Mahdollisuus muutokseen

Taas on käynnistymässä yksi muutosten vuosi, joka on täynnä työtä mutta myös mahdollisuuksia. Se näyttää osaltaan suuntaa sille, minne meistä kukin – ja erityisesti minne pian 100-vuotias Suomi – on kulkemassa. Minua kiinnostaa tietysti se, miten päättäjät huomioivat lasten ja perheiden arjen sekä siihen liittyvät tarpeet.

Perheiden näkökulmasta merkittävä muutos on elokuussa voimaan tuleva laki varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta 20 tuntiin viikossa silloin, kun vanhemmat eivät ole töissä tai opiskele pääsääntöisesti. Tähän astihan on uskottu, että vanhemmat ovat osanneet tehdä lapsensa kannalta parhaan ratkaisun.

Kunpa kunnat käyttäisivät mahdollisuutensa, eivätkä rajoittaisi varhaiskasvatusta, sillä pahimmillaan sellainen toiminta voi eriarvoistaa lasten ja perheiden arkea.

Alkanut vuosi on myös mitä kriittisintä aikaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen näkökulmasta. Sosiaalihuolto on jäänyt uudistuksessa paljon vähemmälle huomiolle kuin terveydenhuolto. Silti juuri sosiaalihuollon palvelut – esimerkiksi sosiaalityö, kotipalvelu, perhetyö, kasvatus- ja perheneuvonta, päihde- ja mielenterveystyö tai valvotut tapaamiset – ovat juuri niitä palveluita, joihin meistä jokainen voi joutua turvautumaan ennakoimattomissa tai muuten kuormittavissa elämäntilanteissa.

Olisikin tärkeää tunnustaa sosiaalihuollon laaja-alaisuus ja keskustella siitä, mitä tulee ottaa huomioon, kun näin iso palvelukokonaisuus siirtyy itsehallintoalueille.

Lasten ja perheiden näkökulmasta tärkeintä on se, että palveluista muodostuu toiminnallinen kokonaisuus. Palvelut tulee myös saavuttaa yhdenvertaisesti koko maassa huolimatta siitä, miten niiden rahoitus, muoto tai sisältö määrittyy.

Sote-uudistuksessa keskeistä on järjestämispäätös. Siihen kiinnittyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon julkinen palvelulupaus, joka määrittelee, mihin julkisesti rahoitettuihin palveluihin lapsiperheet ovat oikeutettuja.

Järjestöjen arvokasta työtä pitää hyödyntää entistä paremmin. Keskeisin osa suomalaisesta kansalaistoiminnasta tehdään juuri järjestöissä. Ne ovat myös tärkeitä palvelujen tuottajia, jotka tuovat muutoksissa kuuluviin kansalaisten äänen ja tarjoavat heille asteittain vahvistuvaa tukea.

Täytyy antaa tunnustusta myös järjestöjen kyvylle vastata nopeasti muuttuviin yhteiskunnallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi yksin maahan tulleiden lasten asema olisi erittäin paljon heikompi ilman aktiivisten järjestöjen ennakoivaa ja reagoivaa työtä.

Meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua.

Toivonkin törmääväni tänä vuonna monenlaisiin arjen tarinoihin, tapoihin toimia toisin, erilaisiin valintoihin, onnistumisiin – ja kompasteluihin. Vain niiden avulla muutos onnistuu.

Ainakin minua ne auttavat tekemään kaiken mahdollisen sen eteen, että lasten ja perheiden asiat kiinnostavat enemmän poliitikkoja. Se on muutoksen avain.

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja