Kirjailija Päivi Alasalmesta jotkut nuoret voivat huonosti yhteiskunnan säätelemissä normeissa

Sukupuolten erottelu toisistaan alkaa varhain. Jotkut vanhemmat voivat tiedustella asiaa jo sikiön ultraäänitutkimuksessa, mutta viimeistään synnytyslaitoksella määritellään, onko lapsi tyttö vai poika.

Taaperoille myydään marketeissa talvihaalareita mustana ja pinkkinä, ettei perheissä voisi vahingossakaan kierrättää isoveljen mustaa toppapukua pikkusiskolle eikä isosiskon pinkkejä peuhuhaalareita pikkuveljelle.

Vaatemuodin maailmassa sukupuolten eroja pikemminkin korostetaan kuin häivytetään.

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Lapsen minäkäsitys, mieli ja hormonitoiminta saattavat vaihdella yksilöiden välillä suuresti. Kun lapsi kasvaa ja aikuistuu, rajanveto miehen ja naisen välillä vahvistuu.

Jo alakoulussa lapset puhuvat, että hyi, sulta tulee tyttöpöpöjä ja sulta poikapöpöjä, eikä enää leikitä toisen sukupuolen kanssa. Yhteiskunnan normit vahvistavat näitä käsityksiä, joita alle kouluikäisillä lapsilla ei vielä ole rasitteenaan.

Silti jokaisen pitäisi pystyä valitsemaan elämänpolkunsa, koulutuksensa ja ammattinsa lahjojensa ja taipumustensa perusteella.

Eläköön ihmiskunnan monimuotoisuus!

Sukupuolen kokemus ei ole niin yksioikoista kuin jako kahteen. Maailman kulttuureissa on nähty vaihtelevia välimuotoja. Mutaatioita pidetään harvinaisina muutoksina ja poikkeuksina, mutta laaja jakauma ihmiskunnan geeniperimässä saattaa olla juuri se syy, mikä on aiheuttanut ihmislajin selviämisen ja kukoistuksen. Perimän satunnaiset muutokset ovat luoneet evoluutiolle vankan pohjan, jolta puusta laskeutunut kädellinen on ponnistanut näin pitkälle.

Jos sateenkaarinuoren vanhempi on syntynyt cissukupuoliseksi (wikipedia.org) mieheksi tai naiseksi, hänen on ehkä vaikea ymmärtää muunlaisia.

Jos ei aiemmin ole päässyt tutustumaan ihmiseen, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi aukottomasti meidän kaksijakoiseen maailmaamme, saattaa tahtomattaan loukata syvästi herkässä vaiheessa olevaa nuorta. Sukupuoli on laajempi käsite kuin vain ulkoiset elimet.

Englannin kielessä käytetään kahta sukupuolta tarkoittavaa sanaa käsittämään eri asioita. ”Sex” näkyy ulospäin, mutta ”gender” on ihmisen itsensä mieltämä sukupuoli.

Pride-viikkojen aikana sopii miettiä (seta.fi), kuinka huonosti jotkut nuoret voivat yhteiskunnan säätelemissä normeissa. Kuka tietää, kuinka moni ihminen on päätynyt elämään erakkona tai jopa päättämään maallisen vaelluksensa, kun ei ole sopinut liian tiukasti valettuun muottiin.

Lapsentekoa pidettiin aiemmin niin tärkeänä, että varakkaat homoseksuaalit solmivat kulissiavioliittoja ja tekivät muutaman lapsen perijäksi hylätäkseen sen jälkeen väärin perustein ottamansa vaimon. Miten paljon kärsimystä sellainen tapa onkaan tuottanut ihmiskunnalle historian saatossa?

Sukupuolten moninaisuutta on aina ollut niin alkuperäiskansojen parissa kuin länsimaisissa kulttuureissakin. Nämä asiat eivät ole nykyajan hömpötystä, sosiaalisen median luomaa harhaa tai mitään uutta muotia.

Ihminen on onnellisimmillaan vapaana, ja siitäkin syystä Pride-marssit ovat tärkeitä. Ne auttavat kaikkia ihmisiä tuntemaan, että he kuuluvat joukkoon ja yhteiskuntaamme olipa heidän sukupuoli-identiteettinsä mikä tahansa. On tärkeää, että nuorille on paikkoja ja kokoontumisia, joissa heidän ei tarvitse selittää mitään.

Kun näet Pride-marssin, ethän peitä kädellä lapsesi silmiä? Homoseksuaalin näkeminen ei tee kenestäkään homoa, niin kuin ei heteron näkeminenkään tee homosta heteroa.

Päivi Alasalmi on akaalainen kirjailija, satukirjailija ja kahden lapsen äiti.