Lastensuojelun kiireet jatkuvat
Lastensuojelun muutosvauhti on ollut suuri 2000-luvun alkuvuosikymmeninä, syynä alati kasvavat asiakasmäärät.
Reippainta muutosvauhti on ollut lastensuojelussa, syynä alati kasvavat asiakasmäärät. Huostaanotot tulevat veronmaksajille uskomattoman kalliiksi, ja julkisessa keskustelussa niitä pidetään merkkeinä järjestelmän epäonnistumisesta. Ehkäisevään työhön onkin ladattu paljon odotuksia.
Karu muistutus huostaanottojen välttämättömyydestä saatiin äitienpäivänä vuonna 2013, kun isälleen lastensuojelun sijaishuollosta kotiutettu tyttö murhattiin. Tämän jälkeen lastensuojelua on Pekkarisen mukaan kehitetty entistäkin pontevammin.
Kaikesta vaivannäöstä huolimatta asiakasmäärät on saatu tasaantumaan vain vaivoin. 16–17-vuotiaiden ryhmässä huostaanottojen määrä kasvaa edelleen.
Selitysten luettelo on pitkä: peruspalvelut ovat rapautuneet ja psykososiaaliset palvelut hajaantuneet. Eriarvoisuus on kasvanut, lapsiperheiden pahoinvointi, psyykkiset ongelmat ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet. Myös lainsäädännön ja tilastoinnin muutoksilla voi olla osuutensa asiaan.
Koulukotien pitäisi jakaa osaamistaan ulospäin.
Koulukodit ovat palvelleet suomalaista lastensuojelujärjestelmää jo yli sadan vuoden ajan. Toiminnassa on edelleen viisi valtion alaista ja kaksi yksityistä koulukotia.
Koulukotien merkitys ei ole ainakaan vähenemään päin. Pekkarisen mielestä niiden olisi kuitenkin jatkossa profiloiduttava nykyistä selvemmin erityisen vaativan hoidon ja erityisopetuksen osaamisen keskuksiksi, jotka jakavat osaamistaan myös ulospäin.
Tämä edellyttää riittävää rahoitusta, jatkuvaa toiminnan kehittämistä ja avoimutta. Avoimuus auttaa myös hälventämään ennakkoluuloja ja pääsemään eroon historian painolastista.
>Elina Pekkarinen: Koulukoti muutoksessa. Selvitys koulukotien asemasta ja tehtävästä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 110. Selvitys löytyy Nuorisotutkimusseuran kotisivuilta.
