Kaikki kouluun!
Jacob Dahlgrenin teos Item 16.
Katedralskolan i Åbo (Turun katedraalikoulu) sijaitsee Turun vanhalla suurtorilla. Sen julkisivusta voi lukea rehtorilistan seitsemältä vuosisadalta. Tämä Suomen ensimmäisenä pidetty, munkkien perustama koulu on toiminut 1200-luvulta lähtien. Keskiajan turkulainen koulupoika istui oljilla luokkahuoneen lattialla ja opetteli kirjoittamaan tikulla vahatauluun. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan suoraan latinaksi, siis kielellä, jota ei aluksi edes ymmärtänyt.
Jacob Dahlgrenin teos Item 16.
Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi muita oppiaineita olivat puhe- ja väittelytaito. Kuri oli koulussa kova ja opettaja jakeli rangaistuksia erityisellä kurituskepillä. Arkeologit ovat kaivauksissa löytäneet turkulaisten koulunkäynnin jälkiä: vahataulujen palasia ja kirjoitusvälineitä, kuten sian pohjeluusta tehdyn kirjoitustikun. Aboa Vetus & Ars Nova – museon Kirjain kerrallaan -näyttelyssä tutustutaan näihin löytöihin ja luku- ja kirjoitustaidon varhaiseen historiaan.
Kansakouluasetus tuli voimaan 1866.
Näyttelyssä voi itsekin kokeilla vahatauluun raapustamista. Taulu pyyhitään puhtaaksi kirjoitustikun leveällä päällä tai kynnellä. Vahan tuntu on miellyttävä ja jännittävä, eikä esimerkiksi nuori museokävijä Maiju olisi millään malttanut lopettaa työskentelyään.
Kansakoulussa
Lagstadin kansakoulun vanha luokkahuone on nyt koulumuseo.
Kansan sivistäminen oli pitkään kirkon toiminnan varassa, vasta kansakoululaitos siirsi vastuun maallisille toimijoille. Espoon vanhin kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1873. Lagstadin koulu keskiaikaisen Espoon tuomiokirkon naapurustossa on nykyään kotiseututalo. Yläkerran Koulumuseo Lagstadiksi järjestetyssä luokkahuoneessa kävivät koulua ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat. Johtajaopettajan asunto oli myös yläkerrassa ja alakerrassa sijaitsivat isompien oppilaiden luokat.
Pulpettien kansien alta löytyy koulumuistoja: kirjoja, koulukäsitöitä, kaunokirjoitusvihkoja. Luokassa ovat myös tärkeät opetusvälineet: harmoni laulujen säestykseen, liitutaulu kirjoittamista ja helmitaulu laskemista varten sekä havaintovälineinä käytetyt kartat ja kuvataulut. Kansakoulussa opeteltiin kaunokirjoitusta Kouluhallituksen 1931 hyväksymän tyyppikirjaimiston mukaisesti. Se oli käytössä hieman muunneltuna 1970-luvulle saakka. Lagstadissa vuonna 1926 koulunkäynnin aloittanut koululainen muistelee ensimmäisen koulupäivän kirjoitusvarusteluja:
”Koulun puolesta saatiin lyijykynä, kumi, mustekynän varsi ja -terä. Mustepullo piti ostaa itse. Kynänpyyhin tehtiin käsityönä.” Koulukeittola-yhdistys kiinnitti jo 1900-luvun alussa huomiota ruokailun tärkeyteen, mutta vasta 1943 koulut velvoitettiin järjestämään oppilaille kouluateria. Ruoka oli vaatimatonta ja koululaiset saattoivat osallistua ruokatarpeiden hankintaan marjastamalla ja sienestämällä.
Oppivelvollisuuslaki voimaan 1921: kaikista 7–13-vuotiaista lapsista tuli oppivelvollisia.
