Lastensuojeluilmoitus omista sisaruksista

– Meillä oli kotona aika kamalaa jo silloin, kun itse olin lapsi. Vanhemmat saattoivat lähteä johonkin ja jättää meidät keskenämme viikoksi. Hoidimme lapset, ei ollut ruokaa, ja talo oli ihan kauhea. Oli sellaista todella pahaa laiminlyöntiä, muistelee Emilia lapsuuttaan.

Tilanteeseen ei koskaan puututtu. Perheen vanhemmat uskottelivat lapsille, että sosiaaliviranomaisia pitää pelätä. Kenellekään ulkopuoliselle ei saanut kertoa perheen asioita. Lapset eivät osanneet kyseenalaistaa vanhempiensa väitteitä, eivätkä näin ollen uskaltaneet puhua tai pyytää apua.

– Kerran meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus, mutta olin silloin jo vähän vanhempi. Lisäksi äidin ystävä tarjoutui joskus ottamaan minut luokseen asumaan. Kyllä tällaisia oli, mutta niistä ei koskaan seurannut mitään, kertoo Emilia, joka muutti pois kotoa 15-vuotiaana.

Tuntui vaikealta tehdä lastensuojeluilmoitus omista sisaruksista

Johanna samaistuu siskonsa kertomaan. Hän tajusi muutoksen vasta, kun vanhemmat sisarukset olivat muuttaneet pois kotoa ja antaneet nuoremmilleen uudenlaista näkökulmaa.

– Jossain vaiheessa vanhemmat alkoivat miettiä sijaisperheenä toimimista. Eli meidän ei ainoastaan pitänyt olla kertomatta asioita, vaan jouduttiin valehtelemaan sosiaaliviranomaisille, millaista meidän perheessä on, muistelee Johanna.

– Me ei koskaan haukuttu vanhempia. Tietysti kuunneltiin, jos nuoremmilla tytöillä oli jotain, ja kerrottiin omia tarinoita. Laajennettiin tyttöjen maailmankuvaa, jotta he tajuaisivat, ettei kaikki ole ihan ok, lisää Emilia.

Hän kertoo tarkkailleensa vanhempiaan ja koettaneensa pitää huolta, että nämä käyttäytyivät kunnolla. Hän varmisti, etteivät vanhemmat ole väkivaltaisia nuorempia sisaruksia kohtaan tai elä asumiskelvottomissa asunnoissa.

Kaikki sisarukset ilmoituksen kannalla

Vanhempien ryhtyessä sijaisperheeksi ja muutettua isompaan kaupunkiin asumistilanne parani huomattavasti.

– Pitkään kaikki oli kunnossa. Sosiaalityöntekijät tietysti tarkkailivat, kun vanhemmat ottivat sijaislapsia. Jossain vaiheessa tilanne kuitenkin taas paheni ja meni yli, summaa Emilia.

– Tuntui vaikealta tehdä lastensuojeluilmoitus omista sisaruksista. Kun väkivaltainen käytös ei loppunut, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Väkivaltaa en siedä. Varoitin vanhempia monta kertaa.

Kun vanhempien väkivaltainen käytös ei loppunut, ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Kun Emilia viimein teki siskoistaan lastensuojeluilmoituksen, perhe oli lomamatkalla ulkomailla.

– Tytöt soittelivat matkalta paniikkipuheluita vanhempien heiteltyä tavaroita ja uhattua polttaa tyttöjen omaisuuden. Olin aivan hädissäni, että mitä nyt teen.

Emilia soitti vanhemmilleen saadakseen väkivallan loppumaan. Nopeasti kävi ilmi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä lastensuojeluilmoitus. Ennen ilmoituksen tekemistä Emilia varmisti siskoiltaan, mitä nämä haluavat. Kaikki olivat ilmoituksen kannalla.

– Ajattelin, että vanhemmat pelästyisivät lastensuojeluilmoitusta. En aluksi edes sanonut mistään väkivallasta mitään. Luulin tilanteen rauhoittuvan, mutta se kääntyikin vain pahemmaksi.

Kun siskot saivat Emiliaan uudelleen yhteyden ja kertoivat tilanteen muuttuneen vakavammaksi, tämä teki heti uuden lastensuojeluilmoituksen. Hän haki siskonsa pois vanhemmiltaan näiden saavuttua lomamatkalta Suomeen.

– Pari viikkoa mietittiin, mitä oikein tehdään. Tytöt eivät halunneet tai uskaltaneet mennä enää kotiin. He halusivat mennä laitokseen asumaan, toteaa Emilia.

– Vanhemmat yrittivät monta kertaa lahjoa meitä tulemaan kotiin ja lupasivat käyttäytyä paremmin. Ei menty, mutta myöhemmin jouduttiin palaamaan. Kaikki meni ainoastaan huonommaksi, kertoo Johanna.

Lastensuojeluilmoitus pelotti

Johanna sisaruksineen koki lastensuojeluilmoituksen aluksi pelottavana. He halusivat laitokseen, mutta eivät vanhemmilleen ongelmia. Perheen isä oli muun muassa uskotellut lapsille, että lastensuojeluilmoituksen myötä hän voisi joutua vankilaan.

– Ei oikein tiedetty, paljonko voidaan puhua. Haluttiin pysyä laitoksessa, muttei aiheuttaa vahinkoa vanhemmille. Kotona oleminen oli kuitenkin niin kamalaa, että mikä tahansa muu olisi parempi, harmittelee Johanna.

