Kaikilla on oikeus musiikkiin

Viidesluokkalainen Alinea Ruusunen pudottelee sähköbassosta matalia säveliä keskittyneenä. Vieressä rumpujen terävä nakutus antaa kappaleelle ryhtiä, ja kolmet koskettimet ja pari kitaraa täydentävät biisin muotoonsa. ”Nobody, nobody, nobody can drag me down”, kuuluu One Directionin hitin kertosäe.

Opettaja Ilari Nieminen näyttää Emma Kostamolle, Joanna Huikurille ja Lila Yletyiselle uuden kappaleen sointukulkua.

Maanantaiaamu vasta sarastaa, mutta espoolaisen Iivisniemen koulun musiikkiluokassa väsymys ei näytä painavan silmiä. Bändikerhon harjoitukset pidetään ennen oppituntien alkua.

– On kiva tulla aamuisin vain soittelemaan. Viikko lähtee hyvin käyntiin, toteaa Joanna Huikuri kappaleiden välissä.

Kaikille vitosluokkalaisille avoimeen ja ilmaiseen bändikerhoon pääsee ilman pääsykokeita. Kerhoa vetää luokanopettaja Ilari Nieminen, joka pitää vastaavaa kerhoa myös kuutosluokkalaisille. Alun perin kerhot perustettiin kannustamaan musiikin pariin poikia, joita varsinaisten musiikkituntien sisältö ei tuntunut sytyttävän.

– Halusin innostaa oppilaita musiikin ääreen soittamisen kautta, Nieminen toteaa.

Musiikkiharrastus hyödyttää lapsen aivojen kehitystä monella tapaa. Lista aivovaikutuksista on tutkimusten perusteella suorastaan hengästyttävä: musisointi kehittää hienomotoriikkaa, tukee puheen oppimista, lisää yhteisöllisyyttä ja tehostaa aivotoimintaa ylipäänsä. Musiikkia on tarjottu avuksi suomi toisena kielenä -oppiaineeseen ja onpa sen myös esitetty ennaltaehkäisevän lukihäiriöitä. Musiikki vaikuttaa erityisesti tarkkaavaisuuteen ja työmuistiin, mikä edistää kouluoppimistakin. Se on siis varsinaista superfoodia aivoille!

Valitettavasti tätä herkkua ei tarjoilla kaikille lapsille tasaveroisesti. Kuten monessa muussakin asiassa suuri merkitys on sillä, mitä lapsen vanhemmat ovat harrastaneet. Eroja syntyy jo vauva- ja taaperoiässä, kun vain osa lapsista pääsee rytmikapuloiden ja loruleikkien pariin muskariin.

Asiaan vaikuttaa toki myös hinta: musiikkiopistojen ja -koulujen lukukausimaksut vaihtelevat noin 200 ja 500 euron välillä.

– Ylipäänsä harrastukset kasaantuvat osalle lapsista. On paljon ja vähän harrastavia perheitä, sanoo tutkimusjohtaja Mari Tervaniemi Helsingin yliopistosta.

Hän johtaa Musiikki ja aivot -tutkimusryhmää, johon kuuluu noin kaksikymmentä tutkijaa ja opiskelijaa. Tiimi tutkii yhtenä pääprojektinaan musiikkia ja lapsuudenaikaista kehitystä. Tutkimukset ulottuvat syntymästä aikuisuuden kynnykselle.

Kuinka intensiivistä harjoittelua vaaditaan?

Alan ympärillä poreilevaa keskustelua vuosia seurannut Tervaniemi tietää, miten harrastusten kasautumista kyettäisiin tasaamaan. Avainasemassa ovat päiväkodit ja koulut, joissa osallistumiskynnystä musiikkitoimintaan tulisi laskea sekä lasten että vanhempien näkökulmasta.

Kun muskaritunti järjestetään osana päiväkotipäivää tai musiikkikerho koulutuntien lomassa, madaltuu kynnys heti, uskoo Tervaniemi.

– Jos harrastus on maksullista ja lapsi on illalla kuljetettava sen ääreen erikseen, jää se todennäköisemmin tekemättä.

