Kuinka vanhemman tulee käyttäytyä lapsensa harrastuksissa?
Pallo oli sisällä!
Pojallani oli kiivas sulkapallo-ottelu, jossa hän oli alakynnessä. Ärtymystäni lisäsi, että vastustaja tuuletti äänekkäästi aina, kun poikani epäonnistui. Istuin vastustajan takarajan lähellä, enkä malttanut olla huutamatta, kun hän totesi poikani lyönnin liian pitkäksi.
Kovaäänisen huutoni seurauksena vastustaja sisuuntui. Mutta poikani hämmentyi – ja lopulta hävisi erän ja pelin.
Ottelun päätyttyä eräs vanhempi tuli kertomaan, että sääntöjen mukaan nuoret toimivat itse tuomareina, eikä vanhempien ole lupa puuttua tuomioihin. Jos vastustaja huijaa vanhemman mielestä järjestelmällisesti, paikalle voi pyytää päätuomarin. Mies kertoi itsekin joskus vuosia aiemmin puuttuneen lapsensa peliin, mikä nolotti häntä edelleen.
Halusin vajota maan alle.
Miksi en vieläkään ollut tajunnut sitä, ettei mikään ole niin tilapäistä ja katoavaa kuin menestys junioriurheilussa? Voittajat ja häviäjät vaihtuvat biologisen kehityksen, kiinnostuksen kohteiden ja harrastusmahdollisuuksien mukaan. Ei ole ikuisia voittajia eikä ikuisia häviäjiä, jos vain riittää sisua kestää tappioita ja jatkaa harjoittelua.
Minulla on yli 20 vuoden kokemus lasteni kilpaurheilusta. Olen seurannut sulkapallomatsien lisäksi satoja paini-, judo-, vesipallo- ja jalkapallo-otteluita Suomessa sekä eri puolilla Eurooppaa. Olen nähnyt monen lupaavan kyvyn hiipuvan ja varjoista nousevan uusia menestyjiä.
Lapsena ja nuorena kilpailin kymmenisen vuotta judossa. Olin pieni ja hintelä, loppuvuodesta syntynyt ujo poika, jolla ei ollut paljon kavereita. Ensimmäisissä judokilpailuissa voitin oman sarjani. Judokaverit – lapset ja aikuiset – heittivät minut ilmaan hurraten kolmesti.
Vuosien kuluessa tappioita tuli enemmän kuin voittoja. Pääsin mitaleille vasta kuudensissa nuorten SM-kilpailuissani.
Lapsille ja nuorille sekä tietysti heidän vanhemmilleen voitot ovat makeita ja tappiot karvaita. Lähes kaikki kuitenkin lopettavat enemmin tai myöhemmin varhain aloitetun kilpaurheilun.
Siksi onkin niin olennaista kunnioittaa vastustajia ja noudattaa sääntöjä. Pienet eleet – kättelyt, kumarrukset, kiitokset – ovat tärkeitä niin voiton kuin tappionkin hetkellä.
Harrastus on täyttänyt tehtävänsä, jos se kantaa nuoren ainakin murrosiän yli. Intoa pitää yllä se, että myös kilpaileminen on hauskaa. Onhan mikä tahansa urheilu pohjimmiltaan leikkiä, jonka pitäisi tuottaa iloa. Leikki muuttuu turhan totiseksi, jos vanhempi on liian vakavasti lapsensa harrastuksessa mukana.
Elämä on jatkuvaa kilpailua – oli sitten kyse houkuttelevista kumppaneista, työpaikoista, projekteista ja rahoituksista. Kukaan sääntöjä noudattava ei kulje voitosta voittoon. Häviäjiä ja tappion kokemuksia on aina monin verroin enemmän kuin voittoja. Häviämistä on tärkeämpää opetella kuin voittamista.
Nuorten kilpaurheilun pienissä ja suuremmissa ympyröissä on mahdollista saada korvaamattoman arvokasta oppia elämää varten – jos vain me vanhemmat malttaisimme pysyä sopivasti sivussa.
Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori.
Tilaa Lapsen Maailma – tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä – vain 29 e!
Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.
Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.
TILAA LEHTI
