Oppiminen on vaikeaa, koska kouluista puuttuu tärkeitä kirjoja
Viime syksynä Merja Mähkä havahtui siihen, että hänen lapsellaan ei ollut ruotsin työkirjaa. Työkirjat puuttuvat myös englannista ja äidinkielestä.
Helsingissä asuvalla Mähkällä on suosittu tili Instagramissa. Sitä kautta hänelle selvisi, että esimerkiksi Keski-Suomessa on kuntia, joissa lapsilla on käytössään paitsi kielten työkirjat, myös esimerkiksi historian ja ympäristöopin tehtäväkirjat.
Suomen Kustannusyhdistyksen selvityksen mukaan kunnat käyttivät vuonna 2023 oppimateriaaleihin keskimäärin 143 euroa vuodessa oppilasta kohden. Kuntakohtaiset erot ovat suuria: esimerkiksi Riihimäki käytti rahaa 68 euroa ja Ypäjä 229 euroa.
Helsinki käytti materiaalihankintoihin 111 euroa, mutta summa ei jakaudu tasaisesti eri alueiden kesken.
– Rehtorit tekevät ratkaisut budjetin puitteissa, mutta olen ymmärtänyt, että usein on valittava ruton tai koleran välillä: otetaanko kouluavustaja vai ostetaanko kirjoja oppilaille.
Kun tehtäväkirjoja ei ole, oppilaat joutuvat esimerkiksi jäljentämään harjoituksia vihkoon sen sijaan, että keskittyisivät itse asian opettelemiseen.
– Opiskeleminen on tosi vaikeaa, kun ei ole mahdollista tehdä harjoitustehtäviä ja toisto jää puuttumaan. Luokat ovat isoja ja hälyisiä. Senkin takia olisi hyvä, että asioita voisi kerrata kirjoista kotona, Mähkä pohtii.
Hän ei ole innoissaan myöskään monisterytyistä, jotka katoavat helposti tai pelastetaan kassinpohjalta ja yritetään silittää käyttökelpoiseksi.
Maantiedon karttakokeeseen Mähkän poika sai paperille kopioidun listan opeteltavista maista ilman karttaa sekä linkin verkkosivuille.
– Minä sitten hain karttapohjia netistä ja tulostin niitä. Lapsille ei voi antaa edes läksyjä, kun ei ole kirjoja, mistä niitä tehdä eikä monistusbudjettiakaan ole loputtomasti.
Vanhemmat voivat kerätä rahaa luokkaretkeen, mutta eivät koulukirjoja varten.
Muilta vanhemmilta Mähkä kuuli, että nämä olivat hankkineet puuttuvia kirjoja lapsilleen itse. Myös Mähkä osti lapselleen vieraiden kielten tehtäväkirjat.
Mähkän mukaan suhtautuminen huoltajien ostamiin kirjoihin vaihtelee. Toisissa kouluissa siihen on epäsuorasti kannustettu. Mähkän oma lapsi ei saanut ottaa itse hankittua kirjaa mukaan kouluun.
Mähkän lapsen koulussa vanhemmat olivat valmiita keräämään rahaa puuttuviin kirjoihin. Tämä kiellettiin, vaikka esimerkiksi luokkaretkeä varten rahankeruu oli mahdollista.
Mähkä haluaisi, että hänen kotikaupungissaan keskusteltaisiin kuntatasolla siitä, onko ok, ettei helsinkiläisillä lapsilla ole peruskirjoja.
– En halua ihmeitä, vaan että lapsillamme olisi samat oppikirjat kuin lapsilla Vantaalla, Espoossa tai Torniossa.
Mähkä sanoo, että kirjojen ostaminen omalla rahalla näkyy hänen lapsensa arvosanoissa.
– Ensin ajattelin, että voinko mä edes puhua tästä asiasta. Mutta minusta on parempi, että ihmiset tietävät, että myös näin voi toimia. Ja tämä alleviivaa sitä, miten rankka tilanne kouluissa on.
Yhdenvertaisuus vaarantuu, kun pärjäämiseen vaikuttaa paikkakunnan lisäksi se, minkä verran vanhemmilla on resursseja hankkia ylimääräisiä oppimateriaaleja ja käyttää aikaa oppilaan kanssa opiskeluun kotona.
– Meidän pitää herätä siihen, miten erilainen kokemus lapsilla voi tässä asiassa olla.