Syynä voivat usein olla ihan vain arjen realiteetit, kuten vanhempien työajat.

– Pienet lapset ovat illalla myös väsyneitä, Tervaniemi huomauttaa.

Valtaosalla koulun bändikerholaisista ei ole erityistä musiikkitaustaa. Rasmus Reiju tuli kerhoon, koska halusi oppia soittamaan.

Bändi on edennyt Bee Geesin Words-kappaleeseen. Opettaja Ilari Nieminen näyttää, miten rumpukomppi rullaa.

Ohjelmistoa rakennetaan oppilaiden vahvuuksien mukaan. Jos joku on erityisen innokas pianonsoittaja, se huomioidaan.

– Otin tähän helpon kompin, että meillä olisi vähän enemmän rumpaleita, Nieminen kertoo oppilaille.

Koska kerhoon pääsee ilman pääsykokeita, myös vasta-alkajat toivotetaan tervetulleiksi. Suurella osalla kerholaisista ei olekaan muuta soittoharrastusta tai erityistä musiikkitaustaa, mutta paloa soittamiseen löytyy.

– Tulin kokeilemaan kerhoa, koska haluan oppia soittamaan. Tykkään eniten soittaa rumpuja, kertoo Rasmus Reiju ja kiiruhtaa edelliseltä soittajalta vapautuneen rumpusetin taakse.

Suomalaiskoulut loistavat musiikkikerhotarjonnallaan kansainvälisessä vertailussa. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosi sitten julkaiseman selvityksen mukaan 80 prosenttia kouluista tarjoaa 15-vuotiaille oppilailleen mahdollisuuden bändi-, kuoro- tai orkesteritoimintaan. Tieto perustuu PISA 2012 -tutkimukseen ja rehtoreilta saatuihin ilmoituksiin.

Musiikkikasvatuksen ympärille on virinnyt muunkinlaisia projekteja ja toimintaa. Esimerkiksi Rovaniemellä toimiva Lasten voimalaitos -yhdistys on järjestänyt viulutunteja koulussa, ja Vantaalla on palkattu päiväkoteihin avustajien tilalle taidepedagogeja. Eikä unohdeta, että koulujen harrastustoiminnan lisääminen on nostettu hallitusohjelman kärkihankkeisiin.

Iivisniemen bändikerhon kaltainen toiminta on hienoa, koska mukaan on innostettu musiikkiuntuvikkoja. Helposti kun käy niin, että koulujen vapaaehtoiseen musiikkitoimintaan osallistuvat samat lapset, jotka käyvät myös vapaa-ajallaan soittotunneilla.

Tutkija Mari Tervaniemen mukaan alaluokilla kaikille annettavan musiikkiopetuksen sisältö voi myös jäädä opettajan oman harrastuneisuuden varaan.

– On silti muistettava, että Suomi on hyvässä asemassa, kun pakollisia taideaineita on kouluissa näinkin paljon. Toki koululuokan opettaminen eroaa musiikkikerhosta.

Se, vietetäänkö puolestaan päiväkodeissa musiikkihetkiä, voi riippua henkilökunnan lisäksi tarjolla olevista tiloista ja välineistä.

Missä iässä musiikkiharrastus pitäisi aloittaa?

Mari Tervaniemen mukaan päiväkodeissa on karttunut hyviä kokemuksia ulkopuolisten ammattilaisten vetämistä muskaritunneista, joissa musiikkileikkikoulunopettaja tulee pitämään musiikkituokion päiväkotiin tai lapset viedään opettajan luo. Opetuksen kustantavat vanhemmat.

Maksullisuuden vuoksi aihe on kuitenkin varsinainen kiistakapula. Esimerkiksi Helsingissä päiväkotimuskarit päätettiin kieltää, koska maksullisuuden katsottiin asettavan lapset keskenään eriarvoiseen asemaan.

Tervaniemi kannattaa päiväkotimuskareita.

– Kumpi sitten on tasavertaisempaa: se, että vanhempi maksaa sata euroa lukukaudessa ja lapsi saa ekstraa, vai että vanhemmat lähtevät viemään lasta erikseen muskariin, jos lähtevät, hän pohtii.

