Kesytetään kiire, muistetaan harkinta
Hanna Heinonen LSKL toiminnan johtaja
Viime kuukausina ja vuosina on ollut erityisen vaikea pysyä selvillä politiikkojen puheista, päätöksistä ja suunnanmuutoksista. Ennen oman näkemyksen selkiytymistä joudun perehtymään asioihin moneen kertaan ja tutustumaan asiantuntijoiden näkemyksiin.
Kirjoitin oman ylioppilasaineeni monia vuosia sitten aiheesta Kiire, kiire, kiire. Totesin siinä varsin lyhyellä kokemuksellani, että useimmiten ei ole kiire minnekään ja että päädymme osittain itse aiheutetusti tilanteeseen, jossa kiire tappaa ilon ja kyvyn ajatella itsenäisesti.
Mutta kiire oli silloinkin kaikilla ja kaikessa. Vaikka maailma on muuttunut, näyttää kiire pysyvän ja vievän pahimmillaan ojasta allikkoon.
Isojen uudistusten valmistelutyössä kiire kannattaisi kesyttää. Sote-uudistus käy hyvästä esimerkistä.
Siinä suurin huoleni kohdistuu valinnanvapausmalliin, joka tarjoaa hyvinkin erilaisia mahdollisuuksia erityyppisille perheille. Hyvässä asemassa oleville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen valinnanvapaus voi tuoda lisää mahdollisuuksia. Pahimmillaan malli voi katkaista palveluketjuja ja heikentää palvelujen yhteensovittamista niissä perheissä, jotka ovat monenlaisten palveluiden ja tuen tarpeessa.
Perhevapaauudistuksessakaan ei parane hötkyillä. Hallitus tullee käsittelemään uudistuksen tarvetta puoliväliriihessään huhtikuussa. Tämäkin tärkeä uudistus vaatisi huolellista valmistelua, mutta nyt esillä olevat mallit rakentuvat pahimmillaan pelkästään työelämälähtöisesti. Ja kiire näyttää vain lisääntyvän, kun asiasta käynnistyy julkinen keskustelu.
Huolellinen asian valmistelu ja puntarointi monesta näkökulmasta käsin kääntyisi lopulta lasten ja perheiden parhaaksi.
Lastensuojelun Keskusliiton peräänkuuluttama pitkäjänteinen lapsi- ja perhepolitiikka toteutuisi, jos uudistusten lähtökohtana olisivat lapsen yksilölliset tarpeet, perheiden moninaiset ja joskus nopeastikin vaihtuvat tilanteet sekä vanhempainvapaan kustannusten tasaaminen molempien vanhempien kesken. Paras malli löytyy huolellisen lapsivaikutusten arvioinnin avulla.
Oman arkensa kiirettä voi kesyttää monin keinoin.
Työikäisten suomalaisten arvioidaan viettävän eri medioiden parissa vuorokaudessa keskimäärin 7,5 tuntia. Syntyykö vielä ylimääräistä kiirettä, kun medioiden parissa vietetyn ajan lisäksi pitäisi liikkua, syödä terveellisesti, levätä ja hoitaa monenlaisia työtehtäviä?3
Ehkäpä meidän kannattaisi miettiä, miten omalla kohdallamme kesyttäisimme kiireen askel kerrallaan. Ensimmäinen askel voisi olla kiireestä puhumisen lopettaminen, vauhdin hiljentäminen ja tietoisempi läsnäolo kanssakulkijoille.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