Kouluruoka herättää monenlaisia muistoja suosikeista ja inhokeista. Esimerkkiruokalista koulumuseossa listaa viikon ruuat vuodelta 1955:
Maanantaina puuroa, tiistaina lihakeittoa, keskiviikkona mannaryynivelliä, torstaina hernekeittoa, perjantaina suklaakeittoa ja lauantaina makkarakeittoa. Kyllä: Suomessa käytiin koulua kuutena päivänä viikossa vuoteen 1971.
Opettajatarinoita
Rudolf Steinerin monipuolinen elämäntyö on esillä EMMAn näyttelyssä.
Opettajien koulutus tarjosi naisille väylän ammattiin ja itsenäiseen elämään. Fanni-isoäiti kävi Jyväskylän seminaarin ja aloitteli opettajanuraansa Huittisissa Karhiniemen koululla sen ensimmäisenä opettajana vuonna 1913. Rahapalkan lisäksi opettaja sai käyttöönsä asunnon ja seitsemän aaria peltomaata puutarhaa varten.
Opetusvälineistön hankinta vaati talkootyötä. Harmonia varten Fanni sai järjestää koululla kahdet iltamat. Ompelukonetta varten anottiin kunnalta sitkeästi rahaa, mutta hankinta onnistui vasta syksyllä 1919. Silloin isoäiti oli jo poistunut Karhiniemeltä mentyään elokuussa naimisiin. Häät pidettiin koululla, ja vieraina oli sukulaisten lisäksi koulun johtokunta ja oppilaita. Jäätyään leskeksi Fanni palasi opettajaksi. Hän työskenteli Hämeenlinnan naisvankilassa 1930-luvun alusta lähtien yhteensä neljännesvuosisadan.
Vapriikin näyttely Tehrään meistä ny numeroo kertoo vaikuttavista tamperelaisista naisista. Tampere tunnetaan puuvillatehtaan tyttöjen kaupunkina, mutta myös opettajattarista löytyy tarinoita. Finlaysonin tehtaanpatruuna huolehti työntekijöistään ja heidän perheistään mm. järjestämällä opetusta. Mamselli Maria Charlotta Hydén oli vuonna 1839 aloittaneen ensimmäisen tehtaankoulun opettaja, jonka oppilaita oli Ulrika Wilhelmina Johnson, sittemmin kirjailija Minna Canth.
Rosa Maria Clay oli ensimmäinen Suomen kansallisuuden saanut afrikkalainen, jonka toi kasvattilapsenaan Suomeen Ambomaalta lähetyssaarnaajapariskunta. Rosa valmistui opettajaksi Sortavalan seminaarista 1898 ja toimi opettajana Tampereella. Hän johti kuoroja, ja hänet tunnettiin kauniista lauluäänestään. Elämä Suomessa oli tummaihoiselle vaikeaa, ja sulhasensa traagisen kuoleman jälkeen Rosa muutti Amerikkaan. Luovat ja toimeliaat opettajat järjestivät koulun joulu- ja kevätjuhlien lisäksi monenlaista toimintaa ja olivat mukana yhdistyksissä ja järjestöissä. Jarmo-ukki perusti oppilasorkesterin. Vuoden 1960 kansakoulujen suurjuhlille Poriin ukki vei 14-henkisen mandoliiniorkesterin, joka soitti Sibeliuksen Andante Festivo -numerollaan voittoon!
Opetusvälineitä
Kuvanveistäjä ikuistaa Littoisten prinssi -sonnia.
Täytetyt eläimet kuuluivat monessa koulussa biologian opetusvälineistöön. Helsingin yliopistomuseossa pistetään paremmaksi esittelemällä eläinveistoksia. Maataloushallitus tilasi kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauakselta veistokset Suomen kotieläinlajeista 1930-luvulla koulujen opetusmateriaaliksi. Muotovalioita -näyttelyssä kävijää ilahduttavat jalorotuisten hevosten ja koirien lisäksi mm. ayrshirelehmä Jämerä, mahtisonni Littoisten prinssi, yorkshire-emakko Maissi sekä Pirre-pässi. Yliopistomuseo muuttaa tänä vuonna pois kauniista Arppeanum-rakennuksesta, johon nyt kannattaa käydä tutustumassa!
