Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää selvästi muita lapsia heikommaksi
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää selvästi muita lapsia heikommaksi psykiatristen ja neurokehityksellisten häiriöiden vuoksi.
Jos sijoitettujen lasten hyvinvointia pystyttäisiin kohentamaan ja näin välttämään huonot tulokset peruskoulussa, myös jatkokoulutuksen ja työllistymisen mahdollisuudet paranisivat merkittävästi, toteaa tutkija Antti Kääriälä.
Hänen väitöstutkimuksensa mukaan alle 40 % lapsena sijoitetuista suomalaisista oli nuorina aikuisina tavanomaisella opinnoista työelämään johtavalla uralla. Muilla kuin sijoitetuilla vastaava luku oli 74 %.
Sijoitettujen poikien elämää leimasivat varhaisessa aikuisuudessa keskimääräistä useammin toimeentulotuki- ja työttömyysjaksot. Sijoitetut tytöt taas hoitivat muita useammin omaa lastaan jo parikymppisinä.
Kääriälä selvitti väitöksessään sijoitettuina olleiden lasten koulumenestystä, saavutettua koulutustasoa ja työllistymistä. Neliosaisen tutkimuskokonaisuuden ensimmäisessä osassa käydään läpi 20 pohjoismaista tutkimusta. Kolme muuta osaa perustuvat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta saatuihin kansallisiin rekisteritietoihin.
Suomen osalta lähteenä on THL:n aineisto, jossa on seurattu kaikkien Suomessa vuonna 1987 ja 1997 syntyneiden lasten tilannetta useiden sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereiden avulla.
Väitös Always a Step Behind? Educational and Employment Transitions among Children in Out-of-home Care tarkastettiin Helsingin yliopistossa elokuussa.
Sijoitettujen lasten riski jäädä vaille toisen asteen koulutusta oli Suomessa ja Ruotsissa suunnilleen yhtä suuri, Tanskassa vähän suurempi. Kaikissa tutkituissa maissa riski jäädä vaille toisen asteen tutkintoa oli suurin nuorilla, jotka sijoitettiin kodin ulkopuolelle ensimmäistä kertaa teini-iässä.
Teini-ikäisinä sijoitetut nuoret pärjäsivät myös peruskoulussa selvästi muita huonommin. Heidän kohdallaan heikkoa koulumenestystä eivät kuitenkaan selittäneet pelkästään psykiatriset ja neurokehitykselliset häiriöt, vaan syiden ja seurausten suhde oli monimutkaisempi.
Teini-iässä sijoitetuilla nuorilla sijoituksen taustalla olivat usein juuri koulunkäynnin vaikeudet ja mm. päihteiden käyttö. He olisivat tarvinneet enemmän ja tehokkaampaa tukea jo aikaisemmin.
Teinin sijoittaminen kodin ulkopuolelle ei välttämättä paranna hänen koulumenestystään. Nuoren kannalta saattaakin olla tärkeämpää, että ensin turvataan perusasiat ja arjen sujuminen, ja koulua ajatellaan vasta sitten.
Kääriälän mukaan tulokset pakottavat kysymään, onko eri tavoin oireilevien lasten ja nuorten tuki tällä hetkellä sitä, mitä sen pitäisi olla. Erityisesti teini-ikäisenä sijoitettujen nuorten tukitoimien tulisi olla nykyistä vaikuttavampia.