Bänditreenit ovat loppumassa. Rasmus Reiju on päässyt kokeilemaan uutta rumpukomppia, joka sujui kuin vanhalta tekijältä. Tyytyväinen Reiju ojentaa kapuloita ympärille kerääntyneille kerhokavereille.

– Haluatteko tekin kokeilla?

Kun puhutaan aivovaikutuksista, olennainen kysymys on, missä iässä musiikkiharrastus pitäisi aloittaa.

– Aivojen kannalta on sitä parempi, mitä aiemmin aloittaa. Mutta aivovaikutuksia löytyy, vaikka aloittaisi vasta murrosiässä, Tervaniemi toteaa.

Musiikki – superfoodia aivoille!

Myös harjoittelun intensiivisyys vaikuttaa asiaan.

Tervaniemi kertoo tutkimuksesta, jossa lapset osallistuivat kerran viikossa koulun musiikkitunteja muistuttaville soittotunneille. Tutkijat eivät havainneet aivovaikutuksia 15 kuukauden seurannan aikana. Kun osalle lapsista annettiin henkilökohtaista piano-opetusta, eroja havaittiin.

Koulujen bändikerhojen näkökulmasta tutkimustulokset kuulostavat harmillisilta.

Onko kerhoilla tai päiväkotien musiikkituokioilla sitten minkäänlaista merkitystä – ainakaan aivojen kehitykselle?

Tervaniemen mukaan on: hyvin vähän voi tehdä hyvinkin paljon.

– Ryhmämme löytämien tulosten mukaan jo 2–3-vuotiailla tarkkaavaisuus kasvaa, jos he tekevät kotona vanhempien kanssa jotakin musiikillista. Tähän ei tarvita edes opettajia, vaan kyse on lasten ja vanhempien spontaanista tekemisestä, laulelusta ja tanssimisesta.

Parhaimmillaan käy niin, että lapsi saa koulun kerhossa musiikkikärpäsen pureman ja jatkaa bändiä vaikka kavereiden kanssa autotallissa. Tai sitten hän huomaa, että musiikki ei olekaan oma juttu, mikä sekin on ihan okei.

– Jos musiikki ei natsaa, sillä siisti sitten. Lapsissa tapahtuu myös niin hirveästi muutoksia, että jokainen viikko voi olla erilainen, tutkija Mari Tervaniemi muistuttaa.

Tärkeintä on, että tekeminen on lapsilähtöistä ja mukavaa.

– Uskon, että missä tahansa harrastuksessa oppii sosiaalisia taitoja, tarkkaavaisuuden ylläpitoa ja toiminnan suunnittelua. Vaikka meillä on vahvimmat tiedot musiikista, yleisiä taitoja oppii, oli kyseessä sitten jalkapallo tai jokin muu harrastus.

Iivisniemessä bändikerho on ainakin sytyttänyt oppilaissa soittamisen ilon. Bändiläiset ovat intoutuneet treenaamaan musiikkiluokassa kerran viikossa myös välitunnilla, ja opastavat tuolloin toisiaan.

– Keskiviikon välitunnilla soitan joskus pianoa ja rumpuja. Muut opettavat minua, kertoo Anniina Vaittinen.

Yhdenvertaisesti

Lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20.11. Tänä vuonna sen viestintäteema on yhdenvertaisuus lapsia ja nuoria osallistaen. Samalla juhlistetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, joka Suomessa täyttää 25 vuotta.

Yhdenvertaisuus näkyy vahvasti lauantaina 18.6. Iloisen Hyväntekijän Päivä -tapahtumassa Linnanmäellä.

Syksy tuo mukanaan laajaa näkyvyyttä somessa, kun yhteistyö Suomen suosituimpien tubettajien kanssa alkaa!

Lapsen oikeuksien viikolla 14.–20.11. kouluissa ja päiväkodeissa käsitellään yhdenvertaisuutta monin tavoin.

Vietä juhlavuotta kanssamme!

www.lapsenoikeudet.fi

Lapsen oikeuksien viestintäverkosto