Kiusaaminen ei lopu, ellei taustasyihin puututa

Monissa päiväkodeissa ja kouluissa on julistettu nollatoleranssi kiusaamiseen. Siitä huolimatta esimerkiksi WHO:n koululaistutkimuksen mukaan joka kymmenes suomalaislapsi koki vuonna 2022 kiusaamista kahdesta kolmeen kertaa kuukaudessa.

Lapsen kehitykseen ja tunnetaitoihin erikoistunut psykologi Julia Pöyhönen sanoo, että nollatoleranssin ajatus on hyvä: kiusaamista ei hyväksytä ja sen eteen tehdään töitä.

Sellaisenaan se ei kuitenkaan toimi. Kiusaamisen taustasyyt jäävät usein selvittämättä. ­Kiusaajan käytös kielletään jyrkästi ilman, että aikuiset pohtisivat kiusaajan kanssa, miksi hän sanoi ilkeästi, löi tai rikkoi toisen omaisuutta. Mikä tunne taustalla vaikutti? ­Tällöin lapsi ei myöskään saa mahdollisuutta oppia toisenlaisia tapoja ratkoa tilanteita ja kiusaaminen todennäköisesti jatkuu.

Pöyhösen mukaan kiusaaminen on vahvasti ryhmäilmiö. Taustasyyt kumpuavat usein halusta kuulua porukkaan.

– Moniin lapsiryhmiin kehkeytyvät viidakon säännöt: ­vahvimmat syövät heikommat. Syrjimällä tai kaltoin kohtelemalla toista ­vahvistetaan omaa paikkaa ryhmässä. Taustalla on halu olla ­suosittu ja tykätty.

Lapset skannaavat ympäristöään jatkuvasti. Mitä sanomalla tai miten toimimalla olen ok? Mikä on muiden mielestä noloa? Omaa käytöstä muokataan kavereiden reaktioiden mukaan.

Lapsilla sosiaaliset taidot ovat vasta kypsymässä, joten on luonnollista, että yhteentörmäyksiä tulee.

Toinen yleinen syy kiusaamiselle on lapsen oma pahoinvointi. Se on voinut syntyä esimerkiksi hankalasta perhetilanteesta tai ­vaikeuksista sopeutua ryhmään.

– Nyrkkisääntönä on, että mitä vaikeampia tunteita lapsella on, sitä huonommin hän yleensä käyttäytyy. Esimerkiksi viha ja pelko ajavat lapsia kohtelemaan muita huonosti.

Kolmanneksi syyksi Pöyhönen nimeää epäinhimillistämisen. Lapsille saattaa muodostua kotona tai kulttuurista ajatus, että jonkinlainen ihminen on alempiarvoinen kuin toinen.

– Yleensä on kyse kiusatun erilaisuudesta. Lapsi oppii asenteen, että tuo ansaitseekin tulla kiusatuksi. Tällöin hän ei koe empatiaa erilaista lasta kohtaan.

Oma pahoinvointi on yksi syy kiusaamiselle. Esimerkiksi viha ja pelko ajavat lapsia kohtelemaan muita huonosti.

Kuvitellaanpa tilanne, jossa Juuso lällättelee ja ivailee Laurille päivittäin. Jossain kohtaa Laurin mitta täyttyy. Hän kostaa tönäisemällä Juusoa oikein olan takaa. Molemmilla on toistensa kanssa hankala olla, mutta he eivät osaa toimia rakentavammin.

– Lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja. Koko päiväkotiryhmä, luokka tai kaveriporukka on samassa tilanteessa. Sosiaaliset taidot ovat vasta kypsymässä, joten on luonnollista, että yhteentörmäyksiä tulee.

Jos aikuiset kuittaavat tilanteen sanomalla, että jatkossa ei lällätellä ja tönitä ja käskyttävät pyytämään anteeksi, taustalla vellovat vaikeat tunteet jäävät käsittelemättä.

Olisi tärkeää huomata, että Juuso saattaa lällätellä, koska kokee jäävänsä poikaporukan kolmanneksi pyöräksi. Lauri taas ei osaa kertoa, että ivailu tuntuu hänestä pahalta.

Käytös ei muutu vain sääntöjä toistamalla ja syyllisiä etsimällä. Lapset kyllä tietävät, että lällättely ja töniminen ovat väärin. Ymmärryksen ja empatian kautta voimme auttaa kiusaajaa löytämään parempia tapoja toimia.

