äitiyden ihanne ovat vaikeasti sovitettavissa yhteen, mikä saattaa lykätä lapsenhankintaa, sanoo Johanna Närvi väitöstutkimuksessaan.
Lapsen synnyttyä äitien isiä epävakaammat työurat ovat omiaan vahvistamaan vanhempien sukupuolistunutta työnjakoa. Pikkulapsiperheissä yleinen tilanne, jossa perhevapaalla olevalla äidillä ei ole työsuhdetta johon palata, hankaloittaa lapsen isän jäämistä perhevapaalle ja korostaa isän pääasiallista elatusvastuuta.
Osa äideistä halusikin hoitaa pientä lasta kokopäiväisesti kotona, eivätkä kaikki isät halunneet keskeyttää työntekoa pitemmäksi kuin lyhyen isyysvapaan ajaksi. Äidin epävarma työtilanne vahvisti kuitenkin vanhempien sukupuolistunutta työnjakoa myös niissä perheissä, joissa vanhemmat pyrkivät jakamaan vanhemmuutta tasaisesti.
Nykyinen työelämä edellyttää perhepolitiikkaa, joka vastaa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien vanhempien tarpeisiin. Perheellistymistä, naisten työuria ja lastenhoidon tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken voitaisiin Närvin mukaan tukea karsimalla määräaikaisia työsuhteita tai parantamalla ainakin niiden ehtoja.
>Johanna Närvi: Määräaikainen työ, vakituinen vanhemmuus. Sukupuolistuneet työurat, perheellistyminen ja vanhempien hoivaratkaisut. Tampereen yliopisto 2014.
