Kasvurauha

Suomi on ollut lapsilleni paras paikka kasvaa aikuisuuteen. He ovat voineet kulkea muutaman kilometrin koulumatkat itsenäisesti jo alakouluiästä, ja toistakymmentä kilometriä pitkät harjoitusmatkat taittuivat itsenäisesti yläkouluiässä.

Kotiin on voinut tuoda kavereita, joiden kanssa on saanut pelailla, leikkiä tai vain oleilla joko sisällä tai ulkona. Lapset ovat saaneet kasvaa rauhassa, meidän aikuisten ohjaamina mutta rauhassa.

He ovat voineet itse valita harrastuksensa. Erityisen iloisia me suomalaiset voimme olla siitä, että mahdollisuudet ovat samat tytöille ja pojille. Voi sanoa, että suomalaislapset ovat kasvaneet tavattoman turvallisessa ja hyvinvoivassa yhteiskunnassa.

Globaalissa maailmassa tästä yhteiskuntamme vahvuudesta eli lasten kasvurauhasta on pidettävä kaikin keinoin kiinni. Lasten tulee saada kasvaa rauhassa pelkäämättä ikätovereitaan tai uhkaavasti käyttäytyviä aikuisia, ovat nämä sitten läheisiä tai vieraita.

Sillä, mistä aikuisen aiheuttama uhka johtuu, ei ole mitään väliä. Syynä saattaa olla yhtä hyvin päihtymys kuin viime aikoina yleistynyt joukkoahdistelu. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva uhkailu ja ahdistelu on katkaistava ensimetreillä.

Turvattomuuden on sanottu liittyvän yhteiskunnallisten, taloudellisten ja etnisten erojen kasvuun. Jos näin on, näiden erojen tasoittamiseen tulee löytää sekä poliittisia että muita ratkaisuja pikaisesti.

Oman lukunsa muodostaa lapsen suojelu sosiaalisessa mediassa – ja sosiaaliselta medialta. Lapsen yksityisyyttä on kunnioitettava ja hänen kasvurauhansa on taattava myös verkossa.

Lapsella tulee olla oikeus muodostaa verkkoidentiteettinsä itse. Ei parane unohtaa, että vanhemmat voivat huomaamattaan ja ilman sen kummempaa pohdintaa vaikuttaa siihen verkkoidentiteettiin, joka lapselle rakentuu.

Lapseen liittyviä asioita on järkevintä julkaista vain lapsen luvalla ja vasta siinä vaiheessa, kun hän ymmärtää, mistä on kyse. Ainakin tulisi vähintään muistaa häivyttää tunnistetiedot, kun julkaise lapsiinsa liittyviä asioita somessa.

Lapsen tulisi aina olla vanhempiensa huomion keskiössä. Mitä läsnäolotaidosta kertoo vaikkapa se, että lastenrattaita työntävä äiti tai isä keskittyy yhä useammin kännykkään kuin vuorovaikutukseen lapsensa kanssa? Saman ilmiön voi havaita julkisissa liikennevälineissä ja harrastuspaikoilla.

Sosiaalisen median tulisi täydentää vuorovaikutusta, eikä hallita sitä. Silti yhä useamman vanhemman ja lapsen aika kuluu nykyään älypuhelimia räpläten. Pahimmillaan se johtaa siihen, ettemme enää osaa keskustella toistemme kanssa tai olla edes aidosti läsnä.

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.