Lastensuojelu valtasi Helsingin Sanomien sivut
Lastensuojeluun liittyvät asiat ovat julkisuudessa usein, ja hyvin harvoin positiivisessa valossa – tai siltä se ainakin päällisin puolin näyttää.
Oskari Savisalon mukaan ainakaan Helsingin Sanomia ei voi syyttää yksipuolisesta synkistelystä. Lehden sivuilla käydyn lastensuojelukeskustelun aiheet ovat päinvastoin monipuolistuneet, ja keskusteluihin osallistuu yhä enemmän ihmisiä yhteiskunnan eri kerroksista.
Savisalo kävi väitöstutkimustaan (ulapland.fi) varten läpi kaikkiaan 1 451 Helsingin Sanomissa julkaistua lastensuojelujuttua vuosilta 1990–2020. Lehdestä kehittyi tuli tuona aikana yhä tärkeämpi lastensuojeluasioiden käsittelyn kanava niin tavallisille kansalaisille, lastensuojelun asiakkaille kuin eri alojen asiantuntijoillekin.
Puhujan yhteiskunnallinen asema ja rooli suhteessa lastensuojeluun vaikuttavat tietenkin paljon siihen, mitä lehtijutussa sanotaan tai voidaan sanoa. Lastensuojelun asiakkaat voivat Savisalon mukaan kuvata kokemuksiaan niin avoimesti kuin itse haluavat, joko omalla nimellään tai nimimerkin takaa.
Sosiaalityöntekijöitä sitoo vaitiolovelvoite myös nimimerkkiä käytettäessä. Siksi heidän ja muiden lastensuojelun ammattilaisten puheenvuoroissa jää aina jotakin kertomatta.
Myös viranomaisten kriittiset puheenvuorot jakautuivat aseman mukaan. Mitä korkeammalla organisaation hierarkiassa puheenvuoron käyttäjä oli, sitä useammin kritiikki esitettiin omalla nimellä ja kohdistettiin lastensuojelun toimijoihin.
Mitä lähempänä puhuja oli lastensuojelun asiakasta, sitä useammin hän arvosteli nimimerkin takaa rakenteiden toimimattomuutta ja resurssien riittämättömyyttä.
Asiakkaiden rohkaistuminen julkisuuteen kertoo Savisalon mukaan lastensuojeluun liittyvän stigman hälventymisestä. Samaan suuntaan viittaa sekin, että keskustelussa tuodaan epäonnistumisten ohella entistä enemmän esiin myös suojelutehtävän onnistumisia.
Keskustelijat pääsivät yleensä yhteisymmärrykseen lapsen etuun ja lastensuojelun resursseihin liittyvissä kysymyksissä. Lapsen edun ensisijaisuutta ei kyseenalaistanut kukaan.
Parhain päin tulkiten tämä tarkoittaisi sitä, että asiasta vallitsee suuri yksimielisyys. Tilanteen voi toisaalta tulkita niinkin, että lapsen edusta on tullut itsestäänselvyys, jonka toteutumisesta ei enää tarvitse kantaa erikseen huolta.
Helsingin Sanomista on kehkeytynyt vuosien mittaan tärkeä poliittiseen päätöksentekoon kytkeytyvän lastensuojelukeskustelun foorumi. Esimerkkinä Savisalo nostaa esiin lehden sivuilla 2010-luvulla käydyt lastensuojelun sosiaalityön resurssikeskustelut, joiden hän uskoo vaikuttaneen asiakasmitoitusta muuttaneen lain syntyyn.
Savisalon väitös Keskustellaan lastensuojelusta – Tutkimus Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2020 käydystä lastensuojelun julkisesta keskustelusta tarkastettiin Lapin yliopistossa lokakuussa.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)