Kännykkää räpläävät äidit aiheuttavat pahennusta

Älypuhelinta hiekkalaatikon reunalla räpläävät äidit ovat yleisönosasto- ja somepaheksunnan vakiaihe. Tietotekniikan ei haluta tunkeutuvan äidin ja lapsen väliin. Hiekkalaatikolla omiaan puuhailevia lapsia asia näyttäisi vaivaavan paljon vähemmän.

Suvi-Sadetta Kaarakaisen väitöstutkimuksen mukaan äitien digiteknologian käyttö on ollut 2010-luvun alusta lähtien myös vanhemmuuden asiantuntijoiden huolenaihe. Teknologian ajatellaan rikkovan äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja heikentävän lapsen osakseen saamaa vanhemman läsnäoloa.

Ajatus ei ollut vieras Kaarakaisen aineiston äideillekään, jotka pyrkivät osoittamaan heiltä odotettua läsnäolon hyvettä korostamalla teknologian hyötykäyttöä – tai sitten he vain tunnustivat käytöstä syntyvän huonon omantunnon ja syyllisyyden.

Ristiriitaista tilanteessa on se, ettei palvelujen digitalisoituminen jätä äideille juuri valinnanvaraa: teknologiaa on pakko käyttää vuosi vuodelta yhä enemmän. Tilanteen hyviä puolia ovat Kaarakaisen mukaan arkisten asioiden hoitamisen helpottuminen sekä vertaistuen, osallisuuden ja itseilmaisun mahdollisuuksien monipuolistuminen.

Internet on antanut äideille mahdollisuuden osallistua äitiyden määrittelyyn. Ennen digiaikaa tästä määrittelystä vastasivat lähinnä asiantuntijat.

Etenkin vertaistiedon merkitys on kasvanut. Äitiydestä̈ on tullut tietointensiivistä̈ ja omaehtoista: tietoa halutaan etsiä̈ ja arvioida itse omien tarpeiden lähtökohdista. Tämä on heikentänyt sekä asiantuntijatiedon että sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon asemaa.

Äitien on oltava jatkuvasti tavoitettavissa

Teknologia on tuonut äitien elämään myös uusia kuormittavia tekijöitä. Äitien on arvioitava omaa ajankäyttöään digipalveluissa, pohdittava lasten mediakasvatusta ja oltava jatkuvasti Wilman tai Nimenhuudon tavoitettavissa.

Äidin tehtäväksi perinteisesti luetun metatyön – esim. ruoka- ja vaateostosten suunnittelun, lomien ja syntymäpäivien vaatimien järjestelyiden ja vanhempainiltoihin osallistumisen – rinnalle on noussut digitaalista metatyötä.

Palvelujen digitalisoituminen ei jätä äideille valinnanvaraa.

Toisaalta digirutiinien täyttämä arki estää naisia putoamasta äitiyslomien aikana teknologisen kehityksen kelkasta. Toisin oli vielä 1980–1990-luvuilla, jolloin tietokoneet valtasivat työpaikat, mutta niistä ei ollut vielä tullut joka kodin peruskalustoa.

Kaarakainen pitää äitiysblogeja hyvänä esimerkkinä siitä, miten teknologisesta osaamisesta on tullut äitiyden osa. Tätä osaamista on mahdollista hyödyntää vaikkapa itsensä työllistämiseen bloggaajana, mutta sitä varten somessa on osattava esiintyä äitinä oikealla tavalla. Pelkkä tekninen osaaminen ei riitä.

Kaarakaisen aineistona ovat äitien teknologia-aiheiset kirjoitelmat kolmen vuosikymmenen ajalta ja niitä täydentävä media-aineisto. Väitös Äidin rajat – mediateknologinen toimijuus työelämän tietokoneistumisesta sosiaalisen median aikakaudelle (utupub.fi) tarkastettiin Turun yliopistossa syyskuussa.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä. 

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi