Lapset juttusilla: Hampaaton syö pelkkää soppaa

Kirkkonummelaiset ystävykset Siiri Lapinlampi ja Stella Salo viettävät paljon aikaa yhdessä. Haastattelun aluksi on meneillään piiloleikki ja tytöt istuvat vaatekaapissa. Esitän kysymyksiä oven läpi. Pian pääsemme jutun teon alkuun kasvotusten. Siiri ja Stella esittelevät hammasrivistönsä ja selvittävät heilumistilanteen. Puhumme siitä, mihin hampaita tarvitaan.

– Purkkiin, sanoo Siiri.

– Kun hammas lähtee, se laitetaan pieneen purkkiin. Ensin se heiluu ja sitten Jenni (Siirin äiti) nappaa sen pois. Tilalle tulee rahaa, Siiri tietää.

Hammaskeiju tuo rahan. Häntä tytöt eivät ole nähneet, koska hän liikkuu vain öisin.

Tytöt tietävät, että hammaslääkärin luona pitää avata suu ammolleen ja näyttävät, miten se tapahtuu.

– En ole muistaakseni kyllä ollut hammaslääkärissä, Siiri tuumii, mutta Stella on ollut kahdesti.

– Pamautin mun hampaat. Kaaduin ulkona ja mulla oli varmaan suu auki. Silloin piti mennä hammaslääkäriin. Makasin siinä tuolissa, se meni ylös ja alas. Se oli aika hauskaa. Hammaslääkäri katsoi peilillä suuhun. Sillä oli haiseva hanska. Se haisi mun nenääni.

Siiri kuuntelee Stellan kokemuksia osaa ottaen. Hän on viisi ja puolivuotias ja odottaa kovasti esikoulun alkamista. Stella täyttää ihan kohta viisi.

– Kun kaikki lumet alkavat sulaa, mulle tulee synttärit.

Tytöt käyvät ruotsinkielistä päiväkotia, joka on nimeltään Prästgårdsbackens Daghem. Siirin ryhmän nimi on Papegojor (Papukaijat) ja Stellan Fjärilar (Perhoset).

– Molemmilla kielillä keskustellaan, Siiri selvittää ystävysten kommunikointia.

– Mä osaan kohta bosniaa, koska Merje ja Aisha ovat sitä mulle opettaneet, Stella lisää.

Hampaat ovat syömisessä tärkeät.

Hammassärkypäivää vietetään 9.2.

– Jos ei ole hampaita, voi syödä vain soppaa, Siiri sanoo.

– Tai pelkkää vettä ja maitoa, Stella lisää.

Hampaattomanakin voi elämä sujua.

– Hän voi laittaa tekohampaat. Hän voi ottaa ne suusta pois ja pestä. Nyt mulla on maitohampaat, sitten tulee rautahampaat ja sitten tekohampaat, Stella luettelee.

– Vai tulikos niitten maitohampaiden jälkeen heti tekohampaat? hän jää pohtimaan.

Puhumme vielä hammasraudoista.

– Rautahampaat ja hammasraudat, se on ihan sama asia, Siiri kuittaa.

Hammassärkyä ystävyksillä ei ole ollut.

– Sit kun äiti vetää sen mun heiluvan hampaan pois, se vähän sattuu. Tulee pikkusen verta, pestään suu ja se hammas, joka pannaan purkkiin.

Kivut ovat pysyneet poissa, koska tytöt hoitavat hampaitaan huolella.

– Harjaamme hampaat aamuisin ja iltaisin.

– Mä pesen aina illalla hammasharjalla (sähköhammasharjalla, toim. huom.) ja aamulla tavallisella harjalla, Siiri kertoo.

– Mulla ei ole enää tavallista harjaa, se on mennyt lavuaariin ja tullut likaiseksi. Äiti heitti sen pois, Stella muistelee.

Tytöt kertovat käyttävänsä hammastahnaa. Kurlatakin he osaavat.

– Ihan oikeasti hampaisiin tulee reikiä, jos niitä ei koskaan pese.

– Ja jos syö liian paljon herkkuja, pitää heti harjata hampaat. Kun Wilhelmillä oli juhlat, söin ihan hirveästi herkkuja. Sitten äiti sanoi: ”Nyt riittää”, Stella kuvailee.

– Polkagrissuklaa on mun herkkuani, Stella sanoo.

Siirillä on kolmevuotias pikkusisko Nea, jolla on hampaat tiiviisti suussa.

– Hän kyllä yrittää niitä heilutella, että ne tippuisivat, mutta ei se auta.

– Mun pikkuveljellä Valterilla on vasta ehkä kolme hammasta, Stella arvioi laskien sormillaan.

– Välillä mun hammas kutisee yöllä. Silloin menen peiton alle. Menen yleensäkin peiton alle, jos pimeys alkaa pelottaa, Stella kertoo.

– Mua ei pimeys pelota, tuumii Siiri.

Huumorillakin on sijansa hammasasioista puhuttaessa.

– Mä haluan olla kukka, kun olen iso, Siiri sanoo.

– Minä haluan olla isona ihminen, lisää Stella.

Kylläpäs tyttöjä naurattaa.