Lapsi on ihmettelyn ammattilainen
©Michèle Constantini/AltoPress/Maxppp ; Boy adjusting slide on microscope
Mistä ihminen alkaa, jaloista vai päästä? Mistä hiekka tulee? Ovatko krokotiilit iloisia, kun niille syntyy poikasia? Miksi märkä ei pala? Nukkuvatko leppäkertut ikinä?
Alle kouluikäisten tiedekasvatuksesta äskettäin väitelleen Jenni Vartiaisen mukaan lapsella on sisäänrakennettu halu ottaa selkoa siitä, miten maailma toimii. Helsingin Sanomien mainiolta Lasten tiedekysymykset -palstalta lainatut kysymykset osoittavat, että mielenkiinnon alue on todella laaja.
Aikuiset olettavat usein lasten olevan kiinnostuneimpia elolliseen luontoon, kuten eläimiin liittyvistä asioista. Vartiaisen mukaan lapset tekevät aivan yhtä paljon kemiaan ja fysiikkaan liittyviä kysymyksiä.
HS:n kysymyksistä päätellen mukaan mahtuu myös etiikkaa ja filosofiaa – lyhyesti sanoen inhimillisen ajattelun koko kirjo. Monet kysymyksistä saavat vanhemmat ja opettajat nostamaan kädet pystyyn: nyt meni liian vaikeaksi.
Vartiainen kehitti väitöstutkimuksessaan alle kouluikäisten lasten tiedekasvatusmallin, jota on jo testattu Helsingin yliopiston Luma-keskuksen järjestämissä 3–6-vuotiaiden Pikku-Jipot -kerhoissa ja päiväkodeissa. Luma pyrkii edistämään luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian opetusta ja oppimista kaikilla asteilla varhaiskasvatuksesta yliopistoon.
Luonnontiedekerhoissa on käynyt tähän mennessä yli 500 lasta, eikä Vartiaisen mukaan yksikään ole tullut vielä sanomaan, että ”tää on tyhmää, mä en haluu enää tehdä tätä”.
Tiedekasvatuksen luonnollinen lähtökohta ovat lasta kiinnostavat arkiset asiat. Arkisen käsitteen ja tieteellisen käsitteen välille kehittyy yhteys, kun aikuinen ja lapsi pohdiskelevat asiaa ja rakentavat sitten yhdessä tilannetta koskevan tutkimusasetelman.
Taide on merkittävä osa tiedekerhoja: lapsen kokemusmaailmaa lähestytään kokonaisvaltaisesti musiikin, lorujen, tarinoiden ja roolihahmoina esiintyvien kerho-ohjaajien kautta.
Tieteellisen näkökulman tuominen leikkiin on Vartiaisen mukaan omiaan herättämään myönteisiä asenteita luonnontieteitä kohtaan. Parhaassa tapauksessa myönteisyys kantaa siihen asti, kun nuori alkaa tehdä tulevaan ammattiuraansa liittyviä valintoja.
>Jenni Vartiainen: Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellisen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä. Helsingin yliopisto 2016.
