Verkon ääriajattelijat käyttävät hyväksi nuoruuteen kuuluvaa epävarmuutta

Nuoruus on suurenmoista itsensä etsimisen ja löytämisen aikaa. Siksi se on myös monien epävarmuuksien kyllästämä ajanjakso ihmisen elämässä.

Oma tulevaisuus ja oma aikuinen identiteetti ovat vielä hämärän peitossa. Tätä epätietoisuutta käyttävät hyväkseen verkon ääriajattelijat jihadisteista uusnatseihin. Heidän perusviestinsä on tyypillisesti suunniteltu siten, että se resonoi erityisesti nuorissa miehissä ja pojissa.

Nuorille suunnattu viestintä on sikäli helppo tunnistaa, että se on hyvin lapsellista. Esimerkiksi tunnetuimman verkkomisogyynin Andrew Taten seuraajat ovat pääasiassa hyvin nuoria, jopa alakouluikäisiä.

Taten tuote on äärimmäisen yksinkertaistettua motivaatiopuhetta ja lupauksia rikastumisesta: ”Miehenä oleminen on jatkuvaa sotaa. Miehuus mitataan fyysisellä voimalla. Mies kestää kipua ja ottaa voimalla sen, mitä haluaa.”

Henkiselle tai älylliselle kasvulle, sosiaalisille taidoille tai edes persoonallisuudelle ei löydy Taten kuvastosta tilaa.

Taten sisältöjen lapsellisuus on yleinen naurunaihe keskustelupalstoilla. Naureskelu kuitenkin ohittaa sen, että kyse on todennäköisesti tietoisesta valinnasta.

”Taten naisviha resonoi erityisesti pojissa joiden mieli ei kykene kuvittelemaan, että asiat tulevat vääjäämättä muuttumaan – ja usein paremmiksi.”

Kasvavat pojat etsivät miehen mallia ja samaistuttavia aikuisia yhä useammin verkosta. Luksuselämää ja alfauroksen sosiaalista asemaa lupailevat käärmeöljykauppiaat tietävät tämän.

Tavallisten aikuisten on kotona tai koulussa vaikea näyttää auktoriteeteilta urheiluautoilla ajavien lihaskimppujen rinnalla, jotka tuntuvat ymmärtävän nuorten näkökulmaa ja lupaavat näille suuria.

Heräävän seksuaalisuutensa kanssa kipuilevan pojan voi olla mahdotonta kuvitella, miten jo muutamassa vuodessa hänen sosiaalinen ympäristönsä tulee muuttumaan ja mahdollistaa hänellekin uusia seurustelusuhteita, hyväksyntää ja ehkä seksiäkin.

Taten naisviha resonoi erityisesti pojissa, joiden tunteet ja halut tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja joiden mieli ei kykene kuvittelemaan, että asiat tulevat vääjäämättä muuttumaan – ja usein paremmiksi.

Tate tarjoaa selityksen poikien ahdingolle ja osoittaa siihen syyllisen: naiset, jotka kelpuuttavat vain alfaurokset elättäjiksi ja lisääntymiskumppaneiksi.

Syötin nielaisevilta pojilta jää huomaamatta, että vaikka ahdinko on todellinen, se ei ole kenenkään syytä eikä siihen ole lääkettä.

Tuolle kipuilulle on jo nimiä, kuten nuoruus tai kasvaminen.

”Verkon ääripuhujia kuuntelevat ovat vaarassa jäädä keskenkasvuisiksi, koska he kääntävät selkänsä kokemuksille, jotka olisivat välttämättömiä kasvulle.”

Nuoruuden kasvukivuissa ei ole mitään ylevää, mutta niiden läpikäyminen on välttämätöntä, jotta meistä kasvaa aikuisia, kokonaisia ihmisiä. Verkon ääripuhujia kuuntelevat ovat vaarassa jäädä keskenkasvuisiksi, koska he kääntävät selkänsä kokemuksille, jotka olisivat välttämättömiä kasvulle.

Parasta vastalääkettä on puhua avoimesti nuoruudesta aikana, johon kuuluvat ajoittain jopa raastavat epävarmuudet.

Lapsi ei voi kasvaa aikuiseksi käymättä läpi perustavaa muutosta ja itsensä uudelleenrakentamista. Kasvaminen on itsessään avoin prosessi, jonka lopputuloksesta ei ole takeita. Se on kuitenkin myös mahdollisuus, johon voi suhtautua toiveikkaasti.

Hetkiä elämästä on Lapsen Maailman kolumnisarja, jossa vaihtuvat kirjoittajat pohtivat lapsuuden, kasvun ja kasvattamisen iloja ja haasteita. Jani Sinokki on filosofi ja työskentelee tutkijana Turun yliopistossa. Hän tekee nuorille suunnattua viestintää TikTokissa ja Instagramissa Vihatohtori-nimellä.

Kuuntele kolumni