Miksi lastensuojelun avohuollon nykytilannetta oli tarpeen selvittää Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Laura Nila?   

Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on avohuollon asiakkaita, vaikka lastensuojelusta puhuttaessa keskiössä on usein lastensuojelun sijaishuolto. Halusimme selvittää, miten ammattilaiset näkevät lastensuojelun avohuollon: Millaista työskentely on? Minkälaisia asiakkaiden tarpeet ovat? Minkälaisia kehittämisen ja tulevaisuuden näkymiä työssä on?    

Mikä on avohuollon nykytila?   

Tilanne vaihtelee alueittain.  

Ammattilaiset olivat selkeästi samaa mieltä siitä, että tällä hetkellä talous ohjaa vahvasti avohuollon työskentelyä. Kyse on siitä, kuinka kauan perhe saa jotakin palvelua, joutuuko lapsi tai perhe jonottamaan sitä tai saako perheellä olla samanaikaisesti useampia palveluja.   

Talouden reunaehdot vaikuttavat vahvasti siihen, toteutuvatko palvelut oikea-aikaisesti ja ovatko ne riittävän intensiivisiä tarpeeseen nähden. Näistä riippuu, onko avohuollon työ vaikuttavaa ja ehkäiseekö se sijaishuollon tarvetta. Joillakin hyvinvointialueilla palveluiden tarjontaa on supistettu. Se asettaa lapset ja perheet alueellisesti eri asemaan.   

Kiinnitimme huomiota myös siihen, että lastensuojelu paikkaa muun palvelujärjestelmän puutteita, esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalvelujen osalta.   

Myös neuropsykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen puute mainittiin. Positiivisiakin näkymiä on. Esimerkiksi Englannissa kehitetty systeeminen toimintamalli, jossa panostetaan asiakassuhteen rakentamiseen, on laajasti käytössä avohuollon työssä.   

Avohuollon tärkein tehtävä on tukea lapsen kasvua omassa kodissaan, jotta kodin ulkopuolisia sijoituksia voidaan välttää. Mitkä seikat ammattilaisten mielestä tukevat tätä tavoitetta?   

On kolme selkeää toimenpidettä, jotka vaikuttavat siihen, että kodin ulkopuolelle sijoittamista voidaan välttää.  

Ensinnäkin varhaisen tuen on oltava kunnossa. Perheille tulee tarjota riittävät palvelut varhaisessa vaiheessa. Palvelujen tulisi myös toteutua oikea-aikaisesti eli lapsi ja perhe tulee ohjata avohuollon asiakkuuteen, jos peruspalvelut eivät ole riittäviä. Lisäksi on huolehdittava, että palvelua voidaan jatkaa niin pitkään kuin on tarpeellista.

 Palvelutarjonnassa tulee varmistaa, että tarjotaan aina koko perheelle suunnattuja ja vanhemmuutta tukevia palveluita.    

Myös työntekijöiden osaamisesta ja palveluiden laadusta on huolehdittava. Hyvinvointialueilla on varmistettava, että lasten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on riittävä asiantuntemus jo peruspalveluista lähtien esimerkiksi neuropsykiatrisista erityistarpeista.    

Nuoret haluavat päästä osaksi oman elämänsä suunnitelmia, esimerkiksi vaikuttamaan siihen, minkälaisia palveluja järjestetään.

Kyselyyn vastanneista avohuollon työntekijöistä 82 prosenttia kokee työssään arvoristiriitaa. Miksi?   

Avohuollossa työskentelevät kertoivat arvoikseen esimerkiksi lapsen edun ja lapsilähtöisyyden. Resurssipula haastaa näiden toteutumista. Ammattilaiset eivät ehdi riittävästi työskennellä lasten ja perheiden kanssa tai tarjota heille oikea-aikaisesti ja pitkäjänteisesti tarvittavia palveluita. Osa työntekijöistä kokee, että oma osaaminen tai moniammatillinen työskentely ei ole sellaisella tasolla, että se mahdollistaa riittävän tuen tarjoamisen perheille.

Halusitte mukaan myös avohuollon asiakasnuorten kokemuksia. Millaisia kehittämisehdotuksia heillä oli?   

Nuorilla oli hyvin konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. He toivoivat yhteydenpitoa omalta sosiaalityöntekijältä, joka voisi joskus kysyä kuulumisia ihan muuten vain. Muutenkin työntekijöiltä toivottiin enemmän aikaa kohtaamiseen.

Nuoret haluavat myös päästä osaksi oman elämänsä suunnitelmia, esimerkiksi vaikuttamaan siihen, minkälaisia palveluja järjestetään. Työntekijöiden toivotaan käyttävän selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Nuoret toivovat myös enemmän vertaisuuteen liittyvää toimintaa ja mahdollisuutta toimia kokemusasiantuntijana palveluita kehitettäessä.  

Avohuollon vaikuttavuus edellyttää vahvaa perustaa, jossa työntekijöillä on aikaa, osaamista ja tukea kohdata lapsia ja vanhempia aidosti, sanoo erityisasiantuntija Laura Nila Lastensuojelun Keskusliitosta.

 Millaisia ovat selvityksen toimenpide-ehdotukset ja suositukset?    

Lastensuojelun avohuollon vaikuttavuus ei synny pelkästään hyvistä menetelmistä tai yksittäisistä palveluista. Se rakentuu vahvalle perustalle, jossa työntekijöillä on aikaa, osaamista ja tukea kohdata lapsia ja vanhempia aidosti. Asiakasmäärien on oltava realistisia ja mitoituksen mukaisia. Näin syntyy mahdollisuus rakentaa luottamusta, tunnistaa huolia ajoissa ja tarjota tukea ennen kuin tilanne kriisiytyy. Myös ammattilaiset toivovat, että lasten ja perheiden tukeminen ei rajoittuisi vain lyhyisiin interventioihin juuri kriisin hetkellä. Tuen pitäisi kulkea perheen rinnalla myös silloin, kun arki alkaa taas sujua.   

Työntekijöiden osaamisen ja jaksamisen tukeminen on yhtä tärkeää kuin perheiden tukeminen. Säännöllinen koulutus ja työnohjaus tarjoavat mahdollisuuden kehittää ammattitaitoa, jakaa kokemuksia ja käsitellä työn kuormitusta.   

Avohuollon tilanne on juuri nyt monin paikoin vaikea, mutta se ei ole toivoton. Tarvitaan näkyvyyttä ja rohkeaa ja avointa puhetta siitä, mitä lastensuojelun kentällä tapahtuu. Vain silloin voidaan rakentaa lastensuojelua, joka todella suojelee. Yksi ammattilaisten keskeinen toive on, että avohuollon työ tulisi näkyvämmäksi ja siitä puhuttaisiin yhteiskunnassa ja mediassa monipuolisesti. Tutkimuksen lisääminen ja tilastoinnin kehittäminen voisivat auttaa avaamaan työn sisältöä ja vaikuttavuutta entistä selkeämmin. Kun avohuollon arki tehdään näkyväksi, se saa ansaitsemansa arvostuksen ja ymmärryksen.    

Kyseessä on myös arvovalinta. Meidän tulee yhteiskunnassa päättää, että pidämme lapsista ja perheistä huolta ja teemme tekoja sen eteen. Lapsen etu ei toteudu, jos apu tulee liian myöhään tai kohdistuu liian kapeasti.   

”Mitä kuuluu, lastensuojelun avohuolto?” Selvitys hyvinvointialueiden lastensuojelun avohuollon nykytilasta ammattilaisten näkökulmasta. Laura Nila ja Tiina Lehto-Lundén. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 1/2026.