Pöyhönen lisää, että käsketty anteeksipyyntö tuntuu harvemmin kummastakaan osapuolesta aidolta. Hän ehdottaakin, että aikuinen ja lapsi voisivat yhdessä miettiä, miten lapsi haluaisi hyvittää tekonsa tai sanansa. Lapselle voi olla luontevampaa vaikka piirtää anteeksipyyntökortti tai pyytää kaveria jätskille.

Kun kiusaamistilanteita selvitellään, aikuinen voi aloittaa keskustelun sanomalla: Haluan olla tukenasi ja auttaa sinua. Tiedän, että pystyt parempaan. Olet hyvä tyyppi.

Tärkeää on, että lapsi kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, ja että hän voi aikuisen seurassa näyttää turvallisesti kaikki tunteensa ja reaktionsa. Hän saa itkeä, pelätä ja olla surullinen.

Jos lapsi ei itse osaa sanoittaa kiusaamisen syitä, aikuinen voi harrastaa arvailua. Keksitkö ­Siiristä haukkumasanoja, koska halusit hauskuuttaa muita? Jos lapsi tunnistaa itsensä, hän voi aikuisen kanssa pohtia, miten voisi jatkossa hauskuuttaa kavereitaan kaikkia kunnioittavalla tavalla.

Jos lapsi kiusaa, koska ­pelkää jäävänsä kaveriporukassaan ulkopuoliseksi, hänen ja opettajan kanssa voidaan miettiä keinoja, joilla lapselle tulisi ryhmässä turvallinen ja luottavainen olo.

Lasten ymmärrys ja empatia kasvavat, kun yhdessä pohditaan, miltä kiusaaminen toisesta tuntuu.

Päiväkodeissa ja kouluissa kiusaamisen syistä kannattaa puhua myös koko ryhmän kesken. Jos yhtä lasta kiusataan jonkin erityisen piirteen vuoksi, on ­tärkeää puhua yhteisesti suvaitsevaisuudesta ja tehdä erilaisuudesta vähemmän pelottavaa.

– Oppitunnin aiheena voi olla vaikka vammaisuus. Lasten kanssa voidaan miettiä, miten toisen vammasta voisi häneltä kysyä. Lasten ymmärrys ja empatia kasvavat, kun pohditaan myös sitä, miltä ­vammasta kiusaaminen toisesta tuntuu.

Yhtä lailla porukalla voidaan miettiä kuviteltuja tilanteita, joissa joku jätetään ulkopuoliseksi. Lasten kanssa voidaan pohtia, miksi muut toimivat näin. Miltä ulkopuolisesta tuntuu? Miten muut lapset voisivat auttaa häntä? Kenties viedä aikuisen luo ja kertoa, mitä on tapahtunut. Lohduttaa ja pyytää leikkiin mukaan.

– Näin ryhmiin saadaan luotua rakentavia toimintatapoja ja ­keinoja puuttua kiusaamiseen. Kiusaaminen vaatii aina sallijoita ja sivustaseuraajia, mutta mitä vähemmän heitä on, sitä vähemmän on kiusaamista.

Pöyhönen palaa vielä kiusaamisen nollatoleranssiin. Se on hänestä ajatuksena epärealistinen.

– Kiusaaminen on ilmiö, jota on aina ollut ja tulee aina ­olemaan. Mutta mitä paremmin ­ymmärrämme, miksi kiusaamista tapahtuu ja mitä sille voidaan tehdä, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on kitkeä se minimiin ja luoda hyvinvoivia lapsiryhmiä.

Mistä tiedän, mitä lapselleni oikeasti kuuluu?

Tuntuuko, ettet saa selkoa lapsen todellisista kuulumisista? Epäiletkö, että lastasi ­kiusataan? Kokeile näitä kolmea keinoa.

1. Sen sijaan, että kysyt, miten koulussa meni, muotoile yksityiskohtaisempia kysymyksiä: Mikä oli tänään koulussa hauskaa? Entä mikä sinua ärsytti? Lapsen on helpompi vastata valmiiksi rajattuihin kysymyksiin, ja hän kertoo todennäköisemmin myös ikävistä tapahtumista.

2. Vietä lapsen kanssa kiireetöntä aikaa. Tehkää palapelejä, pelatkaa lautapelejä tai lähtekää metsään poimimaan marjoja tai kävelylle. Jutelkaa samalla kaverisuhteista. Lapsen voi olla vaikea jutella ikävistä tapahtumista ruokapöydässä koko perheen kuullen.

3. Lapselta voi myös kysyä suoraan, onko hänellä kavereiden kanssa tilanne, johon hän kaipaisi aikuisen neuvoja. Entä onko kaveriporukassa joku, joka jätetään ulkopuolelle? Tämä tieto on tärkeää jakaa myös opettajalle.