”Lapsen oikeudet ja ihmisoikeudet tulee saada mukaan talouspoliittiseen keskusteluun”
Hanna Heinonen toiminnanjoht LSKL
Hallitus hyväksyi loppuvuodesta työttömyysturvan aktiivimallin. Käytännössä malli leikkaa työttömyysturvaa, jos työtön ei täytä tiettyjä edellytyksiä. Näitä ovat mm. työn tekeminen osa- tai kokoaikaisesti sekä osallistuminen työllistymistä edistäviin palveluihin.
Mallin huonoksi puoleksi on mainittu se, että se ei kannusta aidosti työttömiä ja lisää byrokratiaa. Pahimmillaan malli luokittelee työttömät eriarvoiseen asemaan.
Minua pohdituttaa aktiivimallin vaikutus lapsiperheisiin.
Mallia valmisteltaessa on kyllä arvioitu sen taloudellisia vaikutuksia ja vaikutuksia viranomaisiin. Vaikutukset viranomaisiin on kuvattu hyvin suppeasti: vain, kuinka mallin käyttöönotto lisää Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen työtä.
Aktiivimalli on hyvä esimerkki isosta muutoksesta, joka koskee lapsia merkittävällä tavalla välillisesti. Tästä huolimatta lapsivaikutusten arviointia ei ole tehty lainkaan – edes kuulemisessa ei ole ollut mukana lasten ja perheiden näkökulmaa edustavia tahoja.
Jos lapsivaikutusten arviointi olisi tehty huolella, huomio olisi ensimmäisenä kiinnittynyt siihen, kuinka malli kohtelee työttömänä olevia vanhempia. Kokonaisarvioinnissa olisi myös huomioitu, että hallitus rajasi aiemmalla päätöksellään työttömien lasten päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa.
Miten lapset mahtuvat yhtälöön, jossa työttömän tulee olla avoin aktivointitoimenpiteille? Vanhempainvapailta, opinnoista ja työttömyyspätkältä työelämään palatessa hoitopaikan tarpeeseen on syytä varautua hyvissä ajoin. Miten aktivointitoimenpiteet ja nopealla aikataululla päivähoito-oikeuden kasvattaminen tarvetta vastaavasti onnistuvat? Lapsella tulisi olla myös mahdollisuus tutustua päivähoitoon ennen sen aloittamista. Täytyy myös toivoa, ettei laadun kustannuksella jousteta tilanteessa, jossa päiväkodit ovat jo valmiiksi täynnä.
Osalle kunnista lapsi ei onneksi ole vain pelinappula, jota siirrellään vanhempien aktivoimistoimenpiteiden tahdissa. Kunnat, jotka ovat purkaneet subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen liittyviä rajauksia tai eivät niihin alun perinkään lähteneet, ansaitsevat kiitoksen lapsen edun asettamisesta etusijalle päätöksenteossa. Niille lapsuus on ennen muuta investointi sekä lasten että heidän vanhempiensa tulevaisuuteen.
Jo muutamat vauvaiän tekijät ennustavat lapsen myöhempää syrjäytymisriskiä. Kun riskitekijät tiedetään, pitäisi katse suunnata lasta suojaaviin tekijöihin. Ne ovat itse asiassa melko arkisia: myönteiset ihmissuhteet aikuisiin ja kavereihin, onnistumisen kokemukset, aikuisten aito kiinnostus lapseen, koulunkäynnistä selviytyminen sekä tietynlaiset toimivat ja ennakoitavat arjen rutiinit.
On hyvä muistaa, että lapsi elää arkea myös kodin ulkopuolella, eli hän voi imeä suojaavia tekijöitä itseensä monessa kohden. Arkeen sisältyy parhaimmillaan läheisiä ihmissuhteita isovanhempiin, kummeihin tai muihin läheisiin. Myös päivähoidolla, koululla ja harrastuksilla on tärkeä merkitys lapselle.
Vanhemmille on tärkeää, että arjen vastuita voidaan jakaa, jottei se muodostu pelkäksi selviytymiskamppailuksi. Siten monenlaiset yksilölliset tuen ja palvelun muodot, vertaistuen saatavuus ja mahdollisuus saada tarvittaessa kotipalveluita auttavat vanhempia, jos voimavarat vähenevät. Ja vanhempien hyvinvointihan heijastuu suoraan lapsen hyvinvointiin.
Lapsen myöhemmän selviytymisen näkökulmasta erityisesti peruskoulun jälkeistä koulutusta pidetään keskeisenä, joten yksilöllisten koulupolkujen avulla pitäisi sytyttää kipinä myös myöhempää opiskelua kohtaan. Kipinän voivat saada aikaan pienetkin merkityksellisyyden kokemukset. Vaikkapa onnistuminen jossain yksittäisessä aineessa sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset.
Jos aktiivimalli huonontaa oikeutta hyvään varhaiskasvatukseen, se voi vaikuttaa lapsen koko elämään.