Sisarukset pääsivät aluksi väliaikaiseen sijoitukseen. Tavallisesti väliaikaisessa sijoituksessa ollaan kolmisen kuukautta, minkä jälkeen etsitään jatkopaikka. Tytöt viettivät väliaikaisessa sijoituksessa lopulta puoli vuotta ja sen jälkeen kaikesta vastustuksesta huolimatta heidät kotiutettiin.

– Tilanne oli hankala, kun oltiin sana sanaa vastaan. Sosiaalityöntekijät uskoivat vanhempia, ja tyttöjen toive päästä laitokseen nähtiin kapinana. Sekin varmasti vaikutti, kun vanhemmilla oli myös niitä sijoituslapsia, pohtii Emilia.

Ennakkoluuloja lastensuojelua kohtaan

Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja lastensuojelusta. Niihin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, valtiotieteiden maisteri Maija-Leena Peura törmää lähes päivittäin.

– Yritän aina antaa lastensuojelusta avointa kuvaa, jotta ihmiset eivät niin paljon pelkäisi sitä. Ilmoitus pitäisi tehdä paljon ennen kuin joku on henkihieverissä.

Peura haluaa muistuttaa, että lastensuojelu on suurimmaksi osaksi kaikkea muuta kuin lasten huostaanottoa. Se on palvelu, joka tarjoaa asiakkailleen apua monipuolisesti erilaisissa tilanteissa.

– Paljon se on sitä, että tuetaan perheitä, jotta nämä pärjäävät kotona. Suurin osa asiakkaistani ovat jossain vaiheessa sitä mieltä, että on hyvä, että heidän tilanteeseen on puututtu.

Lastensuojelun kautta voidaan järjestää esimerkiksi perhetyötä, lastenhoitopalveluja tai keskusteluapua. Aiemmin sen asiakkaat saivat tukea myös lasten harrastuksiin tai lukiokirjoihin, mutta näihin ei enää tarvita lastensuojelun asiakkuutta, vaan ne hoituvat toimeentulotuen kautta.

Peura työskentelee huostaanotettujen lasten ja nuorten kanssa, joista suurin osa on sijoitettu laitoksiin, mutta joitakuita myös ammatillisiin perhekoteihin. Asiakkuuksia Peuralla on useampi kymmen ympäri Suomea.

– Osa huostaanotetuista lapsista ja nuorista kotiutuu vanhemmilleen ennen kuin täyttää 18 vuotta. Osa itsenäistyy suoraan laitoksesta omaan asuntoon. Huostaanoton purkaminen ja perheiden yhdistäminen ovat aina lastensuojelun ensisijainen tavoite, muistuttaa Maija-Leena Peura.

18-vuotiaana nuoret ovat oikeutettuja jälkihuollon palveluihin, mutta se on vapaaehtoista. Kaikki eivät halua ottaa etuutta vastaan, vaikka sellaisia voivat olla muun muassa edullinen asunto, sosiaaliohjaajan tuki itsenäistymisen ongelmiin sekä opintolainaosuuden korvautuminen toimeentulotuella.

Jälkihuollosta saa paljon apua

Jälkihuollon asiakkuus esimerkiksi Helsingissä tarkoittaa sitä, että saa suurella todennäköisyydellä jälkihuollon tukiasunnon eli oman edullisen vuokrayksiön. Lisäksi nuori saa sosiaaliohjaajan. Tälle voi soittaa, kun kodissa ilmenee ongelmia, tarvitsee apua tukihakemuksen täyttämiseen tai ohjeita pyykinpesuun.

Myös Johanna on jälkihuollon tyytyväinen asiakas.

– Saan jälkihuollosta tosi paljon apua, sellaista, mitä vanhempien kuuluisi antaa. Voin soittaa ohjaajalleni, jos en vaikka osaa tehdä jotain. Hän neuvoo tukiasioissa ja tällaisissa, kertoo Johanna iloisena.

– Siellä huolehditaan harrastuksista ja siitä, että Johannalla on jotain tekemistä, ja ettei hän syrjäydy. Johannalla on asunto ja hän sai apua sen kalustamisessa sekä itsenäistymisessä. Minulta tuollainen tuki puuttui kokonaan, lisää Emilia.

Hän tietää, etteivät vanhemmat olisi ikinä voineet tarjota Johannalle tätä kaikkea.

Laitos voi olla turvallinen

Perheen nuoremmat sisarukset on sijoitettu laitokseen. Heistä vanhempi on pääsemässä Johannan tavoin asumisharjoitteluun ja sitä kautta jälkihuollon asiakkaaksi. Emilia on lopulta tyytyväinen, että teki lastensuojeluilmoituksen.

– Aiemmin ajattelin, että tytöt saavat kodin, missä kaikki toimii: On ruokaa ja ehjiä, puhtaita vaatteita. He saavat koulukirjat ilman, että se vaatii tappelua ja kauheaa vääntöä. Tytöt saa paljon erilaista tukea lastensuojelulta. Heidän eteensä tehdään paljon asioita, joita omat vanhemmat eivät olisi ikinä hoitaneet.

Tämä ei olisi voinut mennä paremmin.

Nyt Emilian siskoilla on turvallinen tila, jossa he pystyvät keskittymään kouluun. Heillä saa käydä kavereita ja heillä on yksityisyyttä. Sellaista ei ollut kotona.

– En olisi voinut kuvitella, että tämä olisi voinut mennä paremmin. Nyt kaksi vuotta ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen oloni on tosi helpottunut. Ilmoitus olisi pitänyt tehdä jo aiemmin.

Emilian ja Johannan nimet on muutettu.