Hyppää sisältöön
Piirroskuva lyhythiuksisesta lapsesta, joka katsoo peiliin ja näkee itsensä pitkissä hiuksissa.

Miten toimia, kun lapsi pohtii sukupuoli-identiteettiään?

Kun lapsi tai nuori pohtii sukupuoltaan tai kertoo olevansa transihminen, tieto saattaa yllättää. Nämä ohjeet auttavat olemaan lapsen tukena.
Teksti: Anu Välilä
Kuvat: iStock

Mistä tiedän, onko lapseni transsukupuolinen?

Yksi ihminen sadasta ei koe syntymässä hänelle määriteltyä sukupuolta omakseen. Neljä ihmistä sadasta tuntee, että he eivät täysin kuulu mies- eikä naissukupuoleen tai tunne omasta sukupuolesta vaihtelee. Silti tieto oman lapsen sukupuolipohdinnoista voi yllättää ja hämmentää. Vanhempi voi tuntea myös häpeää tai surua siitä, että hän menettää tyttären tai pojan.

Moni vanhempi pohtii, onko lapsen sukupuoli-identiteetti ohimenevä vaihe. Mitä vanhempi lapsi on, sitä epätodennäköisempää tämä on. Sukupuoli-identiteetti syntyy ihmisillä yleensä kolmen vuoden iässä. Tavallisimmin sama sukupuolisamastuminen jatkuu läpi elämän. Joskus lapsen sukupuolisamastuminen voi kuitenkin muuttua lapsen kehityksen aikana.

Osa lapsista pohtii sukupuoltaan pidempään. Jotkut ihmiset varmistuvat sukupuoli-identiteetistään vasta nuoruudessa tai aikuisuudessa, koska moni uskoo sukupuolensa olevan sitä, mitä muut ihmiset hänelle sanovat.

Jos lapsi on epävarma sukupuolestaan, hänelle kannattaa antaa aikaa ja tilaa pohtia itseään, kokeilla erilaista itseilmaisua ja vähitellen varmistua sukupuoli-identiteetistään.

Translapsi perheessä – mitä teen?

Myös vanhempi saattaa tarvita aikaa asian hyväksymiseen. Ristiriitaiset ja kielteiset tunteet ovat tavallisia. Vanhempi voi olla järkyttynyt tai häntä voi huolettaa, onko hänen lapsensa erehtynyt itsensä suhteen, onko lapsella traumoja tai mielenterveysongelmia tai onko joku johtanut lasta harhaan.

Kunnioita lapsen maailmankuvaa silloinkin, kun se eroaa omista näkemyksistäsi.

Translapset ja perheenjäsenet voivat joutua kohtaamaan ennakkoluuloja. Vanhempi saattaa olla huolissaan lapsensa tulevaisuudesta ja siitä, saako hän elämässään samoja mahdollisuuksia kuin muut ihmiset tai joutuuko hän kokemaan syrjintää tai väkivaltaa. Tämä saattaa herättää suojelunhalun, mutta myös pelkoa ja avuttomuutta. Tätä kutsutaan vähemmistöstressiksi. Moni pelkää saavansa osakseen enemmän torjuntaa kuin todellisuudessa sitten tapahtuu.

Translapsi tai sukupuoltaan pohtiva lapsi tarvitsee erityistä tukea. Anna lapsen kokea, että hän on arvokas omana itsenään. Kerro lapselle vahvuuksista, joita näet hänessä, ja rohkaise häntä toteuttamaan unelmiaan ja uskomaan itseensä. Tutkimusten mukaan vanhemman hyväksyvä ja ymmärtävä asennoitumistapa suojaa lapsen mielenterveyttä.

Miten kertoa translapsesta lähipiirille?

Vanhemmalla voi olla tunne, että hän on vastuussa lähipiirille kertomisesta. Kunnioita lapsen toivetta, koska ja kenelle asiasta saa puhua. Voi olla myös tilanteita, joissa asian pitäminen yksityisenä on tärkeää. Se voi antaa lapselle tilaa ja kasvurauhaa.

Vanhemman on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Tee asioita, joista pidät ja joista saat voimaa ja mielihyvää. Puhu huolistasi läheisille ja ystäville tai etsi tarvittaessa tukiryhmä tai terapeutti.

 

Lähdet seta.fi ja erityisasiantuntija Maarit Huuskaa Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta.