Hyppää sisältöön

”Vanhemman sairastuessa koko perhe tarvitsee tukea – yhdessä ja erikseen”

Vanhemman sairastuessa myös perheen lapset tarvitsevat tukea. Jos palvelujärjestelmä ei toimi, lapsista voi tulla huomaamatta arjen ylläpitäjiä, huolehtijoita tai lohduttajia, kirjoittaa Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija, väitöskirjatutkija Kirsi Hokkila kolumnissaan.
Julkaistu
Teksti Kirsi Hokkila
Kuvat Kaisu Nikki
”Vanhemman sairastuessa koko perhe tarvitsee tukea – yhdessä ja erikseen”

Vaikka äidit pystyvät ihmeellisiin asioihin, emme voi odottaa vakavasti sairaalta vanhemmalta, että hän selviää yksin arjesta ja lastensa tukemisesta. Se ei ole inhimillistä, eikä se turvaa lapsen oikeuksien toteutumista. Vakava sairastuminen – oli kyseessä syöpä, mielenterveyden häiriö tai muu kuormittava tila – vaikuttaa koko perheeseen. Tukea tarvitsevat sekä vanhempi että lapsi, yhdessä ja erikseen.

Perheiden varhainen tukeminen on yksi palvelujärjestelmämme keskeisistä tavoitteista. Tämä tavoite ei kuitenkaan toteudu, kun sairastuminen kohdistuu vanhempaan. Lastensuojelun Keskusliitto julkaisi keväällä 2023 politiikkasuosituksen Lapsella on oikeus tukeen vanhemman sairastaessa, jossa peräänkuulutetaan kansallista ohjausta, koulutusta ja toimintamalleja lasten huomioimiseksi osana aikuispalveluita. Suositus tuo selvästi esiin sen, että lasten tukeminen ei voi perustua vanhempien omalle jaksamiselle tai satunnaisille kohtaamisille palveluissa – siihen tarvitaan rakenteita.

Vuoden 2023 Kouluterveyskysely osoitti, että jopa 6,3 prosenttia 15–16-vuotiaista auttaa, hoivaa tai tukee sairasta perheenjäsentään päivittäin tai viikoittain. Nämä nuoret raportoivat keskimääräistä alhaisempaa hyvinvointia ja enemmän vaikeuksia koulunkäynnissä. Heidän kokemuksensa paljastavat karulla tavalla sen, että perheiden tukiverkko pettää – eikä lasten tilanteeseen puututa riittävän varhain.

Lasten tukeminen ei voi perustua sairastuneen vanhemman omalle jaksamiselle tai satunnaisille kohtaamisille palveluissa – siihen tarvitaan rakenteita.

Lapsen Maailmassa kerrottu Tainan perheen tarina on esimerkki tästä. Syöpään sairastunut äiti joutui itse etsimään tietoa ja tukea, ja pohtimaan miten kertoa lapsille sairaudesta. Kun palvelujärjestelmä ei tue, lapsista voi tulla huomaamatta arjen ylläpitäjiä, huolehtijoita tai lohduttajia – tehtäviä, jotka eivät kuulu heidän kehitysvaiheeseensa. Tutkimus osoittaa, että tällaisissa tilanteissa lapset kantavat usein raskasta emotionaalista vastuuta. Se on näkymätöntä työtä, joka jää helposti huomaamatta.

Taina oivalsi, miten tärkeää on puhua avoimesti ja antaa tilaa tunteille. Vanhemman kyky pitää perheen vuorovaikutus avoimena suojaa lasta. Silti on tunnistettava, että lapsilla on myös halu suojella vanhempiaan – ja siksi on tärkeää, että lapsella on mahdollisuus puhua tilanteestaan luotettavan aikuisen tai ammattilaisen kanssa kodin ulkopuolella.

 

Suomi on sitoutunut YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen, joka takaa lapselle oikeuden kehitystä tukevaan ympäristöön – myös silloin, kun vanhempi sairastuu. Joillakin alueilla Suomessa on kehitetty lupaavia toimintamalleja, joissa lapsi huomioidaan automaattisesti osana vanhemman hoitopolkua. Nämä esimerkit osoittavat, että muutos on mahdollinen.

Perhe ei saa jäädä yksin sairastumisen hetkellä. On aika rakentaa järjestelmä, jossa lapsen oikeus tukeen ei ole sattuman, rohkeuden tai jaksamisen varassa – vaan rakenteellisesti varmistettu oikeus.