Kun kakku palaa pohjaan, menee pinna

Juuso Harmaa, 7, ja Sampsa Luokomaa, 6, ovat leiponeet monenlaista.

– Ainakin pipareita ja joululimppua. En kyllä enää muista, miten se limppu tehtiin, koska olin silloin noin 4-vuotias, Sampsa pahoittelee.

Äitienpäivää vietetään 13.5. ja maailman leivontapäivää 17.5.

Juuso on valmistanut sämpylöitä.

– Sämpylä on leiväntapainen juttu: sairaan paksu ja tosi hyvää.

Juuso on leiponut äidin kanssa, Sampsa myös isän.

– Yleensä se on äiti, joka leipoo. Isä vain ani harvoin, mutta kyllä hänkin osaa, Sampsa tuumaa.

– Äiti tulee viideltä töistä kotiin ja alkaa heti leipoa. Mutta isä on tehnyt lihapullia. Ne oli ihan-sika-hirveitä, Juuso kertoo.

Sampsan isä osaa kuulemma tehdä hyviä makkaroita ja laittaa niihin chiliä. Mutta sushin tekemisessä Juuson isä on mestari:

Levää kierretään ja sitten sisälle laitetaan täytettä. Se näyttää tosi hienolta. Olenkin ajatellut aikuisena ryhtyä sushikokiksi.

– Levää kierretään ja sitten sisälle laitetaan täytettä. Se näyttää tosi hienolta. Olenkin ajatellut aikuisena ryhtyä sushikokiksi.

Kokin työstä Juuso on oppinut myös television kokkikilpailuohjelmista.

– Tiedän leipomisesta tosi paljon, mutta en silti aio leipuriksi. Minusta tulee tiedemies. Sellainen ei syö paljon pullaa, vain joitain pillereitä. Yleensä hän on iältään joku 23-vuotias, Sampsa arvioi.

Juuso on huomannut, että kun oikein paljon leipoo, taikina tarttuu käsiin:

– Sitten laitetaan vettä ja puhdistetaan sillä kunnolla.

– Soija on parasta ruokaa, tuumaa Sampsa.

– Ja kala… sanoo Juuso ja asettelee samalla tukkansa. Hän on valmistautunut haastatteluun huolella ja kammannut hiuksiaan koko aamun.

Olen kuullut myös taikinapuusta tai -pensaasta. Kun sen lehtiä murskaa, siitä tulee taikinaa.

– Taikinanjuuresta olen kuullut, mutta en enää muista, mikä se on. Olen kuullut myös taikinapuusta tai -pensaasta. Kun sen lehtiä murskaa, siitä tulee taikinaa, Sampsa selittää.

Molemmat pojat pitävät pullasta.

– Sen tekemiseen tarvitaan kananmunia ja maitoa ja hiivaa. Hiiva voi pöllästellä tosi paljon, kun se laitetaan taikinaan eikä maistu juuri miltään. Taikina nousee, jos se on liian kauan uunissa, Sampsa kuvaa.

– Joskus joku kakku voi palaa pohjaan ja silloin menee pinna, Juuso on huomannut.

Kääretorttu on kääritty taikina, jossa on hilloa.

– Kääretorttu on kääritty taikina, jossa on hilloa. Laskiaispullissa on paljon kermaa ja hilloa. Jos joku menee naimisiin, syödään hääkakkua. Se on sellainen täytekakku, joka koristellaan sörsseleillä ja kaikilla ihmejutuilla, Sampsa tietää.

– Kakkuvuoka on tarpeellinen, sillä leikataan kakku. Kaulinta tarvitaan taikinan kaulimiseen, niin että siitä tulee littana.

Äitienpäiväksi pojat eivät ole leiponeet, vaan tehneet kortin.

– En ole tehnyt kakkua äidille enkä laula, mutta äiti ja isä laulavat, Sampsa kertoo.

– Äidille tuuaan aina aamupala sänkyyn. Sellaista olemme tehneet mun isoveljen Joan kanssa, Juuso muistaa.

– Mullekin on tapahtunut syntymäpäivänä niin! Silloin olen syönyt sängyssä piirakkaa. Mun pikkuveli Konsta on sitä tuonut. Me ollaan lähes kaksoset: vaikka ollaankin eri-ikäiset, niin ollaan samannäköiset, Sampsa kertoo.

Hän on hiukan pahoillaan, kun ei ole vielä päässyt someen:

– En voi saada vielä facebookia, kun olen vasta kuusi.

Kirkkonummelaisen Köpaksen päiväkodin Metsätontut-ryhmään kuuluvat pojat tietävät, ettei kaikkialla maailmassa syödä samanlaisia leipomuksia.

– Venäjällä kakut ovat aivan erilaisia. Amerikkalaiset syövät pääasiassa kanaa. Ehkä he syövät sitten jotakin kanasoijakakkua? Kiinalaiset syövät sellaisia kakkuja, jotka on koristeltu kukilla. He syövät myös vehnäkakkuja, luettelee Sampsa.

Jos sairastaa keliakiaa, ei voi syödä vehnää. Pojat mietiskelevät hetken keliakia-sanaa. Se kuulostaa tutulta, mutta mikä se onkaan?

Keliakia on sellainen allergia! Silloin ei voi syödä kaikkea.

– Keliakia on sellainen allergia! keksii Juuso.

– Silloin ei voi syödä kaikkea.

– Mummo Ankka eli Aku Ankan äiti on myös hyvä leipomaan, Sampsa kertoo.

Pojat ovat lukeneet Aku Ankkoja, vaikkakin ne ovatkin heidän mielestään sikavanhoja.

– Mä tykkään Mikki Hiiri -tarinoista, koska silloin saa aina jännittää. Niissä on myös Musta Pekka ja poliisimestari Sisu.

– Mun serkku on myös Sisu olematta Sisu-jäänmurtaja! muistaa Juuso.

– Mutta meidän koiran nimi on Masi. Se on myös yhden hassutussotilaan nimi, joka haluaa vaan laiskotella. Meidän Masi on samanlainen. Jos muut koirat leikkivät, se vain makailee sängyn alla, Sampsa paljastaa.